Miten selvitä raskauden keskeytyksestä järjissään?

Elämä alkaa hedelmöityksessä. Asia nyt vain on niin, ihan sama millä tavoin yritätte itsellenne aborttia perustella jauhamalla solumöykyistä. Mielelläänhän sitä vaikeat asiat selittää itselleen parhain päin ettei tarvitse potea tunnontuskia. Harva aborttiin hakeutuva edes tietää niinkään yksinkertaista asiaa että milloin ihmisenalulle muodostuu sydän.

Miksiköhän luulette että abortista ja keskustellaan vieläkin näin paljon vaikka elämme suht modernia aikaa...? Koska asia ei ole moraalisesti niin yksiselitteinen kuin annetaan ymmärtää. Miettikää. Suosittelisiko kukaan läheiselleen abortin hankkimista? "Mene ihmeessä, mahtava ja palkitseva kokemus, jokaisen pitäisi kerran elämässä kokeilla."

Talous on tiukilla. Stressaa jo ajatus siitä, että joudun seuraavat kolme vuotta olemaan pa. Opinnäytetyön kirjoitus alkaa tammikuussa ja vauva syntyisi huhtikuussa, miten ehdin? Yli puoli vuotta koulusta jää tekemättä, toisaalta lyhyt aika mutta itselle niin pitkä. Haluaisin lapsen siinä tilanteessa, kun itselläni on opinnot valmiina, olisin ehtinyt olla vähän aikaa työelämässä ja saada omakotitalon, missä kaikilla on tilaa temmeltää. Eihän kaikki ole tietenkään päivänselvää että esimerkiksi töitä saisi, mutta tämä on mulle ideaali. Oon aina ollut pienipalkkaisessa työssä mutta siitä esikoiselle saanut hankittua kaiken tarpeellisen.

Oma jaksaminen myös mietityttää. Tuntuu etten ole yhtään valmis samaan rumbaan nyt. Myös synnytys pelottaa. Tunteet ja järki hakkaavat niin lujaa yhteen.

Hei älä kuuntele muita. Tee kuten haluat ja tuntuu..

Itse tein samoin aikoinani. En sitä mieti - kuin joskus. MUTTA tein silloin oikein.

Zemppiä. Paljon zemppiä!

Raskausviikolla 6 alkaa aivojen kehitys. Miettikäähän.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Jospa sinäkin opit jatkossa olemaan jakelematta sitä imuroitua kirnuasi. Häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet herkkä, saat tunnontuskat loppuelämäksi.

Äitini tunsi tuskaa abortoimastaan lapsesta loppuelämänsä. 30 vuotta tapahtuneen jälkeen oli kirjoittanut päiväkirjaansa: tapoin lapseni. Pitäisi kunnioittaa elämää.

Jos tuntuu tuolta et tee sitä, kadut ikuisesti.

Jos syy on opiskelu/raha jne. Niin meneekö ne todella elämän edelle?

Vaihtaisitko jo syntyneen lapsesi näihin?

Mieti mikä on oikeasti merkityksellisestä, jotkut asiat odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Talous on tiukilla. Stressaa jo ajatus siitä, että joudun seuraavat kolme vuotta olemaan pa. Opinnäytetyön kirjoitus alkaa tammikuussa ja vauva syntyisi huhtikuussa, miten ehdin? Yli puoli vuotta koulusta jää tekemättä, toisaalta lyhyt aika mutta itselle niin pitkä. Haluaisin lapsen siinä tilanteessa, kun itselläni on opinnot valmiina, olisin ehtinyt olla vähän aikaa työelämässä ja saada omakotitalon, missä kaikilla on tilaa temmeltää. Eihän kaikki ole tietenkään päivänselvää että esimerkiksi töitä saisi, mutta tämä on mulle ideaali. Oon aina ollut pienipalkkaisessa työssä mutta siitä esikoiselle saanut hankittua kaiken tarpeellisen.

Oma jaksaminen myös mietityttää. Tuntuu etten ole yhtään valmis samaan rumbaan nyt. Myös synnytys pelottaa. Tunteet ja järki hakkaavat niin lujaa yhteen.

Alan uskoa, että tämä on provo, tuo ok-talon odottaminen lapsen kannalta tuntuu liioittelulta. Voiko joku oikeasti ajatella noin?! Että abortoin kun ei ole ok-taloa. Toki tässä on muitakin syitä, kaikki pieniä ihmiselämän kannalta, jonka tulevaisuus jää toteutumatta.

