Miten selvitä raskauden keskeytyksestä järjissään?
Tapaus oli täysin vahinko ja jälkiehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi. Taloudellisen tilanteen (olemme jo nyt tiukilla, ei meillä ole varaa toiseen lapseen) tukiverkostojen, opiskelujen ja asuntotilanteen vuoksi päädyttiin tähän ratkaisuun. Meillä on yksi lapsi, ja sain synnytyksestä kolmannen asteen repeämät, joten tämäkin pelottaa.
Hyvin raskain mielin päädyttiin keskeyttämään ja ensi viikolla olisi tämän aika. Tunnen itseni hirviöksi, tunnen syyllisyyttä ja häpeää. Miten voin tehdä näin, kun on yksi rakas lapsi jo ennestään?
Miten te keskeyttäneet olette psyykkisesti selviytyneet tällaisesta? 😭
Kommentit (51)
Lain mukaan kaikille abortin tekijöille pitää tarjota jotain keskusteluapua.
Itse olin vain kiitollinen, kun se 247 laattaaminen loppui aborttiin. Mutta sinun ei kannata tehdä aborttia jos oikeasti haluaisit toisen lapsen. Taloudelliset tilanteet muuttuvat eikä Suomessa lapset sentään kuole nälkään tai viluun. Tsemppiä!
Näin sitä yritetään syyllistää yhä tänäkin päivänä naisia abortista.
En käsittääkseni ole mikään psykopaatti, mutta minulle viisaudenhampaiden poisto oli pelottavampi ja ahdistavampi kokemus kuin raskaudenkeskeytys.
Ihminen selviytyy ihan kaikesta, vastoinkäymiset karaisevat ja vahvistavat vain. Uskovaisetkin käyvät abortissa jos lapsiluku on täynnä, ehkäisyt pettävät, ikää on liikaa yms. Meidän suvussa ovat lähes kaikki naiset, minäkin käyneet abortissa syystä tai toisesta jossain elämän vaiheessa. Jos kuvittelee että on ainoa jolle näin käy niin erehtyy pahemman kerran. Ei muuta kuin jatkaa elämäänsä eikä turhia ala märehtimaan.
En tuossa tilanteessa tekisi aborttia. Lapsiperheet saa Suomessa paljon tukea ja tukia. Jaatte lapsen hoidon puoliksi ja menee tarhaan 1 v, niin ehditte hyvin jatkaa opintoja ja tehdä töitä loppu ikänne.
Ap. Rahaa on maailma täynnä. Synnytä lapsi. On väärin tehdä omaatuntoaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin. Siinä vaiheessa kun keskeytys tehtiin, oli kyseessä vain solumöykky.
Solumöykystä ei ole tietoakaan silloin kuin aborttiin on mahdollista mennä. Tuo möykkyjuttu on ihan pötyä.
Onhan. Mulla tehtiin rv 7+2, ja tietenkin itse olisin tehnyt sen vielä aikaisemmin, ihan solumöykky siinä on kyseessä.
Ei todellakaan ole.
Onhan. Solumöykky on. Hedelmöityshän tapahtuu rv 2.
Katsopa vaikka netistä millainen alkio on kahdeksannella raskausviikolla. Solumöykylle ei ole kasvonpiirteitä muodostumassa eikä elimistö kiivaasti kehittymässä.
Miksi katsoisin? Tein abortin rv 7, kun kyseessä on solumöykky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi sellaista aborttiin päätynyttä, jotka ikänsä ovat miettineet, että se lapsi olisi nyt sen ja sen ikäinen ja "olishan se tuossa mennyt". Toiset ehkä herkemmin muodostavat "suhteen" sikiöön alusta alkaen.
Synnnytystä ei tarvitse pelätä, jos se nyt vaikuttaa tässä mitään.
Ystäväni sai sektion pelon takia. Gynekologin juttusille synnytyspelon kanssa, jos nyt päättäisit perua abortin.
Mikseivät tehneet yhtä lasta lisää, jos sellaista olikin ikävä? Ihan ihme nämä itkut siitä, että tehtiin abortti, aina voi tehdä lapsen, jos ei ihan maho ole.
Vaikka ”tekisikin” myöhemmin lapsen, niin ei se silti poista sitä, että on abortoinut yhden lapsen.
Siihen ei kannata juuttua, vaan hoitaa asioita ja niitä lapsia, joita on. Miksi pitäisi miettiä aborttia? Mietitkö vielä sitä suklaasilmäistä miestä festareilla vuonna 1995, jolle et sanonutkaan joo?
Abortteihin päädyttiin perustelluista syistä.
Joskus nämä ovat myös lääketieteellisiä perusteita. Heidän ajatuksensa kohdistuivat juuri näihin abortin kautta menetettyihin lapsiin.