Alko itkettää kauheesti kun mummola on myynnissä
Siellä on käyty koko mun lapsuus ja aikuisikä. Muistan hyvin kun istuin lapsena keittiön pöydällä syömässä aina jotain vihanneksia ku mummu tarjosi ja tykkäsin paljon. Tuli ihan kamala suru kun isä sanoi ettei enää voida paistaa muurinpohja lettuja siellä.
Onneksi kaikki on hengissä vielä. Olen vaan yllättynyt omasta reaktiosta kun alko itkettämään niin paljon. Haluan kuitenkin että mummoni jaksaa hoitaa kotiaan ilman suurempia rasituksia.
Olo on kyllä tosi surullinen ja haikea. Kumpa vois aikaa siirtää taaksepäin.
Kommentit (12)
Tuttu tunne :(
Mummo ja ukki jo kuolleet. Muistot pysyy, mummola oli jo erilainen kuin lapsena.
Ihan kun sulla on tollasia kivoja muistoja. oot suloinen ihminen, mummilla on onni sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Osta itsellesi
Valitettavasti on jo myyty toiselle. Ei mahda mitään.
Ymmärrän. Mutta kukaan ei vie sun muistoja pois! Mullakin on ihanat muistot mummolasta. Talo purettiin noin 10 vuotta sitten, mutta muistan jokaisen paikan siellä kuin videona päässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta itsellesi
Valitettavasti on jo myyty toiselle. Ei mahda mitään.
No ei se silloin ole myynnissä. Miksi valehtelet?
On varmasti vaikea paikka luopua mummolasta, joka on ollut tärkeä paikka. Mutta sydämeen ja muistiin on kätketty kaikki ihanat muistot sieltä, joihin voi aina palata. Tosi hienoa ja onnekasta on ollut, että on ollut hyvä mummi, joka jatkaa elämäänsä toisessa paikassa ilman rasitteita hänelle. Muista käydä edelleenkin katsomassa mummia siellä uudessa paikassa.
Mulla oli mummolat niin kaukana, ettei ollut mitään mahdollisuutta ostaa. Yli 300 km ja yli 500 km. En ole käynyt kummassakaan isovanhempien muutettua vanhoina niistä pois ja kuoltua. Toisen ohi olen ajanut muutamaan kertaan, sekin oli kivaa.
Mutta mummolat on edelleen mun muistoissa. Joskus joku tuoksu, auringonvalo ikkunasta, vesisade rännistä, nahkahuonekalu tai vadelmapensas tm muistuttaa omasta mummolasta, ja tulee mukava tunne. Tiesitkö, että ne paikat voi säilyttää omassa mielessä?
Ja sitten järkisyihin. Omassa arjessani on ollut ihan tarpeeksi tekemistä (ero, yksinhuoltajuus, työttömyys). En olisi selviytynyt paikkojen kunnossapidosta. Olen onnellinen, että taloilla on uudet niistä huolta pitävät omistajat. Toisen ostaja halusi jopa ostaa isovanhempieni huonekalut, jotka eivät olisi mahtuneet omaan kotiini.
Olisi ihan unelmatilanne, jos peritty mummola olisi ihana puutalo järven/meren rannalla 10 km:n päässä kotoa, ja siitä voisi tehdä mökin itselleen. Kateeksi käy niitä, jotka ovat niin onnekkaita.
Miksi haluaisit mökin kotinurkalta?
Antti Holma kirjoittaa kirjassaan hyvin. Seinät eivät mahdollista elämään aikaa uudestaan. Oli paremmin kirjoitettuna.
Meillä oli myös mummola myynnissä, olisi ollut mahdollisuus ostaakin, mutta ei isovanhemmat siellä enää asuneet.
Tää nyt kuulostaa jonkun pikkulapsen tekstiltä mutta ei ole. Oon vaan niin surullinen etten tiedä miks edes tänne kirjoitin.