En ehkä pysty palaamaan töihin :( Mitä teen?
Pitäisi palata takaisin töihin vuorotteluvapaalta parin kuukauden päästä. Enkä todellakaan tiedä pystynkö siihen.
Ilmapiiri työpaikalla on viimeisen vuoden aikana muuttunut rajoitusten takia niin paljon. Pomot utelevat onko p**kit otettu, uhkailut matkustamisesta, yksityiselämän raportointi töihin, pelon ilmapiiri jne jne.
Nyt kotona ollessani olen ymmärtänyt kuinka huonosti olen voinut.
Pelottaa etten pysty enää näiden nykyrajoitusten- ja yleisen yhteiskunnassa vallitsevan ilmapiirin takia tekemään töitä! Tämä tilanne on ehkä vienyt työkykyni :(
Enkä tiedä mitä teen.
Onko muilla tällaisia ajatuksia tai kokemuksia?
Kommentit (32)
Vaihda alaa rohkeasti.
Itse lähdin hoito-alalta 2 vuotta sitten ja nyt opiskelen uutta ammattia.
Rahallisesti hieman tiukkaa, mutta arvostaapa eri tavalla nyt niitä pieniäkin asioita.
Ei raha ole tärkeintä!
Sano että kysymäsi asia ei kuulu työnanatajalle. Tai vaihtoehtoisesti kerro asian laita. Mitä he sille voi? Viime kädessä kuitenkin olet siellä töissä saadaksesi rahaa elämiseen, et viihtymässä ja aikaa viettämässä paremman puutteessa.
Olen ottanut yhden r:n. En pelkää tätä tautia tippaakaan. Se, mikä ahdistaa työelämässä on se, millaisia ihmisistä on tullut. Työ- ja yksityiselämän on nyt yhtä ja samaa, koska työnantajalle pitää raportoida mahdolliset matkat ym.
En vaan sopeudu tähän valvonta-yhteiskuntaan. Elän töissä ollessani kuin vankilassa.
Siitä on kohdallani kyse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaihda alaa rohkeasti.
Itse lähdin hoito-alalta 2 vuotta sitten ja nyt opiskelen uutta ammattia.
Rahallisesti hieman tiukkaa, mutta arvostaapa eri tavalla nyt niitä pieniäkin asioita.Ei raha ole tärkeintä!
Tais nyt työpaikan ilmapiiri ennemminkin hiertää. Siinä ei saata alan vaihto auttaa yhtään.
Eli haluatko jäädä muiden maksamilla rahoilla elämään, sitäkö tässä haetaan? :)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda alaa rohkeasti.
Itse lähdin hoito-alalta 2 vuotta sitten ja nyt opiskelen uutta ammattia.
Rahallisesti hieman tiukkaa, mutta arvostaapa eri tavalla nyt niitä pieniäkin asioita.Ei raha ole tärkeintä!
En ole hoitoalalla, onneksi. Olen miettinyt jotain ihan muuta itsenäistä työtä, mutta mikä se voisi olla. Yrittäjäksi ryhtyminen?
Raha ei ole tärkeintä, juuri näin :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi "piikit" on sensuroitu?
Sensuuri toimii Suomessa. Tein eilen tämän aloituksen ja se oli poistettu. Jokin kielletty sana siellä taisi olla.
Tällaista tämä nykymeno on :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli haluatko jäädä muiden maksamilla rahoilla elämään, sitäkö tässä haetaan? :)
Jos sairastun henkisesti enkä enää pysty tekemään töitä, niin sitten kyllä. Nämä rajoitukset ym ei ole minun keksimä idea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli haluatko jäädä muiden maksamilla rahoilla elämään, sitäkö tässä haetaan? :)
Jos sairastun henkisesti enkä enää pysty tekemään töitä, niin sitten kyllä. Nämä rajoitukset ym ei ole minun keksimä idea.
Ap
Ei olekaan, mutta mitäpä siitä tulisi, jos jokainen aikuinen "ahdistuisi" rajoituksista niin paljon, että olisi iiiihan pakko lopettaa työteko? Vaikkapa kaikki ne hoitajat? Ei tämä yhteiskunta pyori sillä lailla, että kaikki vaan kovasti omaa ahdistusta miettivät ja tunnut jo kovasti ennakoivan työelämästä jättäytymistä ja nyt haet jotain hyväksyntää asialle. No, kysyit ajatuksia ja kokemuksia, ajatukseni on että enpä osaa arvostaa ja kokemukseni on, että onhan tämä kaikille asettanut haasteensa, mutta kun elämä ei ole pumpulia vaan jotain pitäisi vain aikuisen ihmsisen kestääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli haluatko jäädä muiden maksamilla rahoilla elämään, sitäkö tässä haetaan? :)
Jos sairastun henkisesti enkä enää pysty tekemään töitä, niin sitten kyllä. Nämä rajoitukset ym ei ole minun keksimä idea.
