Lue keskustelun säännöt.
Kävin kotikylässä yli 20 vuoden jälkeen ja kaikki ympärillä oli totaalisen hiljaista
12.08.2021 |
Nykyään asun satojen kilometrien päässä tuosta entisestä elämästäni, enkä ole kesän 2000 lähtöni jälkeen käynyt kertaakaan, paitsi nyt. Enkä myöskään ole pitänyt kehenkään yhteyttä tai lähtiessäni kertonut, minne aion mennä. Lähdin opiskelemaan ja töihin toiselle puolen Suomea, etelästä Pohjoisempaan Suomeen.
Olin aikuinen, kun jäin orvoksi, eli äitini kuoli ollessani 19v, lähes 20. Isä oli kuollut jo aikaa sitten. Eikä isovanhemmatkaan olleet enää elossa.
Meillä oli noin 27 hehtaarin vanha maatila ja myin sitten sen pois, pellot ja metsät ja talon huonoine rakennuksineen naapurille, joka vielä siihen aikaan viljeli.
Entinen kotini oli nyt jonkun kesäasuntoja ja sitä oli remontoitu, navetta oli purettu pois, mutta liiteri ja konehalli oli paikallaan. Tiirailin sitä metsänreunasta.
Kylällä ei paljoa liikkujia ollut, yksi pyöräilijä ja eräs rollaattorilla liikkuja. Ajoin ohi, eikä he tunteneet minua. Monen tutun talon piha oli autioitunut, ainoatakaan lehmää ei enää näkynyt pelloille. Kauppa oli lopettanut ja koulu oli sekin jonkun rikkaamman kesäkäytössä, autosta ja hienouksista päätellen.
Kylän laitamilla, pienemmän tien varressa oli vielä seurantalo. Auton olin jättänyt syrjäisen tien varteen ja kuljin jalan pitkin metsiä. menin seurantalon taakse ja hämmästyksekseni takaovi oli auki, joku oli sen niin unohtanut.Paikka oli rapistunut eikä mitenkään ahkerassa käytössä. Pihan nurmeakaan ei oltu ajettu aikoihin. Takahuoneessa oli vielä levysoiittajan kamat paikallaan ja levyt pöydillä käyttäjää odottamassa. Arttu Suuntala, Kaisa ja kumppanit, Reijo Kallio, Eino Valtanen, Hanne, Erkki Junkkarinen tms......samat levyt muistan siellä aikanaan soineen. Myös löytyi kiertävän elokuvateatterin esitteitä ja näytöksiä oli kerran kuussa. Turhapuroa, Vääpeli Körmyä, Titanic (se sai aikanaan eniten katsojia siellä)Kuningasjätkä, Häjyt, Poika ja Ilves, Rukajärven tie ja viimeisenä esitettiin keväällä 2000 Hylätyt talot, autiot pihat. Viimeinen elokuva ja pian sen jälkeen lähdinkin.
Ennen niin aktiivinen kyläyhdistys oli ilmeisemmin lopettanut. ei tansseja, tapahtumia, elokuvia, toreja yms.....
Kylkällä enää muutama vanhus ja muualta tulleet lähteneet takaisin kaupunkiin. Ilmeisesti koulun lopetus sinetöi kylän kohtalon.
En käynyt kenelläkään kylässä, enkä halunnut kenenkään tietävän edes koko paikassa käyneeni. Suljin seurantalon ove, kävelin autolleni ja poistuin, jättäen entisen elämäni taas paikalleen. Ehkä vuosien 2030 ja 2040 taitteessa käyn seuraavan kerran.
Kommentit (37)
Hieno tarina, Irmeli, mutta uskotko oikeasti että kovinkaan montaa kiinnostaa jonkun 20 vuotta sitten lähteneen, siis nykyisin täysin ventovieraan, nykyinen olinpaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno tarina, Irmeli, mutta uskotko oikeasti että kovinkaan montaa kiinnostaa jonkun 20 vuotta sitten lähteneen, siis nykyisin täysin ventovieraan, nykyinen olinpaikka?
Todellakin kiinnostaa. Miksi luette lehdistäkin tuntemattomien elämistä.
Nostalgikko kirjoitti:
Harvinaisen kaunis aloitus tälle palstalle.
Kiinnitin huomiota samaan. Rehellinen, ei mitään vinoilua eikä ilkeilyä ketään kohtaan. Avoin, aito. Pointsit.
Heikki Turunen kirjoitti tuosta jo 70-luvulla. Nyt autioituu pikkukaupungit ja kirkonkylät.
Vanhemmat ostivat mökin 40 vuotta sitten. Silloin tällä kylällä oli koulu, pankki, posti, kaksi kauppaa, 32 sellaista maatilaa, joissa oli lehmiä, lapsiakin yli 70(kaikki tiedot kirjattu päiväkirjaan).