Jos olet oikea ihminen, mikä on miehesi asenne asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi sellaista aborttiin päätynyttä, jotka ikänsä ovat miettineet, että se lapsi olisi nyt sen ja sen ikäinen ja "olishan se tuossa mennyt". Toiset ehkä herkemmin muodostavat "suhteen" sikiöön alusta alkaen.

Synnnytystä ei tarvitse pelätä, jos se nyt vaikuttaa tässä mitään.

Ystäväni sai sektion pelon takia. Gynekologin juttusille synnytyspelon kanssa, jos nyt päättäisit perua abortin.

Mikseivät tehneet yhtä lasta lisää, jos sellaista olikin ikävä? Ihan ihme nämä itkut siitä, että tehtiin abortti, aina voi tehdä lapsen, jos ei ihan maho ole.

Vaikka ”tekisikin” myöhemmin lapsen, niin ei se silti poista sitä, että on abortoinut yhden lapsen.

Kun katsoo ympärillä olevaa maailmaa ja sitä, mihin suuntaan tämä kehitys on menossa ja käyttää edes pienen hetken sen miettimiseen, ei pitäisi olla enää kahta vaihtoehtoa raskauden keskeytykselle. Usko pois, tulevaisuus ei ole se, missä tahdot lapsesi elävän.

Vain itsekäs hirviö tappaa lapsen. Kuvotat minua

Vierailija kirjoitti:

Raskausviikolla 6 alkaa aivojen kehitys. Miettikäähän.

Ja mietihän, se aivojen kehitys jatkuu yli 25 vuotta. Eipä ne rv noin 10 abortoituken sikiöiden muutaman viikon kehittyneet aivot kummoiset ole. Noilla viikoilla ihan oikeasti puhutaan lähinnä elämän potentiaalista.

Selvästi et ole valmis aborttiin. Ehkä kannattaa nyt tehdä sisarus sille ainokaiselle ja sitten vaikka varmempaa ehkäisyä, mieheltä piuhat poikki.

Itse tiesin aikoinaan ihan varmasti haluavani abortin, enkä katunut kuin nanosekunnin ajan. Toisella kerralla häilyin fifty-sixty- tyyppisesti ja päätin pitää lapsen. Yksinhuoltajaksihan siinä sitten jäin, mies vaihtoi toiseen kun olin viimeisilläni, takana pitkä avoliitto. Mies ei kokenut olevansa kypsä isäksi, ikäähän hänellä oli vasta 45 vuotta.

Huonosti. Itsemurhayritys ja suljettu osasto.

Aikaa on jo yli 20 vuotta mutta ei sitä ikinä unohda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talous on tiukilla. Stressaa jo ajatus siitä, että joudun seuraavat kolme vuotta olemaan pa. Opinnäytetyön kirjoitus alkaa tammikuussa ja vauva syntyisi huhtikuussa, miten ehdin? Yli puoli vuotta koulusta jää tekemättä, toisaalta lyhyt aika mutta itselle niin pitkä. Haluaisin lapsen siinä tilanteessa, kun itselläni on opinnot valmiina, olisin ehtinyt olla vähän aikaa työelämässä ja saada omakotitalon, missä kaikilla on tilaa temmeltää. Eihän kaikki ole tietenkään päivänselvää että esimerkiksi töitä saisi, mutta tämä on mulle ideaali. Oon aina ollut pienipalkkaisessa työssä mutta siitä esikoiselle saanut hankittua kaiken tarpeellisen.

Oma jaksaminen myös mietityttää. Tuntuu etten ole yhtään valmis samaan rumbaan nyt. Myös synnytys pelottaa. Tunteet ja järki hakkaavat niin lujaa yhteen.

Alan uskoa, että tämä on provo, tuo ok-talon odottaminen lapsen kannalta tuntuu liioittelulta. Voiko joku oikeasti ajatella noin?! Että abortoin kun ei ole ok-taloa. Toki tässä on muitakin syitä, kaikki pieniä ihmiselämän kannalta, jonka tulevaisuus jää toteutumatta.

Jos olet oikea ihminen, mikä on miehesi asenne asiaan?

