Lue keskustelun säännöt.
päivähoito - kotihoito -mietintöjä
25.08.2009 |
Meillä on piakkoin 4-vuotias tyttö, joka aloitti päivähoidon pph:lla vuosi sitten, ja viihtyi hyvin. Hoidossa oleminen oli hänelle tosi tärkeää, merkki siitä että hän on jo "iso", ja puhui aina iltaisin nukkumaanmenoon asti siitä mitä oli leikkinyt kenenkin kanssa tänään, ja mitähän huomenna tehdään. Itse tuolloin pelkäsin kovasti, että jos tyttö ei hoidossa viihdykään, ja olin todella helpottunut, kun sujuikin niin hyvin. Hoitaja oli mukava ja kaikki oli oikein hyvin kaikinpuolin.
Huhtikuussa syntyi pikkuveli, jonka jälkeen tyttö oli hoidossa vielä toukokuun loppuun asti, ennenkuin jäi kesälomalle. Emme kuitenkaan irtisanoneet hoitopaikkaa, koska halusimme katsoa kesän yli, millaista kotielämä sitten olisi. Lisäksi ajattelimme, että kesäaikaan kotipihassakin riittää leikkiseuraa yllin kyllin, mutta sitten syksyllä taas, kun koulut, päivähoidot, työt ja muut alkavat pyöriä täydellä teholla, leikkiseuraa ei enää ole (naapuruston kaikki lapset todella ovat päivähoidossa). Ajattelimme siis, että tyttö jatkaa hoidossa siksi, että siellä on kavereita ja leikkiseuraa.
Kesän aikana hoitopaikka vaihtui, on kyllä edelleen pph mutta eri kuin aiemmin. Tässäkin paikassa olo on sujunut hyvin, hoitaja tulee hyvin toimeen tytön kanssa ja tyttö puhuu hoitajasta positiivisesti. Itselläni ei (eikä miehelläni) juuri kemiat kohtaa tämän hoitajan kanssa, kuten edellisen kanssa, mutta olemme keskustelleet asiasta ja tulleet siihen tulokseen, ettei se ole ehkä hoitopaikan tärkein kriteeri. Voihan olla, että kun tyttö parin vuoden päästä menee eskariin ja sitten kouluun, emme välttämättä pidä opettajasta, mutta minkäs sille muka voi. Myös leikit sujuvat sekä hoitajan että tytön itsensä mukaan hyvin, ja tytöllä on mukavaa hoitopaikassa. Olemme varanneet kokopäivähoidon viitenä päivänä viikossa, mutta tyttö on hoidossa vain neljänä päivänä ja aika lyhyitä päiviä. Hoitajalla ei ole kuulemma mitään tätä vastaan, itse sanoi, että olisi muuten ottanut vain kolme hoitolasta, mutta kun tyttömme päivät ovat tuollaisia, päätti sitten ottaa neljännen. Itse en oikein tajua mitä tuo edes tarkoittaa, mutta olkoon.
Mä itse olen siis äitiyslomalla, eli kotona kuopuksen kanssa. Kesän aikana odottelin moneen kertaan että tytön hoito alkaisi, jotta saisi leikkikavereita riippumatta säästä, naapurin perheiden lomamatkoista tms. asioista - joista tyttö tietysti mulle valitti useinkin, mutta joihin en tietenkään voinut vaikuttaa. Nyt kuitenkin, kun tyttö on ollut kolme viikkoa hoidossa, olen oikeasti alkanut kaivata sitä säännöllistä rytmiä, jota oli pakko ylläpitää kesällä tytön ollessa kotona. Näin vauvan kanssa kahdestaan tulee helposti lipsuttua siitä, usein jää esim. syömättä itseltä, kun ei viitsi vain itselleen ruokaa ruveta tekemään. Mä olen siis tässä viikon verran jo pohdiskellut, josko ottaisinkin tytön sittenkin kotihoitoon, ja miettinyt, miten silti turvaan tytölle mahdollisuuksia päästä leikkimään muidenkin lasten kanssa. Kerhotoiminta, perhekerhot yms. tietysti olen lähialueilta listannut, ja lähiaikoina on tarkoituksena alkaa soittelemaan niitä, josko kerhoissa olisi vielä paikkoja. Lisäksi lähipäiväkodilla kokoontuu perhekahvila, jossa olemme muutenkin käyneet (siis tyttö myös mukana), ja olen itse vapaaehtoisena järjestämässä yhtä perhekahvilaa, jossa lapset tietysti ovat mulla mukana. Uskoisin tämän riittävän tytölle leikkiseuraksi - ja kyllähän voimme minä päivänä tahansa mennä tuohon lähipäiväkodin pihalle leikkimään, kun muitakin lapsia on ulkona.
