Onko täällä muita joille nöyristely töissä on hankalaa ja siksi on tullut ongelmia?

Niin harva uskaltaa hakeutua johtotehtäviin. Ainakin meidän isossa asiantuntijaorganisaatiossa on vaikeaa löytää uusia tiiminvetäjiä ja isompiakin pomoja.

Suurin osa ihmisistä haluaa olla sitä suurta massaa, joka yhdessä nurisee pomoista. Se on turvallista ja hauskaakin. Johtotehtäviin astuminen tarkoittaa ikävää vastuun kantamista ja alaisten valituksen kuuntelua. Välijohdossa sontaa tulee ylhäältä ja alhaalta. Vaikka miten hyvin tekisi ja pyrkisi tekemään hommansa, aina joku valittaa.

Kaivattaisiin lisää vapaaehtoisia näistä, jotka täälläkin ketjussa uskoisivat olevansa hyviä johtajia!

Edellisessä työpaikassani olin johtajan silmissä vaikea alainen, koska tiesin tasantarkkaan oikeuteni työntekijänä enkä taipunut nöyrästi kumarrellen mihin tahansa mitä "kiho" vain keksi vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ahkera työntekijä joka pyrkii tekemään tehtävät valmiiksi mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Mutta jos pomo ehdottaa että voisin tehdä jotain joka ei lue minun työsopimuksessa niin vastaan aina että ilman muuta, mutta se on sitten palkankorotuksen paikka.

Pomo ei juuri enää kysele minua tekemään mitään ylimääräistä.

Etkä todennäköisesti tule koskaan saamaankaan palkankorotusta tai etenemään urallasi. Toki ihan mihin vaan ei tietysti kannata suostua, mutta hiukan kannattaa miettiä eikä tyrmätä kaikkea.

Omalla työpaikallani vaan oli yksi tällainen, joka valittiin mukaan kehitysprojektiin koska koski myös hänen työtehtäviään. Yhdessäkään palaverissa ei sanonut mitään tai tuonut missään mitään omia ajatuksiaan esille. Kun sitten jossain vaiheessa kysyin, että miksi näin niin hän sanoi, ettei hänelle makseta kehittämisestä, että lisää palkkaa. Aika nopeasti kyseinen henkilö heivattiin projektista. Lopputuloksena oli, että kyseiseltä henkilöltä siirrettiin tämä työtehtävä pois, koska siihen tarvittiin sitä kehittämisen osaamista. Hänen kollegansa lähti mielihyvin mukaan (samalla palkalla ilman lisävaatimuksia) ja sai kyllä korotuksen palkkaansa ja lisää vastuita kun osoitti olevansa pätevä kehittäjä. Todennäköisesti samoja ideoita ja taitoja oli ollut tällä alkuperäisellä osallistujalla, mutta pilasi mahdollisuutensa vaatimalla palkkaa etukäteen.

Riippuu tilanteesta. Jos esimerkiksi tiedän, että minun on vaikea löytää mistään uutta työpaikkaa, niin silloin on pidettävä nykyisestä työpaikasta kiinni keinolla millä hyvänsä. Eri juttu on, jos on varaa sanoa pomolle vastaan ja lähteä työpaikasta vaikka ovet paukkuen.

Vierailija kirjoitti:

Syvän nöyryyden vaatiminen työelämässä alkoi kun Neuvostoliitto kaatui.

Sitä ennen oli enempi niin päin että työnantajan täytyi olla nöyrä.

Työväenluokalle viestitään nykyään eri suunnista kaikin mahdollisin tavoin, että te ette ole enää mitään.

Se on kuin kansallisurheilua nykyään. Uusi ja uljas koulutettu yhteiskunta kyykyttää.

Sen juuret ovat vielä kauempana. Ayn Randin kirjassa v 1957 "Kun maailma järkkyi" esitetään ajatus käytännössä jokaisesta pikku pomosta yli-ihmisenä. Tämä työntekijän halveksunta kuuluu oleellisesti uusliberalismiin.