En ole provo. Asutaan pienellä paikkakunnalla, missä vuokrakodeista on todella pulaa. Kolmioita vapautuu harvoin ja kun vapautuu, menevät heti. Tällä hetkellä maksamme 900€ kaksiosta pienellä paikkakunnalla, ja olemme muuttamassa toiseen edullisempaan kaksioon. Mielummin maksaisin tätä summaa joku kaunis päivä loppuelämän talosta, missä lapsilla on pysyvä paikka. Ja kaksio on oikeasti ahdas paikka nelihenkiselle perheelle + koiralle.

Ja olin todella paljon yksin kun esikoinen syntyi. Muistan kerrankin aamun kun heräsin klo 6 kun yö oli taas valvottu, ajattelin että kuolen väsymykseen. Ja siis, olin paljon YKSIN. En pystynyt pidättämään ulostetta repeämien takia. Kävin pelkopolilla kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Jouduin käymään myöhemmin korjausleikkauksessa. Pelkään synnytystä todella paljon näiden asioiden vuoksi. Mutta pelkään myös sektiota.

Niinkuin sanoin, tuntuu että olen umpikujassa.

Apua mitä vastauksia.

Minä olen herkkä ihminen ja tein abortin, koska se oli siinä tilanteessa oikea ratkaisu. En ole ikinä katunut hetkeäkään.

Olen saanut kolme ihanaa lasta ja useamman keskenmenon, joita olen surrut vuolaasti ja joita en unohda ikinä mutta abortista ei kyllä jäänyt minkäänlaisia traumoja enkä sitä mieti, koska tiedän että se oli fiksuin päätös silloin.

Vierailija kirjoitti:

Elämä alkaa hedelmöityksessä. Asia nyt vain on niin, ihan sama millä tavoin yritätte itsellenne aborttia perustella jauhamalla solumöykyistä. Mielelläänhän sitä vaikeat asiat selittää itselleen parhain päin ettei tarvitse potea tunnontuskia. Harva aborttiin hakeutuva edes tietää niinkään yksinkertaista asiaa että milloin ihmisenalulle muodostuu sydän.

Miksiköhän luulette että abortista ja keskustellaan vieläkin näin paljon vaikka elämme suht modernia aikaa...? Koska asia ei ole moraalisesti niin yksiselitteinen kuin annetaan ymmärtää. Miettikää. Suosittelisiko kukaan läheiselleen abortin hankkimista? "Mene ihmeessä, mahtava ja palkitseva kokemus, jokaisen pitäisi kerran elämässä kokeilla."

Enpä minä kellekään innolla sano, että mene ihmeessä hammaslääkäriin kun on niin hieno mahtava kokemus! No ei ole, mutta tarpeellinen. 

Niin olisi ollut aborttikin. Vanhempani eivät siihen kuitenkaan em. syistä pystyneet, vaikka elämänhallinta oli täysin hukassa mt-ongelmien, alkoholismin takia ja summa summarut lapset mt-potilaita joista yksi jo tap p a nut itsensä nuorena.

Huono taloudellinen tilanne on myös ihan ok syy. Voimia AP:lle kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä on viimeinen mahdollisuus saada toinen lapsi.

Miten ylipäätään voi vahinkoja sattua...

Ei huomattu että kondomi lähti pois paikoiltaan, oli jäänyt siis sisälle. Käytiin jälkiehkäisy hakemassa apteekista vaadittujen tuntien sisällä. Mutta silti!

Olen tehnyt nuorena abortin. Suhde oli huono, en halunnut sitoa itseäni loppuiäkseni sellaiseen ihmiseen, joka satutti minua jatkuvasti. Olin myös liian hukassa itseni kanssa kyetäkseni hyväksi äidiksi. Tunne jälkeenpäin oli helpottunut. Tämä varmasti raivostuttaa joitakin.

Myöhemmin hyvässä suhteessa tilanne oli eri. Tilanne oli taloudellisesti huono, mutta jos edes häilyt kahden vaihtoehdon välillä, suosittelen kuuntelemaan sitä puolta, joka mielestäsi voisi valintaa katua. En voi tietää katuisitko, mutta jos mietteet on nuo, harkitse vielä.

Olen tehnyt lääkkeellisen keskeytyksen. Ei vaikuttanut minuun juurikaan. Ennen aborttia vähän itkeskelin, mutta sen jälkeen ei tullut mitään henkisiä oireita. Ehkä raskaushormonit sai mut itkemään. Abortista on jo aikaa enkä ajattele asiaa juuri koskaan eikä se vaikuta minuun. Oli oikea päätös.