Korona-aika on pahentanut sosiaalisten tilanteiden pelkoani todella paljon

Up

Kieltämättä ei enää huvita olla ihmisten seurassa sitäkään vähää kuin mitä ennen.

Yhdelle kavereistani on käynyt samalla tavalla. Livenä emme ole enää nähneet. Myös muu yhteydenpito on vähentynyt minimaaliseksi.

Tsemppiä sinulle.

Se on tämä ilmapiiri.

Persut ovat suurin syy sosiaalisten tilanteiden pelkooni.

Ei ole itsellä noin, mutta moni kaveri sanoo ihan samaa. Kai se nyt vaikuttaa, kun on eristäydytty kohta 1,5 vuotta toisistamme.

Minulle on käynyt päinvastoin. Kun tapaan kenet tahansa, esim. naapurin, jään puhumaan kuin en olisi ikinä saanut jutella kenenkään kanssa.

Mutta ymmärrän AP sua, alkukesästä eka käynti kahvilassa ahdisti. Olen kärsinyt aiemmin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja käynyt sen takia psykoterapiassa kun 3 vuotta. Jännitti puhkeaako se taas koronaeristysten päätyttyä. Ei ainakaan vielä

Juu paniikkihäiriö pahentunut kun ei ole samalla tavalla voinut tehdä asioita jotka jännittää ja sillä tavalla altistaa itseään. Kaikesta tuli jotenkin sellaista että kauppareissut ja kirjastossa käynnitkin yms pitäisi vaan hoitaa mahdollisimman nopeasti kun mihinkään ei saa jäädä haahuilemaan tai vaan olemaan. Aina on omat riskinsä jos johonkin kahvilaankin menee tai johonkin tapahtumaan ja ei, en tarvitse festareita ja ryyppämistä mutta jo pelkästään kirjastossa rauhassa istuskelu oli todella tärkeää. Sai rauhassa olla ihmisten ilmoilla ja ajan kanssa hengitellä ja tarkkailla ympäristöä ja huomata ettei ole mitään hätää ja ei tarvitse paniikin vuoksi äkkiä rynnätä pois. Koko elämänsä yrittänyt mennä ja tehdä asioita mahdollisimman normaalisti, edes joskus käydä jossain ihmisten ilmoilla ja sitten siitä tulikin paha asia jota pitää vältellä. En minä tarvitse mitään kahvilan trendi lattea elääkseni hyvää elämää tai baareissa notkumista vaan sitä normaalia olemista. Ahtaat paikat ja sisätilat kun on monelle näistä peloista/ongelmista kärsiville ne pahimmat niin siinä ei millään lenkkeilyllä tee yhtään mitään. Ärsyttää kun saa joka paikasta kuulla miten hemmoteltu pullamössö nuoriso ei kestä omassa kodissaan olemista mutta kun ihan oikeasti jonkun ihmisen voi pitää hengissä ja toimintakykyisenä se joku harrastus tai paikka mihin nyt ei ole samalla tavalla voinut mennä. Ei paniikkihäiriöistä lohduta se yhtään että saa kotona netin välityksellä jumpata ja soitella videopuheluita. Siinä valuu pahimmassa tapauksessa todella suuri työ hukkaan minkä on oman olotilan eteen tehnyt kun nyt saakin luvan kanssa eristäytyä eikä se oikeasti tee kaikille hyvää. Joten joo ap, voin samaistua.

On pahentanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Joudun pakottamaan itseni kauppaan kotoa ja pelkään jo etukäteen, että näen ihmisiä tuossa pihassa. Kaupassa pelko jo helittää, mutta ulos omasta asunnosta meno on tosi vaikeaa, paitsi myöhään illalla, kun on jo vähän pimeää.

En pelkää itse saavani tartuntaa vaan aina että jos tartutan jonkun muun. Varsinkin kun muutenkin mulle stressi ja ahdistus aiheuttaa jos jonkinmoista oiretta niin nyt saa sitten miettiä vähän väliä mikä oire on mitäkin ja voiko sittenkään lähteä. Välillä se pelkkä lenkille lähtökin ulos tuntuu tosi vaikealta ja yritän mennä reittejä missä ei kohtaa muita kun muut ihmiset ahdistaa niin paljon, ei koronan vuoksi vaan juurikin kun nämä pelot ja ahdistukset pahentuneet. Ei ole ollut vapaaehtoishommiakaan yli puoleen vuoteen vaikka olen monessa paikassa listoilla kun ei nekään pyöri normaalisti. En ole työkykyinen joten tuo vapaaehtoishomma oli tosi tärkeää itselle. Isoäidin tapaamista myös stressaan aina ja mietin paljon etukäteen kun en halua tartuttaa ja tuntuu että kaikkea tekemistä leimaa se jatkuva ahdistus. Sitten jos johonkin menee niin stressaa että oliko se nyt tyhmää ja vastuutonta.