Mitään sen kummempia perusteita mulla ei ole siihen, että tytön haluaisin kotihoitoon, en siis pidä sitä ehdottomasti parempana kuin päivähoidossa oloa, enkä toisaalta pidä päivähoitoakaan mitenkään huonona asiana. Tyttö kun on siellä tällä hetkellä vain siksi, että on sitä leikkiseuraa. Mä vain alan kyllästyä tähän rytmittömyyteen, siihen että aamuisin täytyy pukea paitsi tyttö, myös vauva, ja raahata koko lauma pph:n pihalle, ja sitten takaisin kotiin "lorvimaan". Sitten taas parin tunnin päästä takaisin tyttöä hakemaan. Lisäksi tytöstä on ihan oikeasti apuakin mulle täällä kotona - hän hauskuuttaa veljeä niin, että saan esim. käydä vessassa rauhassa, laittaa pyykit kuivumaan, tiskata, laittaa ruuan valmiiksi jne. Tietysti mulla on silloinkin heihin näköyhteys, mutta tytöllä ei ole toistaiseksi ainakaan ilmennyt minkäänlaista mustasukkaisuutta, päinvastoin mielellään auttaa ja hoitaa (välillä turhankin paljon) pikkuveljeä. Näin kun ollaan vauvan kanssa kaksistaan, mitään em. en saa tehtyä, koska vauva tietenkään ei viihdy yksikseen.
Mieheni kuitenkin vastustaa tätä, koska tytön syntymän jälkeen sairastin lievää masennusta. Se on kyllä hoidettu, mutta mies pelkää mun väsyvän liikaa ja masentuvan taas. Tietysti olenkin joskus tosi väsynyt, mutta masennuksesta ei ole mitään merkkejä, ja uskoisin sen jo puhjenneen jos on puhjetakseen uudestaan. Mies ei ymmärrä tuota pointtia, että tyttö olisi mulle myös avuksi (vaikka tietenkään en siksi häntä ottaisi kotihoitoon, eihän 4-vuotiaan tarvitse olla mikään äidin pikkuapulainen), vaan uskoo vakaasti, että jos tyttökin olisi kaiket päivät kotona, väsyisin aivan totaalisesti ja romahtaisin suunnilleen kasviksen tasolle (näin on itse sanonut).
Huoh. Mä olen tosi hämmentynyt, enkä tiedä mitä oikeasti pitäisi tehdä. Sen päätin, että ainakin noita kerhopaikkoja tiedustelen, eihän se haittaakaan vaikka sitten tyttö jäisikin hoitoon. En tahtoisi tästä ylimääräisiä riitoja miehen kanssa, enkä tiedä, miten miehen saisi ymmärtämään nämä mun näkökantani asiaan, tai luottamaan siihen, että musta voisi jopa oikeasti olla kahden lapsen kotiäidiksi. Tällä hetkellä mies uskoo vakaasti mun lähtevän takaisin töihin heti, kun vauva täyttää vuoden - mulla taas ei ole tällä hetkellä mitään sinne päinkään ajatuksia.
