Lue keskustelun säännöt.
90-luvun laman lapset, aikuisia nyt.Kokemuksia
12.08.2021 |
90-luvun lapset joutuivat elämässään kohtamaan hyvin hankalia asioita; perheet menettivät toimeentulonsa, pankki vei kodin, vanhemmat riitelivät ja heidän alkoholinkäyttönsä kasvoi.
Muistan lukeneeni, että joka neljäs 90-luvun laman aikana lapsuuttaanviettäneistä on turvautunut sittemmin mielenterveyspalveluihin. Kuinka moni on jättänyt turvatumatta?
Tässä linkki Me NAiset-lehden artikkeliin, vasta valmistuneen "Laman lapset" tutkimuksen kokemuksista.
Kommentit (59)
Elämä menee lamasta toiseen. Nyt kun näytti jo sille, ettei enää tarvitse huolehtia lamasta niin elämä yllätti ja tulikin korona.
Eli siis elämä on ihan silkkaa tympeyttä ja kurjuutta aina vain. Mutta terapiaa en ole tarvinnut, kun tähän on jo ihan tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyinen ja edelliset ja tulevat hallitukset varmistavat ettei täällä koskaan kukaan tule selviämään vaurioitta vaan hyvävelikerho porhaltaa ja kansa kärsii hamaan loppuun asti.
Se hyvävelikerho nyt mutisee ja rutisee, kun nykyinen hallitus ei jaakaan rahaa heille vaan investoi.
Ihan on toivo herännyt, että muutkin lamavinoumat saataisiin vaihdoinkin oikaistua. Mm työttömien huono kohtelu ja tehoton työkkäri pseudo-suunnitelmineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankki tosiaan vei kotitalomme. Isän tuttava olisi ostanut sen ja maksanut siitä ihan käyvän hinnan, mutta se ei sopinut pankille, joka oli vakuustakavarikoinut sen. Sittenpankin setä myi sen ilmeisesti jollekin tutulleen, jokamaksoi siitä paljon vähemmän kuin isän tuttava olisi maksanut. Isälle ja äidille jäi sitten vielä velkaa talosta.
Olimme aika onneton perhe. Ei noista asioista kotona lasten kanssa puhuttu, jouduimme muodostamaan omia, usein vääriäkin johtopäätöksiä kuulemastamme. Se ahdisti. Paljon.
Olen kärsinyt masennuksesta koko aikuisuuteni. Työssä käyn, mutta elämäniloa ei ole. Eikä omaa perhettä, vaikka sellaisen olisin halunnut.
En tiedä, onko kukaan samanajan kokenut selvinnyt siitä vaurioitta.
Ne selvisivät, joilla ei ollut tuota kahden asunnon loukkua tai muita isoja lainoja.
Tyttäreni syntyi 1991, kun olin itsekin todella nuori. Vaikka lapsiperheiden verotusta kiristettiin (lapsivähennys poistui mutta elatusvelvollisuusvähennys jäi, miksiköhän), tulimme toimeen. Hän on kertonut ettei muista erityistä lamaa.Just. Oma syy tuo kahden asunnon loukku. Ja liian isot lainat oma supertyperyyttä. Ikävä vaan, että mitään ei tuosta ajasta opittu ja omille lapsille opetettu, vaan samaa kohtuutonta lainanottoa (vielä pahemmassa määrin) on harrastettu viime vuosina. Kun valtio sitten vihdoin herää ja haluaa asettaa velkakaton typerystyn suojelemiseksi, niin eikös mitä, alkaa kauhea huuto. - Seuraava näytös sitten sama kuin tuolloin eli pankki poistaa nämä tyypit omistamastaan asunnosta ja alkaa kauhea huuto, jossa nämä lainaa ahmineet mutteivät koskaan asuntoaan maksaneet riehuvat siitä, miten heidän (eli siis oikeasti pankin) asunto vietiin.
Vastuu oli myös pankeilla, arvoisa ihmisvihaaja.
En ole lamasta traumatisoitunut, mutta muistan kyllä hyvin että rahaa ei ollut ja kaikesta säästettiin, mutta varmasti se auttoi, että sama tilanne oli kaveripiirissä muillakin.