ApEi olekaan, mutta mitäpä siitä tulisi, jos jokainen aikuinen "ahdistuisi" rajoituksista niin paljon, että olisi iiiihan pakko lopettaa työteko? Vaikkapa kaikki ne hoitajat? Ei tämä yhteiskunta pyori sillä lailla, että kaikki vaan kovasti omaa ahdistusta miettivät ja tunnut jo kovasti ennakoivan työelämästä jättäytymistä ja nyt haet jotain hyväksyntää asialle. No, kysyit ajatuksia ja kokemuksia, ajatukseni on että enpä osaa arvostaa ja kokemukseni on, että onhan tämä kaikille asettanut haasteensa, mutta kun elämä ei ole pumpulia vaan jotain pitäisi vain aikuisen ihmsisen kestääkin.
Aloitukseni ymmärretään nyt (tahallaan?) täysin väärin. Olen huolissani itsestäni tajutessani etten enää sopeudu työpaikoille, koska asiat ympärillä ovat niin paljon muuttuneet.
En aio sairastuttaa itseäni henkisesti näiden rajoitusten takia vaan haluan tehdä elämästäni elämisen arvoisen!
Ja nyt mietinkin vaihtoehtoja, koska tuskin pystyn takaisin palaamaan. Eikö jokainen ole vastuussa omasta elämästään.
Ap
Työnantajalle ei kuulu pätkääkään onko p-t otettu. Itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Jotkut meinaa päsmäröidä joka asiaa, vaikka se ei kuulu heille.
Onko ylempää porrasta tai liittoa, jonne voisit laittaa tilanteesta viestiä?
Tuollaiselle laittomalle toiminnalle on tultava loppu.
Terveyttään ei kannata menettää, jos asioihin ei tule muutosta.
Uuteen rykäiseminen vaatii voimia ja kuluttaa, mutta ihana tunne, kun sen saa vietyä läpi.
Elämäniloa, tarmoa ja voimaa sinulle
💚
Itse haaveilen että lähden Suomesta johonkin muualle. Hommaan pienen mökin jostain pienestä kylästä etelä tai keski-euroopasta ja elän siellä ilman rajoituksia
Jos et pysty noudattamaan työpaikkasi sääntöjä, niin se on varmasti parempi irtisanoutua. Kaikilla työpaikoilla noudatetaan viranomaisten ohjeita, joten asia ei välttämättä muutu työpaikkaa vaihtamalla. Hae hoitoa ahdistukseesi, pandemia on ehkä nostanut esille aiemmat ongelmasi ja toimii eräänlaisena jäävuoren huippuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli haluatko jäädä muiden maksamilla rahoilla elämään, sitäkö tässä haetaan? :)
Jos sairastun henkisesti enkä enää pysty tekemään töitä, niin sitten kyllä. Nämä rajoitukset ym ei ole minun keksimä idea.
ApEi olekaan, mutta mitäpä siitä tulisi, jos jokainen aikuinen "ahdistuisi" rajoituksista niin paljon, että olisi iiiihan pakko lopettaa työteko? Vaikkapa kaikki ne hoitajat? Ei tämä yhteiskunta pyori sillä lailla, että kaikki vaan kovasti omaa ahdistusta miettivät ja tunnut jo kovasti ennakoivan työelämästä jättäytymistä ja nyt haet jotain hyväksyntää asialle. No, kysyit ajatuksia ja kokemuksia, ajatukseni on että enpä osaa arvostaa ja kokemukseni on, että onhan tämä kaikille asettanut haasteensa, mutta kun elämä ei ole pumpulia vaan jotain pitäisi vain aikuisen ihmsisen kestääkin.
Aloitukseni ymmärretään nyt (tahallaan?) täysin väärin. Olen huolissani itsestäni tajutessani etten enää sopeudu työpaikoille, koska asiat ympärillä ovat niin paljon muuttuneet.
En aio sairastuttaa itseäni henkisesti näiden rajoitusten takia vaan haluan tehdä elämästäni elämisen arvoisen!
Ja nyt mietinkin vaihtoehtoja, koska tuskin pystyn takaisin palaamaan. Eikö jokainen ole vastuussa omasta elämästään.
Ap
Kaikki työpaikat eivät ole tuollaisia. Jää nyt aluksi sairauslomalle ja alat etsiä uutta duunia.
Vierailija kirjoitti:
Itse haaveilen että lähden Suomesta johonkin muualle. Hommaan pienen mökin jostain pienestä kylästä etelä tai keski-euroopasta ja elän siellä ilman rajoituksia
Sitten pitää mennä eikä vaan hasveilla
Minä soittaisin ja sanon että en tule vaan irtisanoudun
Ota ne rokotukset niin tarvii pelätä vähemmän.