Onko täällä muita joille nöyristely töissä on hankalaa ja siksi on tullut ongelmia?

Tuttua juttua. Itse sanoin mielipiteeni johtajien uusista ajatuksista ja toimenpiteistä yhtiössä, seurauksena en ole enää samassa työpaikassa.

Ymmärrän täysin, että omistaja päättää mitä tehdään, mutta jos omistaja ja edustajansa eivät koskaan ole väärässä eivätkä muuta kantaansa, vaikka kuinka menisi perseelleen, niin jonkunhan siitä on mainittava.

No nyt entinen työpaikka on syöksykierteessä ja rysähtää maahan hetkellä millä hyvänsä.

Sääli, siellä on paljon hyviä tyyppejä.

Enkä tarkoita, että minun lähtöni oli niin iso isku, vaan muutamat ajatuksistani olisivat voineet oikaista syöksyä ja monen muun sanomattomat ajatukset olisivat voineet saada nokan ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palautetta voi antaa monella tapaa. Itse annan paljon palautetta töissä, eihän asiat muuten koskaan kehity. Koitan kuitenkin antaa sitä oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Mikä on "oikea aika ja oikea paikka"? Silloin kuin esimies sallii ja katsoo tämän sopivan fiilikseensä? 

Ehei. Jos asia menee huonosti, palaute annetaan heti ja suoraan. Muuten se unohtuu ja hautautuu jonnekin niiden ikuisten Teams-kokousten ja lounaiden väliin.

Esim kehityskeskustelu tai se Teams kokous.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on  vaikeaa olla työsuhteessa huonon esimiehen alaisena. Jos esimiehen päätöksien tekeminen ja neuvottelutaito ovat heikoilla, niin minulta ei vain löydy potkua ymmärtää esimiestä yhtään. Olen suorapuheinen ja käytännön työssä viihtyvä, jolloin kokemattoman esimiehen puuttuminen tarpeettomasti minun työskentelyyn aiheuttaa yleensä riitoja. Suutun nopeasti, koen ahdistusta ja mietin aika pian työpaikan vaihtoa. Jos esimies ei ymmärrä hoitaa tilannetta ja välttää vastuunsa konflikteissa on parempi lähteäkin sellaisesta työpaikasta.

Kerron jo työhaastattelussa vahvat ja heikot puoleni kysymättä. Heikkouksiin mainitsen aina, etten valitetavasti osaa pokkuroida esimiehiä ja puhun asiani suoraan. Jo tässä vaiheessa myös toivon työhaastattelijalta, että punnitsisi tarkkaan olenko ihmistyyppinä sopiva heidän joukkoonsa. Yleensä joka työnantaja väittää  pitävänsä sellaisesta ja johon voinkin sitten vedota, kun yhteenottoja tulee. 

Voisi olla minun kirjoittamani, koska ihan samanlaiset kokemukset. En voi sietää huonoja esimiehiä, varsinkaan vastuutaan pakenevia sellaisia. Tämän koronan aikana näin heitä ihan liikaa, on siis ihan uskomatonta miten häpeällisen huonosti silloin johdettiin ja otettiin vastuuta. Minä olen työntekijänä valmis tekemään paskaa ja epämiellyttävää hommaa, mutta oletan vastapainoksi että se esimies on tukemassa minua 100 prosenttisesti ja pitää huolen että olosuhteet on niin hyvät kuin mahdollista ja että tähän voi luottaa. Korona osoitti, että liian usein ei voi. Ongelmat oli tosin esillä jo ennen koronaakin, mutta ne räjähtivät käsiin varsinkin toissa keväänä. 

Täytyy muistaa, että se pomon titteli ei ole ihmisarvon ylennys, vaan tehtävä. Ja siihen tehtävään kuuluu vastuu. Sellainen pomo, joka ei ota vastuuta alaisistaan, ei ole mitään. Itse en jaksa tällaista yhtään, mieluummin lähden vetämään kuin hyväksyn sellaisen. Todettakoon, että alalla on kyllä hyviä ja vastuullisiakin johtajia, minkä kanssa on hyvä toimia kun luottamus pelaa. Mutta heitä on yhä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vanha totuus on, että ei pidä heittäytyä lampaaksi, koska siitä seuraa vaan se, että joutuu kerittäväksi.