Nöyristely ei kuulu mihinkään elämänmuotoon, ei kotiin, ei kouluun, ei työpaikalle. Ihmettelen edelleen miksi Suomessa ei osata käyttäytyä. Olen itse suorasanainen ja sanon mielipiteeni kysytään tai ei kysytä. En ala mielistelemään ketään ja muuttelemaan omaa mielipidettäni vain sen vuoksi että pitäisi olla samaa mieltä jonkun toisen kanssa. En ole kuitenkaan uhitteleva vaan uskallan sanoa mielipiteeni asioista niinkuin niistä ajattelen. Kunnioitan myös muiden mielipiteitä ja kuuntelen. 

Sulle sopii varmaan parhaiten yksityisyrittäjyys. Alaisia älä ota.

Aloituksen esimerkin perusteella sai kuvan, että hoitoalan suurin ongelma ei suinkaan ole palkka. Pitäisi työoloja inhimillistä ja paljon. Se on kuitenkin asiakaspalveluammatti ja asiakkaille ei voi alkaa huutamaan. Pitää oppia antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos et siihen pysty, ala ei todella sovi sulle. Sinä teet sitä työtä joka päivä, mutta asiakkaalla ja omaisilla voi olla henki kyseessä. Heillä on tunteet pinnassa. Antaa päästää höyryt ulos, jos eivät vahingoita itseään tai muita. Uhkailusta kannattaa tietysti ilmoittaa eteenpäin ennen kuin asiakas sen tekee.

Mun esihenkilö on onneksi samanlainen, ja ymmärtää minua.

Hän onkin sanonut, että minun kannattaisi alkaa yrittäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä lumihiutalelapsia joille ei ole koskaan sanottu mitään mistä voisi tulla paha mieli. Tässä on tulos.

Vaatimus pikkupomoille pokkailusta on uusi ilmiö, joka on alkanut vallata työelämää vasta kun miesvaltaiset duunarialat eivät enää muodosta leijonanosaa työmarkkinoista. Oletteko kuulleet, miten työmiehet hoitavat suhteitaan johtoon 70-lukulaisella telakalla tai sahalla? Siellä ei toden totta herkkäegoinen olisi pärjännytkään.

Virkatyöajoista ja englanninkielisestä tittelistä haaveilevat pikkuporvarit ovat sittemmin onnistuneet uskottelemaan kaikille, että kireä hymähtely ja pelonsekainen kunnioitus esimiehiä ja työnantajaa kohtaan on normaali olotila.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole nöyristelyä, se on työskentelyä. Töissä tehnään niin kuin esimies sanoo.

Niinpä. Työnantajapuolen edustajana saa ihmetellä sitä, miten vaikea on saada ihmiset tekemään niinkuin on sanottu. Lähtökohtainen oletus tuntuu olevan, että oma ajattelu on suotavaa etenkin kun 1. et ota kuuleviin korviisi pomon ohjeita, 2. et kerro pomolle miten ajattelit sen tekeväsi ohjeiden noudattamisen sijaan. Sääli vain, että kun pomo on pyörittänyt firmaansa vuosikymmenet, niin jokainen uusi työntekijä olettaa olevansa ensimmäinen, joka huomaa ongelman x, ja päättelee että tapa y on tokikin loistava tapa ratkaista se. Jos keskustelisi tilanteesta, saisi kuulla että ongelma x on olemassa, koska se on seurannut ratkaisuista edelliseen ongelmaan ja sitä ei voida juuri nyt ratkaista koska ratkaisusta y seuraa alkuperäistä tuplasti isompi ongelma 2x, ratkaisusta z seuraa 3x jne, ja tämä nyt on tällä hetkellä pienimmän pahan tie. 

Ei ole löytynyt vedenpitävää keinoa saada työntekijä ymmärtämään, että asioihin yleensä on perustelut olemassa, ja ne voi kysyä jos ei ole tulipalokiire. Tulee vähemmän harmia kaikille osapuolille jos tarkistat puhelimessa pomon kannan, jos tulee ratkaistava ongelma josta et ymmärrä, miksi se on ylipäätään olemassa. 

