Onko täällä muita joille nöyristely töissä on hankalaa ja siksi on tullut ongelmia?

Jotenkin haluaisin kuulla tästä nyt sen toisen version.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin haluaisin kuulla tästä nyt sen toisen version.

terv. nöyrä setä tuomo

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin haluaisin kuulla tästä nyt sen toisen version.

Samoin. Voisi olla täydellisen erilainen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin haluaisin kuulla tästä nyt sen toisen version.

Samoin. Voisi olla täydellisen erilainen tarina.

Varmaan se stoori olisikin erilainen. Mutta hoitoalalla työskennelleenä, olen taipuvainen uskomaan että ap on ihan vilpitön, koska nuo esimerkit on vähän liian tuttuja ja reagoisin itse tod.näk samalla tavalla.

Nöyrä täytyy olla mutta ei pidä nöyristellä.

Ja vastauksena kysymykseen: On

Vanha totuus on, että ei pidä heittäytyä lampaaksi, koska siitä seuraa vaan se, että joutuu kerittäväksi.

Jep,loppui hommat kun kerroin egronomisista työvuorolistoista ääneen , osastonhoitaja ei vissiin tykännyt ja kutsui puhutteluun.

 Sen jälkeen ei ole tullut yhtä ainoaa soittoa kaupungin puolelta.Ei edes muilta yksiköiltä tai osastoilta.

Tais tehdä kovan soittokierroksen muille pikkupomoille tuo kyseessä oleva OH.

Ja tuosta aikaa yli 10v,  koko sen ajan olen ollut myös kaupungin keikkalistalla.

Hoitoalalla on pula duunareista ?

Olen samanmoinen. Olen yrittänyt olla työelämässä useita kertoja. Itse työ ei koskaan ole ongelma. En vaan pysty alistumaan ja määkimään kuin lammas.

Riippuu vähän. Jos on suoraselkäinen ja vilpitön, ei ole mitään syytä myydä itseään ja alkaa nöyristelemään. Joskus se maksaa työpaikan, joskus tuo jotakin. Ainakin itsekunnioitus säilyy.

Sen sijaan asenteellinen kapina ilman mitään syytä on järjetöntä ja hedelmätöntä. Sillä menettää työpaikkansa eikä saa kunnioitusta keneltäkään. 

Palautetta voi antaa monella tapaa. Itse annan paljon palautetta töissä, eihän asiat muuten koskaan kehity. Koitan kuitenkin antaa sitä oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kaikki kansalaiset kärsivät nahoissaan joko suoraan tai välillisesti työpaikkojen mulkeroista ja pienimielisistä älykääpiöistä. Nuo paviaanit kun tuhoavat tuottavuuden lisäksi inhimillistä pääomaa. He sairastuttavat ihmisiä. Vaikka saisit Mälkiä terveessä työpaikassa tolkullispäisten ihmisten muassa, joudut noista apinoista kärsimään. Veroja joudut maksamaan enemmän heidän vuokseen ja heidän aiheuttamansa kärsimys ja viha kiertävät ihmiseltä toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Palautetta voi antaa monella tapaa. Itse annan paljon palautetta töissä, eihän asiat muuten koskaan kehity. Koitan kuitenkin antaa sitä oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Mikä on "oikea aika ja oikea paikka"? Silloin kuin esimies sallii ja katsoo tämän sopivan fiilikseensä? 

Ehei. Jos asia menee huonosti, palaute annetaan heti ja suoraan. Muuten se unohtuu ja hautautuu jonnekin niiden ikuisten Teams-kokousten ja lounaiden väliin.

Syvän nöyryyden vaatiminen työelämässä alkoi kun Neuvostoliitto kaatui.

Sitä ennen oli enempi niin päin että työnantajan täytyi olla nöyrä.

Työväenluokalle viestitään nykyään eri suunnista kaikin mahdollisin tavoin, että te ette ole enää mitään.

Se on kuin kansallisurheilua nykyään. Uusi ja uljas koulutettu yhteiskunta kyykyttää.

Työpaikassa on aika jotain, jonka omasta mielestä voisi tehdä järkevämmin. Tietty määrä epäkäytännöllisyyttä täytyy olla valmis sietämään. Kiusaamista ei

Oikeudenmukaisuudesta en viitsi sanoa mitään, naisena olen aina huonommin palkattu kuin mieskollegat, ja minulta vaaditaan enemmän. Se on niin syvällä yhteiskunnan rakenteissa, että päädyn hullujenhuoneelle ellen vain katso sivuun sillä kohtaa. Itselläni alaisena on mies, joka saa samaa palkkaa kuin minä ilman vastuita. 400 enemmän kuussa kuin kaikki samaa työtä tekevät naiskollegansa.

Olen aika voimakastahtoinen, tottunut työskentelemään itsenäisesti ja toimimaan kun näen jonkun epäkohdan. Autoritääriselle johtajalle kaltaiseni työntekijä on vaikea alainen. Työntekijöiden ja johtajien olisi syytä muistaa, että ulkopuolelta tuleva näkee usein työtavoissa sellaisia asioita, mitkä voisi tehdä paremminkin ja mihin muut työntekijät ovat jo tavallaan sokeutuneet. Joidenkin itsetunto ei vain kestä sitä, että vastatullut ehdottaa muutoksia.

Minulle on  vaikeaa olla työsuhteessa huonon esimiehen alaisena. Jos esimiehen päätöksien tekeminen ja neuvottelutaito ovat heikoilla, niin minulta ei vain löydy potkua ymmärtää esimiestä yhtään. Olen suorapuheinen ja käytännön työssä viihtyvä, jolloin kokemattoman esimiehen puuttuminen tarpeettomasti minun työskentelyyn aiheuttaa yleensä riitoja. Suutun nopeasti, koen ahdistusta ja mietin aika pian työpaikan vaihtoa. Jos esimies ei ymmärrä hoitaa tilannetta ja välttää vastuunsa konflikteissa on parempi lähteäkin sellaisesta työpaikasta.

Kerron jo työhaastattelussa vahvat ja heikot puoleni kysymättä. Heikkouksiin mainitsen aina, etten valitetavasti osaa pokkuroida esimiehiä ja puhun asiani suoraan. Jo tässä vaiheessa myös toivon työhaastattelijalta, että punnitsisi tarkkaan olenko ihmistyyppinä sopiva heidän joukkoonsa. Yleensä joka työnantaja väittää  pitävänsä sellaisesta ja johon voinkin sitten vedota, kun yhteenottoja tulee. 

Hoitoala ei taida olla ihan sun juttu? Voin kyllä kuvitella miten se juttu aikuisten oikeesti meni.

Ei nöyristely mutta sellainen mielistely ja suhteiden solmiminen. Aina ajattelen että täällä ollaan tekemässä töitä eikä ystäviä. Kevyttää läppää saatan heittää, siinä riski, että joku ottaa tosissaan ja loukkaantuu.

Voi näitä lumihiutalelapsia joille ei ole koskaan sanottu mitään mistä voisi tulla paha mieli. Tässä on tulos.

En ole yhtään nöyristelevä. En asiakkaita, työkavereita, alaisia tai esimiehiä kohtaan. Enkä siedä nöyristelevää käytöstä muissakaan. Tietyllä tapaa nöyrä ja joustava pitää kaikkien olla, mutta nöyristely on kamalaa. Koen sen myös itse jotenkin epäkunnioittavana toimintana vaikka tiedän että se ei ole tarkoitus. Ennen kaikkea haluan, että työpaikoilla ja asiakaspalvelutilanteissa osattaisiin olla toisia kunnioittavia ja asiallisia.