Vanhemmille se oli varmasti kamalaa aikaa. Isäni yrityksellä meni todella huonosti, ei onneksi ihan konkurssiin asti kuitenkaan ja äitinikin oli vain pienipalkkaisessa työssä, ei varmasti ollut helppoa kun oli paljon lapsia ja talolainaakin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat jäivät kahden asunnon loukkuun: oli ostettu uusi koti ja vanha oli myymättä, kun lama iski, ja lopulta joutuivat myymään vanhan pilkkahintaan. Kumpikin vanhempani tekivät 2-3 työtä, jotta pystyivät suoriutumaan veloistaan ja silti meillä oli niukkaa ja melko vaatimatonta. Eniten mieleen jäi kumminkin se yksinäisyys ja henkisen tuen puute, kun vanhemmat olivat aina töissä ja sunnuntaina lähinnä koittivat palautua työviikosta. Varhaisteininä olisin tarvinnut enemmän vanhempien läsnäoloa ja tukea. Mielenterveyspalveluja olemme sisarukseni kanssa tarvinneet ja molemmilla on turvattomuuden tunnetta, pelkotiloja, ahdistusta ja masennusta.
Niin, suurelta osinhan nämä ongelmat ovat todellakin ihan perheiden oman vastuuttoman toiminnan tulosta.
Elivät oli varojensa ottamalla liian suuria lainoja. Työnsivät itsensä kahden asunnon loukkuun.
Tästä sitten koko kansa sai kärsiä.
Itse asiassa voimme aiheellisesti syyttää poliitikkojamme 90-luvun lamasta.
Suomen Akatemia tutki (tutkimus valmistui 2000) 90-luvun lamaa ja hoitamista yli 100:n eri alojen tutkijan voimin.
Johtopäätöksiä: tehtiin usieta merkittäviä virheitä:
säästöpankkilainsäädännön liberalisointi 1980-luvun alussa, pankkivalvonnan heikot valtuudet, luottomarkkinoiden vapauttaminen sääntelystä samalla kun talletuspuolen sääntelyä jatkettiin, vakaan markan linjan vieminen liian pitkälle, talouskasvua jarruttava ja työllisyyttä heikentävä finanssipolitiikka lamavuosina ja työttömyyden hoidon laiminlyönti.
Ahon hallituksen (kepu-kokoomus) talosupolitiikan ositettiin tutkimuksessa olleenvääränlaista, se vain syvensi ja pitkitti lamaa (Leikkaukset).
Kun poliitikot hoitavat hommansa päin mäntyä, kärsijöinä ovat aina,poikkeuksettakansalaiset - ja heistäkin ensisijaisesti pieni- ja keskituloiset.
Kun silloin suorastaan tyrkytettiin kanslasiille valuuttalainoja ja niitä suositeltiin jopa poliitiikkojemme taholta, en mitenkään kykene syyllistämään niitäkanslaisia, jotka valuuttalainoihin lankesivat.
Talouden ylikuumeneminen oli seurausta poliittisista päätöksistä.
Tämän aikakauden eläneenä ja asuntolainasta 18, 5 %:n korkoa maksaneena (se oli ainoa seuraus meidän perheellemme lamasta, emme kohdanneet työttömyyttä, mutta kotimaisten lainojen korrot kipusivat taivaaseen) olen myös ymmärtänyt, että oikeistomme esiintyminen talousosaajina on pelkkä hyvin markkinoitu kupla, mille ei ole todellisuuspohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyinen ja edelliset ja tulevat hallitukset varmistavat ettei täällä koskaan kukaan tule selviämään vaurioitta vaan hyvävelikerho porhaltaa ja kansa kärsii hamaan loppuun asti.
Älä lässytä! Hyvin on Suomessa selvitty, jopa tuosta 90-vuoden lamasta. Ikävä kyllä se tulee toistumaan tämän hallituksen vuoksi jälleen. Perheillä on kohtuuttomia velkoja, ei minkään takia, koska elävät yli varojensa. Asuntolainat kohtuuttomia, kun hallitus antaa ymmärtää, että valtio voi ottaa velkaa, velkaa, velkaa eikä muka koskaan tule maksun aikaa. Kyllä tulee. Ja sitten taas nämä liikaa asuntolainaa ottaneet törkimykset kitisevät, kuinka muka pankki tai hallitus vei heidän asuntonsa. Kaikki törkeää valehtelua, koska he eivät ole koskaan sitä asuntoaan edes omistaneet. He eivät menetä mitään, vaan taaskin kunnon ihmiset joutuvat osallistumaan heidän kohellustensa setvimiseen.