Joo, se on huono juttu, jos joutuu kerittäväksi. Paljon parempi antaa villan kasvaa loputtomiin. Tällä tavalla:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palautetta voi antaa monella tapaa. Itse annan paljon palautetta töissä, eihän asiat muuten koskaan kehity. Koitan kuitenkin antaa sitä oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Mikä on "oikea aika ja oikea paikka"? Silloin kuin esimies sallii ja katsoo tämän sopivan fiilikseensä? 

Ehei. Jos asia menee huonosti, palaute annetaan heti ja suoraan. Muuten se unohtuu ja hautautuu jonnekin niiden ikuisten Teams-kokousten ja lounaiden väliin.

Esim kehityskeskustelu tai se Teams kokous.

Mutta kun kehityskeskustelu on kerran vuodessa ja Teams-kokouksiin ei rivihoitajilla ole asiaa. Ne pidetään "johtoryhmän" kesken. 

Usein sillä pomollakin on hyvin rajalliset mahdollisuudet päättää asioista. Hänellä voi olla oma pomo tai johtajalla on omistajat, joiden päätökset ratkaisevat. Hän on hankalassa välikädessä.

Hedelmällisempää olisi etsiä tapoja tehdä yhteistyötä ennemminkin kuin asettua aina vastarintaan. Keskittyä niihin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan. Jos et ole hankkiutunut johtajan pestiin, sinulla ei ole valtaa päättää asioista ja sillä selvä.

Tunnistan ihmistyypin, joka keskittyy pelkästään ongelmiin ja levittää pahaa (usein oikeasti työstä riippumatonta) oloaan ympärilleen, vaikka 95% asioista olisi hyvin töissä. Eikä tietenkään ehdottoman vakavia ongelmia pidäkään jättää puuttumatta, mutta sellaisista ei ole kyse.

Myös epäsosiaalisen tai narsistisen persoonallisuuden piirteitä vahvasti omaavat asettuvat aina auktoriteettejä ja vähän kaikkia vastaan. He ovat itse mielestään aina oikeassa eikä heidän tarvitse joustaa missään. He valitsevat koko ajan sodan ja vastakkainasettelut omien yhteistyötaitojensa ja käytöstapojensa hiomisen sijaan.

Kokemusta 8 eri hoitoalan paikasta, ja voin kertoa, että kaikki olleet tuollaisia. Neuvoni on: vaihda alaa.

Ei tarvitse nöyristellä, mutta pitää noudattaa työpaikan sääntöjä ja johdon määräyksiä. Johdolla on direktio-oikeus.

Jos haluaa määrätä ja päättää, kannattaa hankkiutua johtajaksi. Jos ei hankkiudu, johtoakin pitää kunnioittaa ja käyttäytyä hyvin, vaikka toisikin esiin omia kehitysehdotuksia.

Arvostus, kunnioitus ja hyvät käytöstavat toimivat aina kahteen suuntaan. Välillä tuntuu, että työntekijöillä olisi muka oikeus olla miten kamalia tahansa ja pomon pitäisi sietää sitä. Ei se niin mene. Eikä tietenkään toisinkaan päin.

Työpaikalla pitäisi aikuisten ihmisten tehdä yhteistyötä eikä keskittyä tappelemaan toisiaan vastaan.

Kysymys ap:lle ja muille vastaaville: Miksi te ette hakeudu pomoiksi? Eikö kykynne mene hukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala ei taida olla ihan sun juttu? Voin kyllä kuvitella miten se juttu aikuisten oikeesti meni.

Olen aika varma, että täysin mulkquja omaisia on. Kun oma isäni sairastui, hänen vaimonsa ainakin (ei ole äitini) käyttäytyi todella törkeästi kaikkia kohtaan. Joka hoitopaikassa aina selvästi pyöriteltiin silmiä sen akan tempauksista, vaikka eivät voineet minullekaan suoraan haukkuakaan.

Kyllä. Olen kokenut ja osaava työntekijä. Liioittelematta teen aina työni ahkerasti ja luotettavasti. Harmi vaan, että pomot voivat haluta nälviä ihan pärstäkertoimella. En tee mitään asiatonta. Silti työn määrä ei ole mikään peruste, että olisi hyvä työntekijä. Jos joku laiskempi vaan sattuu olemaan pomon mieleen, muka on parempi. Jos yhtään sanoisin vastaan, siitä tehtäisiin liioitellen numero. Käytännössä on pakko tehdä ihan mitä tahansa. Yrittävät joskus myös alistaa sillä, etteivät suostu keskustelemaan kanssani, ja jos osallistun hyvähenkisiin keskusteluihin heidänkin ollessaan huoneessa, muka puheessani on jotain vialla.