Tiedän, että mun itse on tehtävä omat päätökseni ja ratkaisuni, mutta jospa saisi mielipiteitä - jos olisitte samantyyppisessä tilanteessa, mitä tekisitte? Ja otetaan vastaan myös keinoja siihen, miten tuon miehen kanssa tulisi asiasta puhua ja sitä käsitellä, siis ilman että aina pitää jauhaa siitä samasta hemmetin masennuksesta. Mielelläni jättäisin sen jo taakse, mies vaan ei tahdo sitä ymmärtää.
Kommentit (19)
Jos minä vien lapseni päivähoitoon, minä maksan kotikuntani valvomasta ja valtion säätelemästä palvelusta, jota lastenkasvatuksen ammattilaiset tekevät asiallisissa tiloissa sellaisessa ryhmässä, jonka kokoonpanon, iät, lapsiluvun yms. minä tiedän.
En siitä, että lapsi leikkii missä sattuu kenen seassa sattuu kenen tahansa sattuu ohjauksessa - kun hänen hoitajansa hoitelee samaan aikaan ketä tahansa sattuu.
Sinun täytyy olla provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toisekseen eihän tässä alunperin ollut edes kyse tästä asiasta. Mutta pakko vielä sanoa - ihan samanlailla ne päiväkodin lapset siellä hoidetaan kuin muuallakin, vaikka pihakäytäntö onkin toinen kuin muualla. Lapset leikkivät päiväkodin pihassa päiväkodin työntekijöiden valvonnassa muiden päiväkodin pihassa leikkivien lasten kanssa, ja hoitajat hoitavat ensisijaisesti omassa hoidossaan olevia lapsia, mutta jos nyt toisessa ryhmässä oleva lapsi kiipeää puuhun, ei se hoitaja kipitä toisen ryhmän hoitajalle sanomaan, että "teidän lapsi on puussa", vaan käskee sen lapsen alas. Vaikka se ei olekaan hänen vastuullaan ollenkaan, koska ei ole lapsen hoitaja.
ap
pahoittelut vaan, mutta toivottavasti edes joku jaksaisi lukea ja antaa jopa jotain vinkkiä.
Kyllähän sitä kahden kanssa kotona pärjää, kun ennen on äidit pärjänny maataloissa kymmenenkin kanssa. Ja varsinkin noin positiivisella asenteella: ymmärrät että sisarukset viihtyvät keskenään ja annat lapsillesi mahdollisuuden leppoisaan, kiireettömään yhdessäolon aikaan.
Otat nyt vaan selvää niistä kerhoista ja olette itse aktiivisina liikkeellä tutustumassa muihin, puistoissa ja muualla.
on aidosti huolissaan jaksamisestani. Minä koen sen joskus holhoamisena ja turhana höösäämisenä. Sama tilanne varmaan sinun miehelläsi. Hän rakastaa sinua ja on huolissaan.
Voin kertoa omasta kokemuksesta masennukseen liittyen, että olen tehnyt asioita ja vaikka ne siinä suunnitteluvaiheessa ja vieä toteuksen alussa ovat tuntuneet olevan ok, niin kuitenkin olenkin ollut aivan puhki ja poikki.
Jos miehesi olisi sinun kengissäsi, kantaisit varmasti samaa huolta hänestä. Masennus koskettaa syvästi myös läheisiä.