Sä olet nyt vihasi kanssa paitsi täysin puskassa, myös väärässä ketjussa.
Äiti jäi työttömäksi mutta siinäpä se olikin. Meillä on aina eletty vähän köyhästi (tyyliin ruskea kastike ja perunat) oten ei ollut vaikutusta syömisiin yms.
En siis ole ikinä tarvinnut mielenterveysapua tai muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko elämäni olen pelännyt omien luottotietojeni menettämistä ja siihen samaan kurjimukseen putoamista. Epävarmuutta alitajuisesti. Ikuiset traumat se aika jätti, mutta en ole toistaiseksi turvautunut mt-palveluihin.
En usko, että meidän perhe kärsi lamasta. Vanhemmilla säilyi työt ja puutetta ei ollut. Olimme ihan tavallinen perhe, eli ei ollut omaa yritystä, ei omakotitaloa, asuttiin 4h+k kerrostaloasunnossa ja oli kesämökki. Tuo asunto on vanhempieni koti edelleen ja se kesämökkikin on vielä.
Laman alkaessa minä kävin autokoulun ja pikkuveljeni pari vuotta myöhemmin myös.
Muistan lamasta sen, että kouluruoka muuttui köyhemmäksi kuin se mihin me 80-luvun alussa koulutiemme aloittaneet olimme ehtineet tottua. Kun aikaisemmin oli ollut koulussa jälkiruokana hedelmärahkaa, jatkettiin vuonna 1993 rahkaa keitetyllä riisillä ja se oli sitten muka hieno riisi-rahka.
en muista kavereidenkaan perheiden kärsineen silloisesta lamasta. Ainakaan se ei päällepäin näkynyt, eikä siitä puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti jäi työttömäksi mutta siinäpä se olikin. Meillä on aina eletty vähän köyhästi (tyyliin ruskea kastike ja perunat) oten ei ollut vaikutusta syömisiin yms.
En siis ole ikinä tarvinnut mielenterveysapua tai muutakaan.
Eihän yksinkertaisessa ruuassa ole vikaa, jos se on terveellistä.
Perunaa syötiin silloin muutenkin joka aterialla.
Olin teini lama-aikaan. Meille ei käynyt mitenkään hirveän traagisesti, koska ei ollut suuria lainoja. Aika on jäänyt mieleen kuitenkin painostavana, uhkaavana ja ankeana. Olo oli näköalaton, ei tuntunut siltä, että mitään olisi ollut saavutettavissa. Kaikista hankinnoista tuli syyllinen olo, ihan perusvaatteista, lukiokirjoista jne. Ei ollut varaa hankkia mitään muuta kuin alennusmyynneistä. Opin jo valmiiksi tsekkaamaan alennukset ja sitten vasta ehdottamaan vanhemmille, että tarvitsisin uuden talvitakin tai kengät. Monesti ostin aivan liian suuren takin tms., koska se oli alennuksessa.
Mihinkään vapaa-ajan menoihin ei todellakaan saanut rahaa. Toinen vanhempi oli lomautettuna ja koitti keksiä lisätulonlähteitä, kuten mustikoiden poimimista ja myymistä torikauppiaille.
Lukion jälkeen halusin pitää välivuoden ja yritin etsiä töitä, mutta mitään, siis MITÄÄN ei Helsingissä ollut. Olisin ollut ikionnellinen vaikka Mäkkärin pestistä. Ei ollut varaa tilata sanomalehteä (eikä ollut nettiä), joten kävin sunnuntaisin Rossossa juomassa yhden kahvin ja lukemassa Hesarin. Työpaikkailmoituksia saattoi olla max 1-2 ja ne olivat ovelta ovelle myymistä. Olisi siis voinut esimerkiksi lähteä myymään makeisia ja pehmoleluja kiertäen ovelta ovelle.
Kyllä se lama jätti kasvavaan ihmiseen sellaisen pysyvän tulevaisuusarkuuden, että kohta menee työt alta ja pohja elämältä, paras varmistaa selusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän elämää lama muuttanut, kun vanhemmat olivat jo ennen lamaa työttöminä melkein aina. Lama oli lähinnä sana, jota hoettiin televisiossa.
Tämä nykyinen lama sen sijaan on vaikuttanut elämääni paljon.