Toki työpaikan ongelmia pitää tuoda esiin.

Mutta jos ei kestä yhtään "nöyristellä", kannattaa alkaa itse loistavaksi esimieheksi ja/tai johtajaksi tai lähteä menestyväksi yksityisyrittäjäksi. Sitten on enemmän valtaa päättää.

Ja tulee huomaamaan, että tervettä nöyryyttä tarvitaan ihan joka jobissa!

Jos on suorapuheinen rääväsuu, joka ei tule missään tai kenenkään kanssa toimeen, ei pitkälle pötki missään.

Jos havaitsee vakavia rikkomuksia jotka ei sanomisesta huolimatta korjaannu, voi aina myös äänestää jaloillaan. Joko vaihtamalla paranee tai sitten huomaa, että on itse tehtävä asennemuutosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse nöyristellä, mutta pitää noudattaa työpaikan sääntöjä ja johdon määräyksiä. Johdolla on direktio-oikeus.

Jos haluaa määrätä ja päättää, kannattaa hankkiutua johtajaksi. Jos ei hankkiudu, johtoakin pitää kunnioittaa ja käyttäytyä hyvin, vaikka toisikin esiin omia kehitysehdotuksia.

Arvostus, kunnioitus ja hyvät käytöstavat toimivat aina kahteen suuntaan. Välillä tuntuu, että työntekijöillä olisi muka oikeus olla miten kamalia tahansa ja pomon pitäisi sietää sitä. Ei se niin mene. Eikä tietenkään toisinkaan päin.

Työpaikalla pitäisi aikuisten ihmisten tehdä yhteistyötä eikä keskittyä tappelemaan toisiaan vastaan.

Olen samaa mieltä, mutta asiakaspalvelualalla on oikeasti todellakin ongelmana se, jos työnjohto ei arvosta omia työntekijöitään, vaan nuolee väärällä tavalla asiakkaiden p*rseitä. Asiakaskin voi olla väärässä, enkä ymmärrä, miksi meidän pitää 2020-luvulla leikkiä, että siitä ei voi koitua ongelmia asiakkaalle? Eli jos vaadit sellaista, mikä ei käy päinsä, niin sen kun pahoitat mielesi. Ei ihmisiä voi kohdella ihan miten sattuu, siis asiakaskaan.

Pomon ollessa suoraselkäinen ja asiakkaiden somepalautteita pelkäämätön tilanteet saadaan yleensä ratkaistua paljon paremmin, kuin nöyristelevän ja asiakkaita nuoleskelevan pomon kanssa.

Pomon käytös nimittäin vaikuttaa myös työntekijöidn tunteisiin. Jos työntekijää kohdellaan asiakkaan sikaillessa väärin, voit olla varma, että seuraava asiakas ei hymyä saa.

Työpaikkojen ilmapiiri on paljolti johdosta kiinni, juuri tämän efektin takia.

Ja siis tällä en tarkoita, että työntekijä saisi käyttäytyä asiakkaita kohtaan väärin tai pahasti, mutta suurin osa on koulutettu tekemään työtä, esim. hoitamaan vanhuksia, ei mielistelemään heidän omaisiaan, jos nämä eivät osaa käyttäytyä .

En usko, että monikaan työntekijä on tilanteissa se, joka ekana alkaa nakella niskojaan asiakkaan ollessa ihan kiva ja normaali, vaan työn myötä oppii toki suodattamaan paljonkin.

Mutta ei aina, ja silloin pomon olisi kyllä tuettava myöskin työntekijää.

Iso apu on se, jos johdon linjaukset ovat selkeitä. Mikään ei ole ittumaisempaa, kuin määräys, josta sitten kävelläänkin työntekijän yli ”hankalan” asiakkaan edessä, ettei asiaks suutu.

Kiltit ja kivat asiakkaat eivät saa samoja myönnytyksiä, koska eivät ole hankalia.

Olen itse ihan samanlainen luonteeltani ja joskus siitä on tullut ongelmia. Olen itse sosiaalialalla ja nyt lähden opiskelemaan muuta koska koen etten saa käyttää todellisia vahvuuksiani tuolla alalla. Mielestäni nöyryys ei ole mikään hyve.

Sellainen teennäinen hymistely "ihhihhii", joka lauseen loppuun on miulta liikaa vaadittu. Näitä kanoja en kestä ollenkaan.