Olisiko mahdollisuus kompromissiin? Vaikka esikoinen on kaksi päivää hoidossa, ti ja to, siis vaikka 6 h, jolloin sinun ei tarvitsisi kulkea edestakaisin. Sitten tuon 3 päivää hän olisi kotona. Sovi miehesi kanssa, että koeaika kestää esim. vuoden loppuun. Näin hänen luottamuksensa sinun jaksamiseen vahvistuu. Jos kaikki menee hyvin, niin vuoden alusta tyttö voisi jäädä kotihoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ymmärrän minäkin tavallaan mieheni huolen. omasta lähipiiristä löytyy montakin niitä vakavasti masentuneita, ja ihan totta heistä olen ja moni muukin on huolissaan. eli siis ymmärrän kyllä miestäni, mutta hän taas ei tunnu ymmärtävän, että mun masennukseni oli lievä, sain "terveen paperit" jo 3,5vuotta sitten, masennus ei ole uusinut sen jälkeen, raskausaikana ei ollut oireita eikä ole edelleenkään ollut, joten todennäköisyys masennuksen uusimiselle on oikeasti jo tosi pieni. näin on mun lääkärini sanonut sekä mulle että miehellekin, tämä vain ei miehen jakeluun tunnu menevän... toisaalta kyllä ymmärrän, mutta toisaalta se rasittaa, ja joskus meillä on oikeasti mittavia riitoja vain tästä syystä, että mies jankkaa "mitä jos sulle sitte taas tuleeki masennus, mitä me sit tehään?" ja mä yritän selittää tuota edellä selittämääni. lisäksi meillä on myös tehty tarkat suunnitelmat sille, että jos masennus uusii, niin mitä sitten tehdään. mun pyynnöstäni myös täytän joka neuvolakäynnin yhteydessä testiä/lomaketta jolla tätä masennusta ilmeisesti selvitetään (tai diagnosoidaan, en osaa tarkkoja termejä).
periaatteessa tuo mahdollistuisi tuo että kaksi hoitopäivää olisi - mutta nytkin jo vähän ärsyttää maksaa viidestä, kun käytetään neljä :) mutta pitänee yrittää tuon miehen kanssa keskustella ja kysellä hänen mielipidettään. jospa se kerrankin olisi jotain muuta kuin "emmä tiiä, ku..." "no ihan sama, mut..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo. Se piha on varattu hoidossa oleville lapsille.
että se tuo rytmiä, itselläni on 4 v ja 6 kk vauva. Meillä 4 v käy 3 krt viikossa 9-12 päiväkodin kerhossa, ja kerran viikossa muskarissa. Sekin on ramppaamista, mutta me ollaan hyvällä säällä oltu se 3 h (käytännössä ollaan hakemassa jo 11.45) väli ulkona + joskus käyty vaikka postissa ja kaupassa vauvan kanssa ja sitten haetaan isosisko kotiin.
Miksi muuten maksat 5 päivästä, kun käytät 4? Ainakin päiväkotiin maksetaan vaan 4 päivää, jos käytetään 4 päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodin ollessa auki, ei niitten puistoon mene muut leikkimään. Illalla kun tarha on kiinni saa mennä!
Minusta kuulostaa aika itsekäältä että kun tilanne sopii sinulle niin perustelet lapsen hoidon tarpeen lapsen hyötynä ja kun laiskottaa viedä hoitoon niin johan siinä katoaa ne plussat -ja alkaa kiinnostamaan esikoisen viihdyttäminen vauvalle!?
Meilläkin on vauva ja muutama isompi lapsi. Isommat käy hoidossa pari kertaa viikossa -koska ne ehtii askarteleen, pihassa myöriin, leikkimään piirissä.. Ja sen ajan vauva saa hiljasuutta ja voin mennä vauvan kanssa uimaan. Asioita joita ei koko poppoon kanssa tehdä.
Minusta kotihoito on jees, mutta kuulostaa itsekkäältä että lapsi on hoidossa silloin kun sinä sen hyväksyt ja lapsen tarpeet taas nollaat (joita ennen on perusteltu) kun siltä tuntuu.
Kannatan osaltani tota että jos sulla on masennusta että se isompi on hoidossa, eikä ole lapsenhoitajana kotona!
Ei isomman tehtävä ole kaitsea pienempäänsä, vaan että sinä pääset helpommalla?
Hoida sitä masennustasi ja muistele niitä hyviä puolia hoidossa ja vähempi tollasta omaan napaan tuijotusta: ne rutiinit on lapsille tärkeitä.
