Lue keskustelun säännöt.
Tekonaurun harjoitteleminen muiden vuoksi
12.08.2021 |
Olen ongelmissa aina tilanteissa, jossa joku kertoo omasta mielestään hauskan jutun, joka minun mielestäni taas ei ole erityisen hauska. Tunnen häpeää ja koen paniikkia noissa tilanteissa. Miten oppisin vaan hymyilemään rennosti tai vaikka hiukan päästämään tekonaurua? Erityisen jännä on tuo häpeän tunne, myötähäpeä... Miksi reagoin niin?
Miten te reagoitte, jos joku kertoo hauskan jutun eikä teitä naurata ollenkaan?
Vapaata, laajaa keskustelua kiitos :)
Kommentit (12)
Pitäisi osata ääneen. Minullakin onnongelma, kun en osaa kunnon hohotusta. Hymy on liian laimea, ei se riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä opettele tekonaurua. Sen tunnistaa aina teeskennellyksi.
Hymy riittää, eikä sekään ole välttämätön. Ei kaikista samat asiat ole hauskoja. Saat olla juuri sellainen kuin olet.
Voi kunpa pääsisinkin tähän tilanteeseen, jossa kykenisin hiukan hymyilemään tai sitten vaan olisin - ilman paniikkia. Tuntuu siltä, että huolehdin muiden tuntemuksista enemmän. En halua heille ikävää oloa tuottaa nauramattomuudellani. On vähän nurinkurisesti ajateltu kyllä.. ap
On ihan tutkittu että tekonaurukin tekee hyvää sun aivoille ei kun vaan suuta messingille.
Ap on asian ytimessä ja kärsin itse samasta.
Opettele vaikka sellainen kunnon ekstrovertin esitysnauru, sellainen hahHAHAHHAHHAHAHAHAHHa , jossa vartalo ihan kiemurtelee kahdeksikkoa ja nauru on ikäänkuin puolihuutoa, niin että jokainen varmasti huomaa että nyt on huumorin ystävä ja hyvä tyyppi paikalla hohottamassa.
Teatterikoulussa tuota harjoiteltiin ja kyllä sen oikean naurunkin saa tulemaan, kun kovasti harjoittelee. Itkun samoin, kyyneleitä myöten.
Harjoittelutekniikoita on vaikea tässä lyhyesti kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on asian ytimessä ja kärsin itse samasta.
Opettele vaikka sellainen kunnon ekstrovertin esitysnauru, sellainen hahHAHAHHAHHAHAHAHAHHa , jossa vartalo ihan kiemurtelee kahdeksikkoa ja nauru on ikäänkuin puolihuutoa, niin että jokainen varmasti huomaa että nyt on huumorin ystävä ja hyvä tyyppi paikalla hohottamassa.
Ahahah :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on asian ytimessä ja kärsin itse samasta.
Opettele vaikka sellainen kunnon ekstrovertin esitysnauru, sellainen hahHAHAHHAHHAHAHAHAHHa , jossa vartalo ihan kiemurtelee kahdeksikkoa ja nauru on ikäänkuin puolihuutoa, niin että jokainen varmasti huomaa että nyt on huumorin ystävä ja hyvä tyyppi paikalla hohottamassa.
Upeasti kuvailtu :)
Tuohon vielä, että samalla voi hakata käsillään pöytää tai muuta lähellä olevaa tasoa.
No ajattele samalla jotain juttua mikä oikeasti naurattaa sinua. Tai ota käyttöön keino miten rauhoitat itsesi, se on vain vitsi, ei sen kummempaa. Älä tee siitä isompaa asiaa kun se oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikki pois.
Oliko juttu oikeasti hauska? Kertoiko hän jotain surullista mutta naamioi sen hulvattomuudeksi? Oliko juttu pikkutuhma, pikkuilkeä, rasismilla tms leikittelevä?
Ei tarvitse nauraa. Eikä todellakaan tarvitse hävetä, ettei naura asioille joille ei tarvitse nauraa.
Mä en todellakaan mitään tekonaurua osaa vääntää mikä kuuloistas aidolta, joten mä vaan hymyilen jos ei naurata oikeesti. Puhelimessa paha, koska vastapuoli ei näe sitä mun hymyä tietenkään sieltä luurin toisesta päästä niin monesti ollut vastapuolen vitsin jälkeen vaan syvä hiljainen hetki. Se vasta noloa onkin 😃
Älä opettele tekonaurua. Sen tunnistaa aina teeskennellyksi.
Hymy riittää, eikä sekään ole välttämätön. Ei kaikista samat asiat ole hauskoja. Saat olla juuri sellainen kuin olet.