Mun taapero on ylivilkas. Pelottaa koko ajan että jotakin sattuu.

Mun nuorempi lapsi oli myös taaperona tosi vilkas. Kun järkeä on tullut päähän, on rauhoittunut. 

Vierailija kirjoitti:

Mun nuorempi lapsi oli myös taaperona tosi vilkas. Kun järkeä on tullut päähän, on rauhoittunut. 

Kiitos. Tää rauhoittaa. Mulla ois taas hirveä vauvakuume, mutta ei uskalleta miehen kanssa jättää ehkäisyä pois. Pelottaa niin paljon, että ei pärjättäisi. Nyt vielä kerkeää touhuta pojan kanssa, mutta jos syntyis uusi vauva jolle pitää myös jakaa huomiota ja samalla antaa huomiota myös isommalle. Ei se vaan nyt ois mahdollista. Ap

Liike, liike ja liike. Muu ei auta. Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Liike, liike ja liike. Muu ei auta. Tsemppiä ap!

Mä taas yritin keksiä mun vilkkaalle lapselle myös tekemistä, johon voisi uppoutua. Näprättävää ja kirjojen lukemista. En tosin sano, että automaattisesti toimisi kaikille, mutta meillä auttoi.

nro 2

Kyllä pitää olla onnellinen että oma lapsi on terve.

Esikoinen oli tuollainen, aina kohkaamassa joka paikassa, ja ei yhtään pysynyt paikoillaan. Urheilullinen, harrasti sitten sekä jääkiekkoa että futista että telinevoimistelua alakoulun päättymiseen saakka, tanssiakin harasti hetken tuohon samaan aikaan. Sitten vähän rauhoittui, kun teini-ikä alkoi. Yllättävän vähän mitään on käynyt, joku tikki ommeltu skeittaamisen ja laskettureissun jälkeen ja yksi luu on murtunut futispelissä. eli aika kestäviä nuo vissiin on kuitenkin. Eli mun neuvo: liikunnallinen harrastus peliin heti kun se vaan on mahdollista, siellä oppii koordinaatiota ja sitä kautta vähän suojelemaan itseään. Ja jos haluatte hänelle vaikka soittoharrastuksen, se on oltava vähintään rummut.    

Meillä ei 2v pääse kiipeämään tiskipöydälle, koska häntä valvotaan koko ajan. Lapsi tekee kotitöitä yhdessä vanhempien kanssa, hän ei edes saa mahdollisuutta loukata itseään kotona. Paljon helpompi katsoa perään ja antaa hyppiä turvallisesti kuin tehdä omiaan ja sitten ihmetellä, että miten se nyt itsensä loukkasi.

Meillä on lasta varten puolapuut ja niiden "alla" patjakasa, siinä saa kiivetä ja pudota juuri niin paljon kuin haluaa, luvalla ja valvotusti.

Perhepäivähoitajat on siitä kivoja, että ne osaavat komentaa, kieltää ja napata pois kielletystä, He myös tietävät, että lapsi ei mene rikki, vaikka huudolla protestoi. Todennäköisesti teillä lapsi rauhoittuu huomattavasti päästyään hoitoon ja huomattuaan, että ei ole maailman tärkein henkilö.

Kyllä ne melkoisia kolhuja kestää. Usko pois. Riittää kun parhaanne yritätte!

Korkeintaan häiritsee muita tarhassa ja myöhemmin koulussa

Elämä opettaa. Sen vilkkaamman ja kovapäisemmänkin vipeltäjän. Muutaman kerran kun muksahtaa, niin ymmärtää ja oppii, pienikin, että noin ei kannata tehdä. Ja - vaikka olisit ihan vieressä, melkein ihossa kiinni, niin silloinkin voi lapselle sattua. Tilanteet tapahtuvat nopeasti.

Näin lonkalta heitän, että ihan hyvin teidän syksyinen hoitoonlähtö tullee menemään. Siellä on lapselle kavereita, joiden kanssa touhuta, yhdessä leikkimisestä tulee se juttu. Ja perhepäivähoitajakin on tänä päivänä yleensä koulutettu henkilö, joten osaa kyllä seurata ja tarkkailla tilanteita. Vanhemmallehan se lapsen hoidon aloitus on suurempi asia kuin itse lapselle. Kun ei ole itse siinä kaikkea näkemässä ja kokemassa. Aivan luonnollista huolehtimista. Mutta pian myös huomaatte, että arki sujuu uusine rytmityksineen ja kuinka hyvä on myös se, että pääsette töihin toteuttamaan ammatillisia kuvioita ja kuitenkin loppupäivästä saatte olla ja keskittyä olemaan ihanan eloisan lapsenne vanhempia, joka on oppinut turvallisessa hoitopaikassakin uusia asioita.

Elämä kantaa kyllä. Mukavaa loman jatkoa sinne ja alkavaa syksyä.