Yllättävän kapea tuntuu olevan järkevän toiminnan polku suon ja vetelän välitse. Sellainen, jossa kommunikoidaan, mutta myös pystytään uskomaan itseä kokeneemman sanaa ja olettamaan, että hänen näkemykselleen on olemassa perusteet sillä kertaa kun niistä ei ehdi keskustelemaan. Lopultakin vaatii joko supermukautuvaista luonnetta tai sitten melkoista rentoutta ja luottamusta se asenne, jossa ei koko ajan haluta sooloilla vain siksi koska siitä tulee itselle lahjakas olo, ja suomalaisilta sellainen ei tahdo luonnistua. Joko ollaan yksityisajattelijoita ja aina lähtökohtaisesti oikeammassa kuin pomo, tai sitten ollaan hälläväliä. Eli aika aggressiivista menoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalaahan se on. Olen aina olluy auktoriteettivastainen ja ajattelen käytännössä että kaikissa pomoissa ja johtajissa on jotain mätää. Yritän siksi olla heidän kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä (meidän alalla mahdollista kun työ on niin itsenäistä ja etänä) ja en ikinä pyydä tai anna hyvää palautetta.

En vain voi sille mitään että pomot ärsyttävät. Olen itsekin opiskellut johtajuusopintoja joten näen helposti johtajien heikkouksia ja mokia.

Mene itse esimieheksi, niin silmäsi avautuvat ja ymmärryksesi lisääntyy valtavasti! Et ymmärrä sitä koko kontekstia, missä he joutuvat päätöksiään tekemään ja toimimaan. Sitä ei vain voi tietää tai tajuta, ennen kuin on itse kokeillut!

Ihmisiä ne pomotkin ovat ja jokaisella meillä on ns vahvuuksia ja heikkouksia omassa roolissamme.

Odotat ilmeisesti täydellisyyttä, mutta kun sellaista ei ole olemassakaan. Sinun näkemyksesi täydellisestä pomosta on erilainen kuin jollain toisella.

Olen huomannut, että on ihmisiä, jotka jotenkin tavallaan idealisoivat pomon roolin ja odottavat että se on joku ihmemies/nainen. Vähän realismia ja empatiaakin peliin.

Mutta kannattaa tosiaan itse kokeilla, jos tiedät niin hyvin loistavan johtajuuden salat! Ja sitten pidät huolen, ettet ikinä tee tai sano jotain "väärin" tai tökerösti. Onnea matkaan!

Olen sen verran surkeaa toimintaa, vallasta sokaistumista ja pätevyyden puuttumusta nähnyt, että olen kyynistynyt ja sen voin ihan suoraan myöntää. Olisin itse huomattavasti parempi pomo, mutta tuollainen rooli ei minua kiinnosta ja olen kieltäytynyt kaikista esimiestehtävistä.

Minun mielestäni suurin osa pomoista ja esimiehistä on tarpeettomia. Olen kiinnostunut näistä nykyaikaisista malleista joissa työyhteisössä ei ole esimiestä.

- se jolle vastasit

Todellisuudessa näissä esimiehittömissä organisaatioissa on se esimies. Ei sillä nimityksellä eikä ihan perinteisellä toimenkuvalla, mutta kyllä sielläkin jollain on lopullinen päätösvalta. Pahimmassa tilanteessa joku ottaa sen pomon roolin epävirallisesti.

Olen itse töissä firmassa, joka kasvaa vauhdilla. Hyvin pitkään on aina koitettu mennä sillä, että ns. väliportaan esimiestä ei tule vaan tiimit tekevät itsenäisesti työtä keskenään ja raportoivat päällikölle. Mutta kummasti asiat ovat alkaneet sujumaan ja työhyvinvointi kasvanut kun tiimeille on alkanut tulla ihan oikeita esimiehiä. Toki on varmasti kaltaisiasi yksin puurtajia, joilla on selkeä työnkuva eikä mitään tarvetta keskustella omasta kehittymisestä tms.