Tällaosia löytyy ihan asiantuntijatehtävissä. Miehet voi ottaa rennommin ei heiltä vissii tota ooteta. Mutta jos naisena olet kana naisten kanssa töisä, etkä vedä tota ihhhihhiitä, nii jopa huomaat et selän takana susta puhtaa pask.aa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin haluaisin kuulla tästä nyt sen toisen version.

Samoin. Voisi olla täydellisen erilainen tarina.

Varmaan se stoori olisikin erilainen. Mutta hoitoalalla työskennelleenä, olen taipuvainen uskomaan että ap on ihan vilpitön, koska nuo esimerkit on vähän liian tuttuja ja reagoisin itse tod.näk samalla tavalla.

Ei vilpittömyys tarkoita sitä, että olisi oikeassa. Vaikuttaa siltä, että ap ole tajunnut ihan kaikkea, mukaan lukien oma työnkuvansa ja tehtävänsä.

Hoitoalasta en tiedä mutta jos on vuosikymmenien aikana kouluttautunut aina eteenpäin, ei nöyristelyä tarvitse, toimistoalalla. Tietysti epämiellyttävä pomo on riesa mutta kyllä sellaisenkin kanssa toimeen tulee kun on asiallinen ja korrekti itse. Se on samanlaista kuin elämässä muutenkin: kaikista ei voi pitää, velvollisuudet tulee hyväksyä, ja oikeudet tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on  vaikeaa olla työsuhteessa huonon esimiehen alaisena. Jos esimiehen päätöksien tekeminen ja neuvottelutaito ovat heikoilla, niin minulta ei vain löydy potkua ymmärtää esimiestä yhtään. Olen suorapuheinen ja käytännön työssä viihtyvä, jolloin kokemattoman esimiehen puuttuminen tarpeettomasti minun työskentelyyn aiheuttaa yleensä riitoja. Suutun nopeasti, koen ahdistusta ja mietin aika pian työpaikan vaihtoa. Jos esimies ei ymmärrä hoitaa tilannetta ja välttää vastuunsa konflikteissa on parempi lähteäkin sellaisesta työpaikasta.

Kerron jo työhaastattelussa vahvat ja heikot puoleni kysymättä. Heikkouksiin mainitsen aina, etten valitetavasti osaa pokkuroida esimiehiä ja puhun asiani suoraan. Jo tässä vaiheessa myös toivon työhaastattelijalta, että punnitsisi tarkkaan olenko ihmistyyppinä sopiva heidän joukkoonsa. Yleensä joka työnantaja väittää  pitävänsä sellaisesta ja johon voinkin sitten vedota, kun yhteenottoja tulee. 

Voisi olla minun kirjoittamani, koska ihan samanlaiset kokemukset. En voi sietää huonoja esimiehiä, varsinkaan vastuutaan pakenevia sellaisia. Tämän koronan aikana näin heitä ihan liikaa, on siis ihan uskomatonta miten häpeällisen huonosti silloin johdettiin ja otettiin vastuuta. Minä olen työntekijänä valmis tekemään paskaa ja epämiellyttävää hommaa, mutta oletan vastapainoksi että se esimies on tukemassa minua 100 prosenttisesti ja pitää huolen että olosuhteet on niin hyvät kuin mahdollista ja että tähän voi luottaa. Korona osoitti, että liian usein ei voi. Ongelmat oli tosin esillä jo ennen koronaakin, mutta ne räjähtivät käsiin varsinkin toissa keväänä. 

Täytyy muistaa, että se pomon titteli ei ole ihmisarvon ylennys, vaan tehtävä. Ja siihen tehtävään kuuluu vastuu. Sellainen pomo, joka ei ota vastuuta alaisistaan, ei ole mitään. Itse en jaksa tällaista yhtään, mieluummin lähden vetämään kuin hyväksyn sellaisen. Todettakoon, että alalla on kyllä hyviä ja vastuullisiakin johtajia, minkä kanssa on hyvä toimia kun luottamus pelaa. Mutta heitä on yhä vähemmän.

Mitä tarkoittaa tukea sinua 100%:sti?

En ymmärrä. Jos minut palkataan johonkin työhön, teen sen ilman esimiesten tukea. En tajua, mitä tarkoitat tuella? Sitäkö, ettei hän saa epäillä sinua mistään? Miksi sinua se suututtaa? Onko heillä siis ollut joskus syytä epäillä? Minua ei ainakaan loukkaa, vaikka minua epäiltäisiin miksi, jos en ole, niin mitä sitten jos epäillään, osaan kyllä osoittaa, että se epäily on turha ja jos taas on syytä, niin saahan sen havaita.

