Miksi vanhentumista pelätään nykypäivänä niin paljon
Kommentit (18)
Ei kai sitä pelätä, mutta ei kai sitä pidä ihannoidakaan.
Ulkonäönsabotointi kirjoitti:
Ei kai sitä pelätä, mutta ei kai sitä pidä ihannoidakaan.
Mie alan jo vähän ihannoida. Ollut melko ruuhkaisat pari vuosikymmentä ja alan jo haaveilla vanhenemisesta ja rauhasta. Ajasta kun on kaikki "valmista" ja kerrankin aikaa keskittyä nauttimaan pienistä asioista ja vuodenaikojen erilaisista puuhista esim
Ulkonäönsabotointi kirjoitti:
Ei kai sitä pelätä, mutta ei kai sitä pidä ihannoidakaan.
Miksi ei?
En varsinaisesti koe pelkääväni, mutta kieltämättä hieman huolestuttaa kasvava ikärasismi erityisesti työmarkkinoilla ja se, että ainakin moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa tuntuu olevan niin saakelin tarkat ikärajat, mitä minkäkin ikäisenä on suotavaa ajatella tai tehdä, ja jos näistä normeista poikkeat, tuomitaan oudoksi, lapselliseksi tai vajaaksi.
Nykyään saa vanheta. Mutta ei saa näyttää vanhalta.
Ulkonäönsabotointi kirjoitti:
Ei kai sitä pelätä, mutta ei kai sitä pidä ihannoidakaan.
Nimimerkistäsi sen verran, että miten voi sabotoida jonkun ulkonäköä?
Ulkonäönsabotointi kirjoitti:
Ei kai sitä pelätä, mutta ei kai sitä pidä ihannoidakaan.
Miksi ei voisi ihannoida? Nuoruus on ohikiitävää, aikuisena olemme paljon kauemmin.
Nykyään se on monen mielestä kauheaa kun ikää tulee lisää. Kaikki me olemme joskus nuoria ollut ja kaikki me myös vanhenemme. Itse en ole ikinä ymmärtänyt miksi aina ihmisessä kiinnostaa se ikä ikä ja ikä. Kun minä vanhenen vuosi vuodelta se on ihan okei. Syön terveellisesti ja haluan pitää itsestäni huolta vaikka olisikin ikää eihän se ikä tarkoita sitä että pitäisi repsahtaa jos vain huolehtii itsestänsä.
Olin nuorena tosi epävarma itsestäni. En ollut sujut itseni kanssa. Mitä enemmän on ikää tullut on itsevarmuus mennyt paremmaksi. Ja on hyvä olla näin.
Kulttuurimme on visuaalisempi kuin koskaan aiemmin eli kuvia itsestä otetaan ja julkaistaan hirveästi ja ihmisten naamat ovat jatkuvasti esillä. Nuorelta näyttämistä arvioidaan myös valtavirran medioissa: "Uskoisitko häntä 50-vuotiaaksi?" jne.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olen suunnitellut jo oman vanhenemiseni, jos leskeydyn tai tulee ero: omistaudun harrastuksille, ystäville ja matkustelen, teen mukavia asioita. Hopeaketut jätän suosiolla tavoittelemaan tyttäriemme ikäisiä naisia ja koko ihmissuhdesotkut tindereineen, ghostaamisineen päivineen nuoremmille naisille ja kaikenikäisille miehille, enkä todellakaan lähde tavoittelemaan mitään suhdetta enää. Aikansa kutakin.
Siksi, koska suomalainen yhteiskunta luulee, että kun tulee vuosi lisää, se onkin vuosi pois iästä, tämän ajattelutavan näkee myös työelämässä. 50-vuotias on auttamatta täysin käyttökelvoton ihminen. Olisi kiva tietää, mistä työvoimapula suomessa oikeasti johtuu, ei kai vaan syrjivästä työelämän tyylistä?
Miten nykypäivänä vaan? Ihan kuin ei ennenkin olisi jotkut pelänneet vanhentumista.
tuomitaan oudoksi, lapselliseksi tai vajaaksi.[/quote]
Vinkki/motto " en ole sellainen millaiseksi minua nimittelette, mutta te itse olette sellaisia miksi minua kutsutte"
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäönsabotointi kirjoitti:
Ei kai sitä pelätä, mutta ei kai sitä pidä ihannoidakaan.
Mie alan jo vähän ihannoida. Ollut melko ruuhkaisat pari vuosikymmentä ja alan jo haaveilla vanhenemisesta ja rauhasta. Ajasta kun on kaikki "valmista" ja kerrankin aikaa keskittyä nauttimaan pienistä asioista ja vuodenaikojen erilaisista puuhista esim
Minusta tuntuu jo nyt nelikymppisenä, että kaikki on "valmista" mutta loppuajan odottelu tuntuu kyllä melko pitkältä. Vaikka aikaakin olisi vaikka mihin niin silti jotenkin mjähh.
En minä siinä pelkää mitään muuta kuin sairauksia ja muutenkin huomaan raihnaistuvani ja kolottaa sinne sun tänne. Tuntuu ettei kroppa enää kestä mitään niin hyvin kuin nuorena. Silloin pystyi tekemään mitä vain. Enää ei pysty edes ryyppäämään kun darra kestää monta päivää.
On ihanaa olla kuusikymppinen. Lapset aikuisia ja hyvin elämänsä ottaneet haltuunsa. Vireä mies rinnalla ollut yli kolmekymmentä vuotta ja samalla jatketaan. Osaan sanoa selkeämmin ei, kun siltä tuntuu ja tehdä itselleni merkityksellisiä asioita enemmän. Ei tarvitse miellyttää muita.
Koska ihmiset ovat pinnallisia. Netissäkin kerrotaan ulkonäkökeskeisiä syitä miksei joku miellyttänyt.