Nyt ei ole koulua, kauppaa, pankkia, postia. Toimivia maatiloja on kaksi, molemmissa on uudet navetat ja lypsyrobotit. 0-18-vuotiaita on kuusi. Mökkitien varrella on enää kaksi asuttua taloa, kuusi taloa on jätetty alkuun perikunnan kesäpaikoiksi, sittemmin rapistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuoden päästä kaikki on pakkosiirretty kehä 3 sisäpuolelle kuuntelemaan ulluhia.
Kiva tarina, mutta ei varmaan kukaan edes muista sinua enää siellä. Olet turisti vain muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis aloitus.
Tunsin aikaisemmin hyvin vahvoja surumielisiä tunteita maaseudun autioitumisesta. Sitten luin Pekka Juntin mielestäni hyvin oivaltavan kolumnin: https://yle.fi/uutiset/3-10970454
Juntin kolumnin myötä aloin miettimään, kuinka nämä kuolevat kylät ovat usein juuri näitä viimeisen sadan vuoden sisällä muodostuneita yhteisöjä. Kylät ja kaupungit, jotka ovat olleet elinvoimaisia viimeiset 200 -500 vuotta, usein ovat sitä edelleenkin. Ihmiset pysyvät / hakeutuvat sinne missä on luontaisesti hyvät edellytykset asumiselle.
Oma kotikuntani lounaisessa Suomessa on hyvä esimerkki tästä. Kunta muodostettiin 1900 luvun alkupuolella käytännössä torpparilain ja evakoiden asuttamisen myötä. Nyt kunta kituu ja kuihtuu varmasti kokonaan pois muutaman vuosikymmenen sisällä. Tällöin se siis palaa normaaliin, eli maatilat ovat jälleen suuria yksiköitä ja kunta itsessään on osa suurempaa hallintoyksikköä.
Mielenkiintoista oman vanhan kotipaikkani osalta on se, että samalla alueella ns. vanhat pitäjät (vanhat "suurpitäjät") voivat edelleen hyvin ja heillä asukasluku pysyy vakaana tai jopa kasvaa! Vain nämä keinotekoisesti luodut kunnat häviävät.
Niin tuttuja tarinoita! Valitettavasti kuihtuminen koskee myös kirkonkylien keskustoja. Miksi ihmeessä tyhjiksi jääneitä liikekiinteistöjä ei pureta? On tosi kurjaa, kun sekä yliprameiksi rakennetut pankit että pulpettikattoiset liiketalot rapistuvat ja ovat ilkivallan kohteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja tunnelmia ap:n kanssa. Itse lähdin n. 20 vuotta sitten töiden perässä ja kesällä käydessäni huomasi jälleen kuinka vähän tuttuja naamoja näkee.
Muutamista ihmisistä olin tunnistavinani tuttua, mutta ikääntyminen vaikuttaa aika rajusti.
Palvelut on karsittu, tosin omalla kotikylällä ei ihan kaikkea ole lopetettu.
Kun itse menin kouluun 70-luvun alkupuolella, niin alakoulussa keskustassa oli n. 350 oppilasta ja meitä oli kahdessa luokassa n. 55-60 lasta.
Sivukylillä oli useita kouluja ja seiskallehan sivukoulujen oppilaat tulivat keskustaan kouluun ja silloin meitä oli n. 120 oppilasta/luokka-aste. Eli kunnassa olisi ollut n. 720 koululaista luokilla 1-6.
Nyt 1-6-luokkalaisia on kotikunnassani 250 ja tietenkin kaikki sivukoulut on lakkautettu ajat sitten.
Eli kyllä väki vähenee, mutta ei ihan helpolla lopu.
Hieno tuokiokuva. Olimme kaikki kanssasi tuossa kylässä, hiljaisuudessa, muistoissa.
Toivoisin niin kovasti, että korona toisi myös hyviä asioita mukanaan. Yksi niistä olisi se, että Suomessa työantajat, virastot ja yritykset tajuaisivat etätyön mielettömät mahdollisuudet. Me avokonttoreiden ja toimistojen orjat voisimme levittäytyä kyliin ja metsiin, tehdä ne jälleen eläviksi ja olla yhtäaikaa kosmopoliitteja ja kaupunkilaisia nettiyhteyden kautta.
Ja sitä riemua ja fiilistä, kun tällainen etäviraston yksikkö kokoontuisi esim. tietyssä kaupungissa 2-4 kertaa vuodessa! Harmittelen sitä, kun mediassa toistuvasti nostetaan esille vain ne etätyön ongelmat ja vaikeudet joillain ihmisillä. Pitäisi puhua mahdollisuuksista!
Ja miettikää, Suomeen voisi oikeasti tulla muualta varakasta, osaavaa työväkeä tekemään etätöitä. Meillä on täällä puhdas ja kaunis paratiisi, jota voisi markkinoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin keksittyä kepu-propagandaa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Outoa että "vanha tavara" ja julisteet jätetään paikoilleen, eikä kukaan siivoa tiloja. Vaikka voihan joku kokea kuin aikamatkan menneisyyteen.
Oliko vielä c-kasetteja takahuoneessa?
Luetun ymmärtäminen?