Miksi sinua, ateisti, häiritsee se, että joku kuuluu kirkkoon, vaikkei ole uskovainen?

Mitä vaikeampaa on ollut, sitä enemmän tulin lopulta siihen tulokseen, että minä itse olen tästä kaikesta vastuussa ja vain minä voin hallita omaa elämääni. Ei ole jumalia tai muitakaan yliluonnollisia voimia, jotka elämääni helpottaisivat.

Miksi minua kiinnostaa, että joku kuuluu kirkkoon vaikkei ole uskossa?



Sitä myöden, että mitä isompi määrä ihmisiä kirkkoon kuuluu, niin sitä enemmän kirkko ja sen etuoikeudet (verotusoikeus, uskonnon opetus valtion laitoksissa ym.) vaikuttavat myös meidän ei-kirkkoon kuuluvien elämään.



Lisää aiheesta:

http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/mita.html

Lisäksi en ymmärrä miksi kukaan haluaisi kuulua johonkin ryhmään jonka ajatusmaailmaan ei usko. Ei kai kukaan mihinkään muuhunkaan kerhoon/ryhmään/lahkoon/toimintaan liity tai osallistu jos ei niihin usko

Miksi minua kiinnostaa, että joku kuuluu kirkkoon vaikkei ole uskossa?

Sitä myöden, että mitä isompi määrä ihmisiä kirkkoon kuuluu, niin sitä enemmän kirkko ja sen etuoikeudet (verotusoikeus, uskonnon opetus valtion laitoksissa ym.) vaikuttavat myös meidän ei-kirkkoon kuuluvien elämään.

Lisää aiheesta:

<a href="http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/mita.html" alt="http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/mita.html">http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/mita.html</a&gt;

että vauvana kirkkoon liitetyiltä ihmisiltä ei kukaan ole kysynyt, haluatko liittyä tähän vai et. Kun sitten aikuisena eroaa kirkosta, se on joidenkin mielestä kauhean kuohuttavaa, vaikka asiat vain palautuvat alkuperäiselle tolalleen.



Jos jokaisen annettaisiin tehdä oma ratkaisunsa vasta aikuisena, tuskin monikaan ei-uskova välittäisi liittyä kirkkoon.

kuin aktiivisesti itseään uskovina pitäviä, uskon silti, ja niin näyttävät tutkimuksetkin, että suurimmalla osalla on kuitenkin jonkin asteinen uskonnollinen vakaumus, johon voidaan ja halutaan turvata hädän hetkellä. Eli vaikka usko onkin vähän takavaihteella elämässä, ei siitä oikeasti haluta ihan kokonaan luopua.



Toki osa ei usko ollenkaan, mutta luulen, että heidän osuutensa on vähenemässä, onhan kirkosta eroaminen ollut jo jonkin aikaa aika helppoa ja yleistä.

että vauvana kirkkoon liitetyiltä ihmisiltä ei kukaan ole kysynyt, haluatko liittyä tähän vai et. Kun sitten aikuisena eroaa kirkosta, se on joidenkin mielestä kauhean kuohuttavaa, vaikka asiat vain palautuvat alkuperäiselle tolalleen.

Jos jokaisen annettaisiin tehdä oma ratkaisunsa vasta aikuisena, tuskin monikaan ei-uskova välittäisi liittyä kirkkoon.

Tämä sama kysymys pyörii aina mielessäni, kun puhutaan, että lapsi saa sitten aikuisena itse päättää erotako vai ei.

Onhan se nyt kumma, jos tuosta vaan liitettäisiin johonkin, vaikkapa islamin-uskoon. Sitten sitä indoktrinaatiota saisi nautiskella aikuisikään saakka kunnes olisi valmis eroamaan tai jäämään kyseisiin opinkappaleisiin uskomaan..

Minkälaiset mahdollisuudet tietoon perustuvan kasvatuksen saanut vs. vaikkapa Hindi-perinteessä elänyt, omaa suhteessa objektiiviseen näkemykseen ja kykyyn arvioida omaa tarvetta kuulua kyseiseen lahkoon/yhteisöön.

Tämä nyt nähdään näissä palstan argumenteissakin. Aika moni kulttuuriin ja perinteeseen liitetty jatkaa samojen uskomuksien toistelua aikuisuudessakin ilman minkäänlaista kykyä kyseenalaistaa ja arvioida asioita kriittisesti

Sitä myöden, että mitä isompi määrä ihmisiä kirkkoon kuuluu, niin sitä enemmän kirkko ja sen etuoikeudet (verotusoikeus, uskonnon opetus valtion laitoksissa ym.) vaikuttavat myös meidän ei-kirkkoon kuuluvien elämään.

Se häiritsee kun ihmiset eivät mieti asioita isommassa skaalassa, vaan kiltisti toimivat tapakristittyinä ja hyväksyvät että asiat ovat niin kuin ne aina ovat elleet.