Myös kotona oleva vauva saa rutiinia!
ainakin täällä meilläpäin on täysin julkinen tieto, että päiväkodin piha on avoin kaikille alueen asukkaille, oli lapset hoidossa eli ei. siel käy pph:t lasten kanssa, kotiäidit, siellä pidetään lasten kerhot sekä perhekahvila. se piha on vähän ku leikkipuisto, koska lähin selainen on 2 km:n päässä.
ja kuka kysyikin, en muista nroa... täällä pph-paikan saa vain kokopäivähoidossa olevat, ja haluttiin mahd. pieni ryhmä tytölle. tietysti vähä hölmöä näin, mut aika yleistä tuntuu olevan tällainen. ja pph:n kanssa oli siis jo etukäteen (ennenkuin hoitopaikka vaihtui/varmistui tälle vuodelle) puhuttu että otettais kokopäivähoito mutta vain näin nimellisesti, jolloin hoitaja tarjosikin sen neljä hoitopaikkaa, eikä kolmea kuten olisi muutoin tarjonnut. täällä siis pph:t saavat itsekin vaikuttaa siihen, keitä lapsia heille tulee ryhmiin (esim. toivoa tuttujen lapsia tai juuri tällaisia tapauksia, hoitaja sanoi suoraan että jos tulee meidän tyttö, tarjoaa neljä paikkaa, jos ei niin sitten kolme paikkaa), usein ne otetaan huomioon mutta joskus ei, jos ei vaan ole mahdollista kaikkia toiveita huomioida.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja, jos luit tarkkaan, mulla ei ole masennusta, jota hoitaa. mulla on ollut, mutta se on hoidettu.
omasta mielestäni en ole itsekäs, kun tahtoisin tytön takaisin kotihoitoon - en vain näe mitään tarvetta pitää häntä päivähoidossa, kun voisin ja jaksaisin kerran hoitaa kotonakin. totuus vain on se, että kun tämä kuopus on vauva, joka ei turhan tarkoista rutiineista juuri välitä, niitä ei juuri tule pidettyä. tytölle taas ne rutiinit on tärkeät, ja itse kaipaan sitä ryhtiä päivään. kun tyttö olisi kotona, se tulisi ns. automaattisesti, eikä väkinäisesti tekemällä. juuri nyt siis vauvalla ja mulla ainoat rutiinit on se, että viedään tyttö hoitoon, ja haetaan pois, paitsi silloin kun tyttö on kotona. tämmöinen sekavuus vaan ärsyttää itseäni. eikä tarkoitus ole tosiaankaan käyttää 4-vuotiasta vauvan hoitajana eikä edes vahtina, herätys. kuten edellä kerroin, tyttö "hoitaa" eli lähinnä naurattaa veljeään mielellään joskus liiaksikin, ja tästä taas on mulle hyötyä/apua, kun mun ei tarvitse itse olla joka sekunti pitämässä vauvalle seuraa. ei voi mitään, niin se vaan menee, ja elämä etenee.
alunperin tyttö laitettiin vuosi sitten hoitoon siksi, että mä olin töissä ja mies opiskelemassa. ehkä hölmöä, mutta vielä keväällä mä ajattelin, että olisi kauheaa ottaa tyttö pois hoidosta, koska hän olisi jo jotenkin tottunut olemaan hoidossa. nyt vasta olen tajunnut, että johan tuo kesän aikana hyvin taisi tottua kotonakin olemaan... jep, hiukseni ovat ihan oikeasti blondit, mut en vaan tullut edes ajatelleeksi tällaista vaihtoehtoa. mä jotenkin vaan automaattisesti oletin, että kun se kerta on jo aloittanut päivähoidossa, niin jatkaa sitten myös.
ap
Aika sama tilanne kun sulla! Päädyin ottamaan lapsen pois hoidosta ja se oli erittäin hyvä ratkaisu! Elämä jotenkin rauhoittui ja tasaantui kun ei ole mitään suoritteita ja säätöä!
Poika on tyytyväinen myös, vaikka joskus kaipailee kovastikin hoitoon.
Nyt käydään kerhossa, jos huvittaa ja aiotaan myös mennä johonkin liikunnalliseen harrastukseen.
Kokeile ainakin! Mulla on nyt helpompi olo itselläni tämän päätöksen tehtyäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku yleinen markkinatori. Kuka siellä sitten enää voi vastata niistä varsinaisista päiväkodin asiakkaista?
luulen siis että jokunen on ehkä saanut vähän väärän kuvan tästä päiväkodin piha on vapaasti käytössä olevaa leikkipuistoaluetta -asiasta.
