Seurustelu on pakkopullaa mielestäni nykyään. Kaipaan vapautta enemmän kuin mitään.

Tiedän, että pitää lähteä takaisin täydellisesti omaan elämääni kiinni eikä roikkua täällä ja esittää paria. Emme edes enää pidä toisistamme, nykyään kai vain hyödynnämme suhteen hyviä puolia.
Olemme puhuneet tästä avoimesti ja olemme kaveritasolla lähinnä. Mies saa hyötyjä ja minä taas mietin, että mitä ihmettä täällä teen?

Odotan sitä, että saan oman elämäni täydellisesti haltuuni. Ei kotiorjailua, ei seksiä, ei jatkuvaa toisen edelle asettamista itseni kustannuksella, ei mielipahaa eikä aikatauluja. Ei huutoa, ei veetuilua, ääh..

Tämä saa olla viimeinen kokeilu suhteessa olemiseen sitten pitkään aikaan, minä raukka kun tuppaan jäämään epäkelvollisiin suhteisiin. Pääsispä jo kotiin!

Tsemppaan tässä itseäni.