Ja oikeasti, et voi tietää millainen pomo olisit ennen kuin olet sitä kokeillut! Sen verran olen tähän ikään mennessä kyynistynyt, että useamman tällaisen uhoajan olen nähnyt ja puolen vuoden päästä tullaan nöyränä toteamaan ettei niin mennyt kuin ajatteli. Yleensä parhaat pomot tulevat niistä, jotka pohtivat onko heistä oikeasti pomoksi kun paikkaa tarjotaan.

Kyllä tiedän, että olisin hyvä. Parempi kuin kukaan koskaan tapaamani pomo.

Ei ole vaikeaa olla parempi kuin se jota kritisoi asiassa, josta moittii. Mutta kun sitten on ne muut asiat, joita ei osaa edes tulla ajatelleeksi. Koska ne ovat oman sokean pisteen alla. Jos väittää olevansa kaikessa parempi, sitä on vaikea ottaa todesta kun viestintä muuten kertoo epäkypsästä luonteesta. 

Kyllähän rakentava keskustelu on kaiken a ja o. Ei hoitaja voi asiakkaalle tai omaiselle laukoa mitä sylki suuhun tuo. Sitä "paskaa" niskaan ei tarvitse ottaa, täytyy löytää toisen lainen tapa tuoda se esille.

T. V**tuuntunut hoitaja, silti asiakaslähtöinen

Vierailija kirjoitti:

Nöyrä täytyy olla mutta ei pidä nöyristellä.

Ja vastauksena kysymykseen: On

Nöyryyttä täytyy olla, muttei olla nöyrä. Nöyrä on vähän kuin maahanpainettu

Tuttua. Pomo ja valitut voivat määrätä kaikkien työt, sitten pitää vaan tehdä. Töiden jälkeen voivat summittaisesti keksiä, kuka työt teki ja jatkaa keiden työsuhteita haluavat.

Pomo voi olla näkemättä tietyn nimikkeisiä alaisia, suorastaan vältellä heitä ja sitten väittää etteivät alaiset osallistu suunnitteluun. Vain tietyt pääsevät tiettyihin tilaisuuksiin tai töihin.

Ihan yleistä ainakin ammattikoulutaustaisilla aloilla. Mekin tehdään ylityötä palkatta päivittäin, ilman että kukaan määrää tai pyytää, koska vanhemmat työntekijät eivät koe siinä mitään ongelmaa. Uudet hyssytellään hiljaisiksi. Pomot kiemurtelevat, kun kysyt asiasta. Ettei ole pakko jäädä... Että lähtisin yksin normaaliaikaan joka päivä, kun muut jäävät porukalla purkamaan (jatkuvaa) sumaa..?

Nii eli joku pyys sua keittää kahvia ja lähit menemään kun se ei kuulu työnkuvaan?

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala ei taida olla ihan sun juttu? Voin kyllä kuvitella miten se juttu aikuisten oikeesti meni.

Aina voi kuvitella omassa pikku päässään.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua juttua. Itse sanoin mielipiteeni johtajien uusista ajatuksista ja toimenpiteistä yhtiössä, seurauksena en ole enää samassa työpaikassa.

Ymmärrän täysin, että omistaja päättää mitä tehdään, mutta jos omistaja ja edustajansa eivät koskaan ole väärässä eivätkä muuta kantaansa, vaikka kuinka menisi perseelleen, niin jonkunhan siitä on mainittava.

No nyt entinen työpaikka on syöksykierteessä ja rysähtää maahan hetkellä millä hyvänsä.

Sääli, siellä on paljon hyviä tyyppejä.

Enkä tarkoita, että minun lähtöni oli niin iso isku, vaan muutamat ajatuksistani olisivat voineet oikaista syöksyä ja monen muun sanomattomat ajatukset olisivat voineet saada nokan ylöspäin.

Nuo ovat vain sinun harhaisia kuvitelmiasi. Et tietenkään voi ymmärtää asian kokonaisuutta, vaan vouhkaat omaa asiaasi. Siksi on täysin merkityksetöntä, mitä sinä sanot. Kirjoituksesi huokuu lapsellisuutta.