Ensinnäkin, tiedän tämän päiväkodin olevan tässä kaupungissa ainoa, jossa toimitaan näin. Tiedän myös, että joillakin pienemmillä paikkakunnilla se kylän ainoa päiväkoti saattaa olla samalla lailla kaikille avoin piha-alue, koska mitään muuta leikkipaikkaa ei yksinkertaisesti ole. Vaikka tämä kaupunki ei nyt ihan kovin pieni olekaan, ja kyllähän täältä puistoja ja leikkipaikkoja löytyy, mutta tässä kaupunginosassa niitä ei ole muualla, kuin tuolla päiväkodin pihassa, sekä tietysti joidenkin yksittäisten taloyhtiöiden pihassa. Lähimpään puistoon on, kuten kerroin, parin kilometrin matka. Tästä syystä tämä päiväkodin piha onkin tällainen avoin.
Päiväkodin, lähikoulun sekä molempien vanhempainyhdistysten yhteistyö on todella tiivistä, pph:t ja päiväkodin työntekijät tekevät paljon yhteistyötä ja kaikin puolin suhteet niiden ihmisten välillä, jotka lapsia täällä hoitavat, ovat varsin sujuvia ja toimivia. Kukaan ei ole minun tietääkseni koskaan valittanut mistään yleisestä markkinatorista, vaan nimenomaan sekä päiväkodin työntekijät, pph:t että vanhemmat ovat kiitelleet tätä avoimen pihan käytäntöä siitä, että se toimii yhteisenä kohtaamispaikkana.
Päiväkodin lisäksi näissä tiloissa toimii myös paitsi eskari, 1-5 -vuotiaiden kerhot muutamana päivänä viikossa, perhekahvila, avoin päiväkoti -toiminta sekä pph:ien varahoito. Tilat eivät ole mitkään suuren suuret, mutta sitäkin tehokkaammin käytetyt. Tästäkään ei ole valitettu, mitä nyt joskus sanottu että voishan ne isommatkin olla, mutta kyllähän näillä pärjätään. Lapsiryhmiä, joissa kussakin on käsittääkseni noin 20 lasta, on kolme, lisäksi eskarilaisten ryhmä (eli ei ole mikään massiivisen kokoinen päiväkoti).
Ja kyllä mun nähdäkseni nuo työntekijät tietävät ketkä lapset kuuluvat siihen ryhmään, jossa työntekijä itse työskentelee. Kussakin ryhmässä on siis aina samat työntekijät, lukuunottamatta satunnaisia tuurauskuvioita. Tosin useampikin työntekijöistä vaikuttaa tietävän paitsi kaikki päiväkodissa hoidossa olevat lapset nimeltä, myös pph:iden lapset, säännöllisesti pihassa leikkivien kotiäitien lapset, kerholaiset ja päiväkodin aidan yli kuikkivat naapurustonkin lapset nimeltä. Työntekijöiden vaihtuvuus ei ole kovin suurta, tai ei ainakaan ole viimeisen kolmen vuoden aikana ollut.
Ja ainakin mun näkemykseni mukaan tässä osassa kaupunkia pelaa tietynlainen koko kylä kasvattaa -mentaliteetti, eli jos/kun nähdään lapsi/lapsia pahanteossa, vaaratilanteessa tai muussa puuttumista vaativassa tilanteessa, kukaan aikuinen ei kävele ohi ja ajattele että "vanhemmat hoitakoon", vaan puuttuu tilanteeseen. Kesällä, kun tyttöseni kaatuili päiväkodin pihassa, monesti oli joku työntekijöistä ensimmäisenä paikalla puhaltamassa, kun itse saatoin olla toisella puolella pihaa keinuttamassa vauvaa vaunuissa. Toisaalta taas itse olin useampaan kertaan komentamassa päiväkodin lapsia, eli siis näitä asiakkaita, alas puista, joihin kiipeäminen oli kielletty. Vaikka olenkin vain kotiäiti enkä edes töissä päiväkodissa.
ap
että päiväkodin pihassa ulkoilee vieraita.