Meillä on myös töissä näitä nirppanokkia, jotka loukkaantuvat siitä, ettei esimies ole heti ihan heidän puolellaan ja kiukuttelevat esimiesten selkien takana kuin pikkuvauvat. Että se on rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse nöyristellä, mutta pitää noudattaa työpaikan sääntöjä ja johdon määräyksiä. Johdolla on direktio-oikeus.

Jos haluaa määrätä ja päättää, kannattaa hankkiutua johtajaksi. Jos ei hankkiudu, johtoakin pitää kunnioittaa ja käyttäytyä hyvin, vaikka toisikin esiin omia kehitysehdotuksia.

Arvostus, kunnioitus ja hyvät käytöstavat toimivat aina kahteen suuntaan. Välillä tuntuu, että työntekijöillä olisi muka oikeus olla miten kamalia tahansa ja pomon pitäisi sietää sitä. Ei se niin mene. Eikä tietenkään toisinkaan päin.

Työpaikalla pitäisi aikuisten ihmisten tehdä yhteistyötä eikä keskittyä tappelemaan toisiaan vastaan.

Olen samaa mieltä, mutta asiakaspalvelualalla on oikeasti todellakin ongelmana se, jos työnjohto ei arvosta omia työntekijöitään, vaan nuolee väärällä tavalla asiakkaiden p*rseitä. Asiakaskin voi olla väärässä, enkä ymmärrä, miksi meidän pitää 2020-luvulla leikkiä, että siitä ei voi koitua ongelmia asiakkaalle? Eli jos vaadit sellaista, mikä ei käy päinsä, niin sen kun pahoitat mielesi. Ei ihmisiä voi kohdella ihan miten sattuu, siis asiakaskaan.

Pomon ollessa suoraselkäinen ja asiakkaiden somepalautteita pelkäämätön tilanteet saadaan yleensä ratkaistua paljon paremmin, kuin nöyristelevän ja asiakkaita nuoleskelevan pomon kanssa.

Pomon käytös nimittäin vaikuttaa myös työntekijöidn tunteisiin. Jos työntekijää kohdellaan asiakkaan sikaillessa väärin, voit olla varma, että seuraava asiakas ei hymyä saa.

Työpaikkojen ilmapiiri on paljolti johdosta kiinni, juuri tämän efektin takia.

Ja siis tällä en tarkoita, että työntekijä saisi käyttäytyä asiakkaita kohtaan väärin tai pahasti, mutta suurin osa on koulutettu tekemään työtä, esim. hoitamaan vanhuksia, ei mielistelemään heidän omaisiaan, jos nämä eivät osaa käyttäytyä .

En usko, että monikaan työntekijä on tilanteissa se, joka ekana alkaa nakella niskojaan asiakkaan ollessa ihan kiva ja normaali, vaan työn myötä oppii toki suodattamaan paljonkin.

Mutta ei aina, ja silloin pomon olisi kyllä tuettava myöskin työntekijää.

Iso apu on se, jos johdon linjaukset ovat selkeitä. Mikään ei ole ittumaisempaa, kuin määräys, josta sitten kävelläänkin työntekijän yli ”hankalan” asiakkaan edessä, ettei asiaks suutu.

Kiltit ja kivat asiakkaat eivät saa samoja myönnytyksiä, koska eivät ole hankalia.

Olen samaa mieltä, että pomon pitäisi myös puolustaa työntekijöitään asiattomasti käyttäytyvien asiakkaiden suuntaan. Se on sitä arvostusta ja kunnioitusta. Ja se vaikuttaa jatkossa vahvasti palvelukokemukseen jonka työntekijä saa aikaan. Asiattomuuksia kenenkään ei pitäisi joutua hyväksymään työssään.

Tuo edellinen johon vastasit. En ole itse sote-alalla, joten en ota erityisesti siihen alaan kantaa

Joo, just tuon pari kk voi kestää nöyränä, mut sitten alkaa nakertaa liian pahasti, ei pää kestä. Omia ratkaisuja tilanteeseen on olleet lähteminen ja lähteminen. Asian tiedostaminen. Oma toiminimi ja itsenäinen työkentely. Lisäopinnot kohti sopivampaa, itsenäistä työtä.