Mun isä teki itsemurhan. Siltä meni ihan kaikki yritys ja kaikki eikä se kestäny sitä. Äitille ja meille lapsille ei jäänyt mitään. Äiti masentui mut tajusin sen vasta aikuisena. Eipä ole kehumista omassakaan mielenterveydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti jäi työttömäksi mutta siinäpä se olikin. Meillä on aina eletty vähän köyhästi (tyyliin ruskea kastike ja perunat) oten ei ollut vaikutusta syömisiin yms.
En siis ole ikinä tarvinnut mielenterveysapua tai muutakaan.
Eihän yksinkertaisessa ruuassa ole vikaa, jos se on terveellistä.
Perunaa syötiin silloin muutenkin joka aterialla.
meillä syötiin myös keitettyä perunaa joka päivä
18x360= noin rapiat 6000 päivää sitä saaketin mukulaa. arvatkaas olenko syönyt sen jälkeen kun muutin pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat jäivät kahden asunnon loukkuun: oli ostettu uusi koti ja vanha oli myymättä, kun lama iski, ja lopulta joutuivat myymään vanhan pilkkahintaan. Kumpikin vanhempani tekivät 2-3 työtä, jotta pystyivät suoriutumaan veloistaan ja silti meillä oli niukkaa ja melko vaatimatonta. Eniten mieleen jäi kumminkin se yksinäisyys ja henkisen tuen puute, kun vanhemmat olivat aina töissä ja sunnuntaina lähinnä koittivat palautua työviikosta. Varhaisteininä olisin tarvinnut enemmän vanhempien läsnäoloa ja tukea. Mielenterveyspalveluja olemme sisarukseni kanssa tarvinneet ja molemmilla on turvattomuuden tunnetta, pelkotiloja, ahdistusta ja masennusta.
Niin, suurelta osinhan nämä ongelmat ovat todellakin ihan perheiden oman vastuuttoman toiminnan tulosta.
Elivät oli varojensa ottamalla liian suuria lainoja. Työnsivät itsensä kahden asunnon loukkuun.
Tästä sitten koko kansa sai kärsiä.
Itse asiassa voimme aiheellisesti syyttää poliitikkojamme 90-luvun lamasta.
Suomen Akatemia tutki (tutkimus valmistui 2000) 90-luvun lamaa ja hoitamista yli 100:n eri alojen tutkijan voimin.
Johtopäätöksiä: tehtiin usieta merkittäviä virheitä:
säästöpankkilainsäädännön liberalisointi 1980-luvun alussa, pankkivalvonnan heikot valtuudet, luottomarkkinoiden vapauttaminen sääntelystä samalla kun talletuspuolen sääntelyä jatkettiin, vakaan markan linjan vieminen liian pitkälle, talouskasvua jarruttava ja työllisyyttä heikentävä finanssipolitiikka lamavuosina ja työttömyyden hoidon laiminlyönti.Ahon hallituksen (kepu-kokoomus) talosupolitiikan ositettiin tutkimuksessa olleenvääränlaista, se vain syvensi ja pitkitti lamaa (Leikkaukset).
Kun poliitikot hoitavat hommansa päin mäntyä, kärsijöinä ovat aina,poikkeuksettakansalaiset - ja heistäkin ensisijaisesti pieni- ja keskituloiset.
Kun silloin suorastaan tyrkytettiin kanslasiille valuuttalainoja ja niitä suositeltiin jopa poliitiikkojemme taholta, en mitenkään kykene syyllistämään niitäkanslaisia, jotka valuuttalainoihin lankesivat.
Talouden ylikuumeneminen oli seurausta poliittisista päätöksistä.
Tämän aikakauden eläneenä ja asuntolainasta 18, 5 %:n korkoa maksaneena (se oli ainoa seuraus meidän perheellemme lamasta, emme kohdanneet työttömyyttä, mutta kotimaisten lainojen korrot kipusivat taivaaseen) olen myös ymmärtänyt, että oikeistomme esiintyminen talousosaajina on pelkkä hyvin markkinoitu kupla, mille ei ole todellisuuspohjaa.
Viinanen sentään myönsi tehneensä virheitä, mutta Aho ei vieläkään. "Kun jotain piti tehdä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti jäi työttömäksi mutta siinäpä se olikin. Meillä on aina eletty vähän köyhästi (tyyliin ruskea kastike ja perunat) oten ei ollut vaikutusta syömisiin yms.