Minä en ainakaan hyväksyisi sitä, vaan nostaisin kyllä aikamoisen älämölön. Hervottoman turvatonta niiden päiväkotilasten kannalta!
että todellakaan ei ole jonkun kotiäidin asia tulla komentelemaan ja määräilemään ja hääräilemään niiden hoitolasten asioissa. Nyt on pikkasen roolit karanneet.
Että päiväkodin pihassa saa kaikki temmeltää.
Tämä ei siis ole mikään morkkaus ap.lle vaan ihan kunnalle.
Meillä nimenomaan turvallisuuden vuoksi muitten muksut ei saa mennä puistoon koska valvonta hankaloituu. Jännä että muualla turvallisuudesta ei niin välitetä vaan pihassa huomio voi jakaantua toisten lasten haavojen puhalteluun???
-Hoitajillahan on määrätty lapsimäärä jota vahtia ja hoitaa.
Ei meilläkään ole yleinen puisto ihan naapurissa...
Ei mulla ole koskaan tullut mieleenkään, että tässä systeemissä voisi olla jotain vialla, siis tässä päiväkodin pihan jutussa. Enkä tosiaan ole koskaan kuullut kenenkään täällä asuvan koskaan valittaneen tästä käytännöstä. Enkä koe että roolit olisi jotenkin karanneet - meillä kaikilla aikuisilla on aikuisen rooli. Ei sen kummemmin päiväkodin pihalla kuin missään muuallakaan täällä kukaan aikuinen jätä varvastaan kiveen lyönyttä lasta ulvomaan ja odottamaan, että äiti tai isi pinkoo jostain puhaltamaan, vaan jokainen menee itse lapsen luokse kysymään, onko kaikki hyvin ja puhaltaa siihen varpaaseen. Minäkin olen puhallellut kymmeniä ja kymmeniä varpaita, sormia ja polvia tämän kolmen vuoden aikana, mitä ollaan täällä asuttu, eikä niistä varpaista, sormista ja polvista kovin moni ole ollut mun omaa lihaa ja vertani. En ole koskaan edes ajatellut, että joku rooli olisi karannut, etten jostain syystä saisi/voisi tehdä niin, koska eipä siitä järin suurta vaivaa mulle oikeasti ole. Aikaakin menee noin 10 sekuntia.
Ja miten se muka on jotenkin hoitolasten asia, jos yksi on kiivennyt puuhun vastoin kieltoa, ja mä satun seisomaan siinä puun alla, ja käsken kiivetä alas koska puuhun ei saa kiivetä? En käsitä. En mä sen enempää siellä määräile enkä hääräile, ja aivan samoin täällä toimivat kaikki tuntemani aikuiset (sekä ne joita en edes kovin hyvin tunne). Tästä syystä tämän alueen lapset tuntuvat ymmärtävän aika hyvin, mitkä paikat on leikkimistä varten jne. monta muutakin asiaa, kuten senkin, että aikuisia totellaan. Minusta on ihan käsittämätöntä, että jossakin aikuiset ihmiset ihan oikeasti sivuuttavat vieraat lapset vain siksi, että "eivät ole mun, ei kuulu mulle, hoitakoon vanhemmat".
Minusta täällä pelaa se paljon puhuttu yhteisöllisyys. Kyllä nämä pelisäännöt on ihan yhdessä sovittu vanhempainyhdistysten kokouksissa, joita pidetään säännöllisesti ja joissa osanotto on oikeasti tosi aktiivista. Eikä täällä kukaan oikeasti natise siitä, että muut puuttuvat hänen lapsensa/lastensa asioihin, päinvastoin ollaan kiitollisia siitä, että tarvittaessa joku muukin kieltää kiipeämästä sinne puuhun ja auttaa alas jos lapsi ei yksin pääse, eikä vain jätä lasta sinne yksin nököttämään.
ap