(OT: Viimeksi kirkkoon liittyen tänään ärsytti se, että lapsellemme luvattiin ikään sopivaa kerhotoimintaa ja askartelua vaikka joutui pph:lle. Luonnollisesti unohdettiin mainita, että kyseessä on seurakunnan kerho, johon emme tietenkään halua lapsemme osallistuvan. Ei sitten ole yhtään askartelua tms. meidän 5-vuotiaalle, vaan puistossa odotellaan muiden kerhotellessa. Ärsyttää tuollainen seurakunnan toiminnan luikertelu joka paikkaan. Mitään vastaavaa toimintaa ei ole mahdollista saada seurakunnan ulkopuolella. Eikö muka ole tarvetta? Kiltisti menevät seurakuntaa kuulumattomatkin tuohon kerhoon.)

Jokaisella toivottavasti tulee myös ne hetket eteen kun oikeat arvot punnitaan.



Itselläni arvot heitti häränpyllyä ja olen onnellinen siitä. En toivottavasti kaipaa enää ikinä entiseen elämääni.

Jokaisella toivottavasti tulee myös ne hetket eteen kun oikeat arvot punnitaan.

Itselläni arvot heitti häränpyllyä ja olen onnellinen siitä. En toivottavasti kaipaa enää ikinä entiseen elämääni.

vahvaa illuusiota defensikseen. Henkisyyttä on muutakin. Itseasiassa tuntuu, että korkeampi henkisyyden aste mahdollistuu puhtaimmin irrallisena ihmisten asettamista dogmeista..

Kyllähän tiedämme, että raamattu on 300-luvulla manipuloitu laitos...:D

mutta luultavasti muuttuvaa.



Mutta usko "johonkin" ei ole kristinuskoa eikä (ymmärtääkseni) edes se kristinusko itsessään vaadi kirkkoon kuulumista. Uskoa voi mihin haluaa ilman maallisia laitoksiakin.

ainakaan vois vähempää kiinnostaa kuuluuko joku kirkkoon vai ei (itse en kuulu). Yhtä lailla näitä uskovaisia tuntuu häiritsevän se, että ketkä siihen eivät kuulu..

Sitä myöden, että mitä isompi määrä ihmisiä kirkkoon kuuluu, niin sitä enemmän kirkko ja sen etuoikeudet (verotusoikeus, uskonnon opetus valtion laitoksissa ym.) vaikuttavat myös meidän ei-kirkkoon kuuluvien elämään.

Se häiritsee kun ihmiset eivät mieti asioita isommassa skaalassa, vaan kiltisti toimivat tapakristittyinä ja hyväksyvät että asiat ovat niin kuin ne aina ovat elleet.

(OT: Viimeksi kirkkoon liittyen tänään ärsytti se, että lapsellemme luvattiin ikään sopivaa kerhotoimintaa ja askartelua vaikka joutui pph:lle. Luonnollisesti unohdettiin mainita, että kyseessä on seurakunnan kerho, johon emme tietenkään halua lapsemme osallistuvan. Ei sitten ole yhtään askartelua tms. meidän 5-vuotiaalle, vaan puistossa odotellaan muiden kerhotellessa. Ärsyttää tuollainen seurakunnan toiminnan luikertelu joka paikkaan. Mitään vastaavaa toimintaa ei ole mahdollista saada seurakunnan ulkopuolella. Eikö muka ole tarvetta? Kiltisti menevät seurakuntaa kuulumattomatkin tuohon kerhoon.)

Aikuisena on helppo olla uskonnoton. Kukaan ei pakota rukoilemaan, veisaamaan virsiä tai uskomaan jonkin uskonnon totuuksia. Jostain syystä lapsille voidaan tuputtaa uskontoa vaikka millä mitalla päiväkodeissa ja kouluissa. Monet opettajat ottavat oikein tehtäväkseen opettaa omaa vakaumustaan vääräuskoisten perheiden lapsille, eikä sitä edes paheksuta. Lisäksi on tietysti säännöllisiä seurakunnan vierailuja uskonnonharjoittamisineen. Mitähän aikuiset sanoisivat, jos heidän työpaikoillaan olisi yhtä paljon pakkouskontoa?

mitään jumalia päättämässä ihmisten elämästä ja kuolemasta ei ole. On vain ihmisen omat päätökset, ympäristön vaikutus ja sattuma. Täysin terveeseen nuoreen ihmiseen voi ykskaks puhjeta aggressiivinen syöpä, esimerkiksi. Erosin kirkosta ja olen tyytyväinen.

Jokaisella toivottavasti tulee myös ne hetket eteen kun oikeat arvot punnitaan.

Itselläni arvot heitti häränpyllyä ja olen onnellinen siitä. En toivottavasti kaipaa enää ikinä entiseen elämääni.

uskovaista häiritsee se että joku on homo? Ei se ainakaan valistuskysymys ole. Ihan takuulla jokainen homo tietää mikä on uskonnon mielipide heistä. Uskovaiset selittää usein että perhearvot rapautuu. Aika superihmisiä noi homoseksuaalit on, kun 5 % (?) määrä kokonaisväestöstä pystyy rapauttamaan 95 % heteropopulaation perhearvot :o.

että tämä perhearvojen rapautus homojen toimesta suoritetaan vaatimalla oikeutta rekisteröidän parisuhde ja siis perustaa pysyvä perhe.