En siis ole ikinä tarvinnut mielenterveysapua tai muutakaan.
Eihän yksinkertaisessa ruuassa ole vikaa, jos se on terveellistä.
Perunaa syötiin silloin muutenkin joka aterialla.meillä syötiin myös keitettyä perunaa joka päivä
18x360= noin rapiat 6000 päivää sitä saaketin mukulaa. arvatkaas olenko syönyt sen jälkeen kun muutin pois?
Olen perunalla kasvanut, enkä jossain vaiheessa voinut sietää sitä mautonta, helposti pilaantuvaa savimaan kamaa mitä kotona tarjottiin.
Onneksi nykyisin on muutakin tarjontaa ja syön niitä ihan mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että meidän perhe kärsi lamasta. Vanhemmilla säilyi työt ja puutetta ei ollut. Olimme ihan tavallinen perhe, eli ei ollut omaa yritystä, ei omakotitaloa, asuttiin 4h+k kerrostaloasunnossa ja oli kesämökki. Tuo asunto on vanhempieni koti edelleen ja se kesämökkikin on vielä.
Laman alkaessa minä kävin autokoulun ja pikkuveljeni pari vuotta myöhemmin myös.
Muistan lamasta sen, että kouluruoka muuttui köyhemmäksi kuin se mihin me 80-luvun alussa koulutiemme aloittaneet olimme ehtineet tottua. Kun aikaisemmin oli ollut koulussa jälkiruokana hedelmärahkaa, jatkettiin vuonna 1993 rahkaa keitetyllä riisillä ja se oli sitten muka hieno riisi-rahka.
en muista kavereidenkaan perheiden kärsineen silloisesta lamasta. Ainakaan se ei päällepäin näkynyt, eikä siitä puhuttu.
Meillä ei koulussa syöty jälkiruokaa. Tuo mainitsemasi oli trendikäs juttu, sellainen uusvanha.
Aika monia lamakaan koskettanut työnsä puolesta mitä sitten vasemmisto jatkuvasti hehkutti kun keskusta ja kokoomus johdossa ja monikin sitten pisti sitten kulutuksensa sitten jäihin "varmuuden" vuoksi jota moni yrittäjä olisi sitten kipeästi kaivannut.
Noh perhekohtastahan se oli, miten lama iski.
Itse en lapsena lamasta tiennyt mitään. Olin taaperoikäinen kun lama iski, kolmelapsisen perheen nuorin. Kaikki me oltiin synnytty melko lyhyin välein 80-90 luvun molemmin puolin. Vanhemmat osti uuden isomman asunnon 1990.
Heillä oli ihan hyvä tilanne ja talous molemmilla hyvä työpaikka, äiti toki lasten kanssa niihin aikoihin hetken kotonakin perhevapailla, rahajutuista ei lasten kuullen puhuttu. Tai kerran muistan vanhemmat kyllä erikseen terotti että raha-asioista ei sitten kodin ulkopuolella sovi puhua lainkaan. olin silloin vissiin jo kouluikäinen. Ei vanhemmat, tietenkään, ostaneet kaikkea mitä keksin pyytää, mutta ei ollut myöskään mitään puutetta mistään.
Kouluun kun menin, pidin täysin normaalina kirjojen kierrätystä edellisluokalta toiselle. Kun siihen oli alusta asti tottunut, ei tullut mieleenkään että ennen olisi kirjat olleet omia.
Just. Oma syy tuo kahden asunnon loukku. Ja liian isot lainat oma supertyperyyttä. Ikävä vaan, että mitään ei tuosta ajasta opittu ja omille lapsille opetettu, vaan samaa kohtuutonta lainanottoa (vielä pahemmassa määrin) on harrastettu viime vuosina. Kun valtio sitten vihdoin herää ja haluaa asettaa velkakaton typerystyn suojelemiseksi, niin eikös mitä, alkaa kauhea huuto. - Seuraava näytös sitten sama kuin tuolloin eli pankki poistaa nämä tyypit omistamastaan asunnosta ja alkaa kauhea huuto, jossa nämä lainaa ahmineet mutteivät koskaan asuntoaan maksaneet riehuvat siitä, miten heidän (eli siis oikeasti pankin) asunto vietiin.