Lue keskustelun säännöt.
Kauanko kestää tottua siihen, että lapsi muuttanut kotoa pois?
12.08.2021 |
Asia mielessä illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä ja pitkin päivää, itken monta kertaa päivässä tätä "uutta normaalia".
Kommentit (35)
Hanki elämä!
Meillä viimeinen muuttaa kotoa kuun lopussa ja se on hänelle upea asia! Opiskelut alkaa 150km päässä.
Mitäs tässä, meillä alkaa miehen kanssa kuherruskuukausi lopultakin. Uusperhe kun ollaan ei meillä silloin 25v sitten ollut omaa aikaa kuin kahdenkeskisillä reissuilla. Tätä vapautta piti juhlia Italian matkalla mutta jouduimme koronan takia siirtämään sen keväälle. Jospa silloin olisi parempi tilanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa yrittää keksiä omaankin elämään jotain uutta. Eikä ainakaan kapseloida niitä "lapsen muistoja" mausoleum-kotiin ja itkeskellä niiden kanssa.
Minulla tarkoitus muuttaa heti pienempään, kun lapset muuttavat kotoa. Kun he muuttavat, niin huoneensa jäävät tyhjiksi. Joko vievät tavaransa mukanaan tai ne menevät kierrätykseen.
Me teimme saman jo 2,5v sitten. Muutimme 240 neliöstä puolta pienempään. Täällä kuopuksella on ollut oma huone tietenkin mutta nyt sitä tulee vierashuone sille kuka täällä yöpyy, lastenlapset tai hän. Remontoin ja sisustan sen uudellern nyt sykdyn aikana:)
"Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa,
mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla."
Kahlil Gibran, Profeetta, 1923
Vierailija kirjoitti:
Ei se, että itkettää tms sulje pois ylpeyttä lapsestaan! Ja itken, koska itkettää, ihan tajuttoman kova ikävä häntä.
Ettet vaan ole läheisriippuvainen ja elänyt elämääsi lapsesi kautta?
Vierailija kirjoitti:
"Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa,
mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla."Kahlil Gibran, Profeetta, 1923
Hieno teksti, ollut kylmäkaapin ovessa lasteni syntymästä asti ja totta joka sana, mutta ei se tästä sen helpompaa tee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutuuko lapsesi nuorisovankilaan vai onko kyseessä huostaanotto? Vai saattohoitoon sairaalaan lapsesi on muuttamassa? Mitä sinä murehdit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä AP. Lapsi pääsi haluamaansa paikkaan ja on onnellinen. Ajattele sitä, niin ehkä se helpottaa tuskaa. Muut lapset kotona on nyt syy pikkuhiljaa jättää rankimmat tunteet taka- alalle.
Kunhan ei sitten ala takertua heihin.
Anoppi kehitti tyttärestä itselleen "parhaan ystävättären". Ei päässyt irti enenn kuin anoppi kuoli.
Miksi äiti ja tytär ei voisi olla parhaita ystäviä?
Koska he ei ole ystäviä, vaan äiti ja tytär.
Anoppini takertui tähän tyttäreensä täysin. Tämä asui kotona nelikymppiseksi, kulki letit päässä meikittä kuin kymmenvuotias, harrasti anopin kanssa, matkusti anopin kanssa, oli anopin firmassa töissä.
Täysin epäterve kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä AP. Lapsi pääsi haluamaansa paikkaan ja on onnellinen. Ajattele sitä, niin ehkä se helpottaa tuskaa. Muut lapset kotona on nyt syy pikkuhiljaa jättää rankimmat tunteet taka- alalle.
Kunhan ei sitten ala takertua heihin.
Anoppi kehitti tyttärestä itselleen "parhaan ystävättären". Ei päässyt irti enenn kuin anoppi kuoli.
Miksi äiti ja tytär ei voisi olla parhaita ystäviä?
Koska he ei ole ystäviä, vaan äiti ja tytär.
Anoppini takertui tähän tyttäreensä täysin. Tämä asui kotona nelikymppiseksi, kulki letit päässä meikittä kuin kymmenvuotias, harrasti anopin kanssa, matkusti anopin kanssa, oli anopin firmassa töissä.
Täysin epäterve kuvio.
Kyllähän sitä maallakin asutaan niin, että isovanhemmat asuvat samassa talossa. Epätervettähän sekin on. Jäänne jostain menneisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä AP. Lapsi pääsi haluamaansa paikkaan ja on onnellinen. Ajattele sitä, niin ehkä se helpottaa tuskaa. Muut lapset kotona on nyt syy pikkuhiljaa jättää rankimmat tunteet taka- alalle.
Kunhan ei sitten ala takertua heihin.
Anoppi kehitti tyttärestä itselleen "parhaan ystävättären". Ei päässyt irti enenn kuin anoppi kuoli.
Miksi äiti ja tytär ei voisi olla parhaita ystäviä?
Koska he ei ole ystäviä, vaan äiti ja tytär.
Anoppini takertui tähän tyttäreensä täysin. Tämä asui kotona nelikymppiseksi, kulki letit päässä meikittä kuin kymmenvuotias, harrasti anopin kanssa, matkusti anopin kanssa, oli anopin firmassa töissä.
Täysin epäterve kuvio.
Kyllähän sitä maallakin asutaan niin, että isovanhemmat asuvat samassa talossa. Epätervettähän sekin on. Jäänne jostain menneisyydestä.
No anoppi onkin maalainen. Ja itse oli täysin takerruksissa omiin vanhempiinsa. Mies kertoo että he vietti kaikki lomansakin aina siellä anopin lapsuudenkodissa.
En itse tiedä ketään joka olisi maallakaan asunut samassa asunnossa ja täysin vailla omaa elämää täysin alakoululaiseksi hyytyneenä.
Ne järjestelyt jotka minä tiedän oli kaikki sellaisia, että talossa oli kuitenkin kaksi asuntoa, korkeintaan sauna oli yhteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se läheisyyshän ei tule siitä, että kökötetään kylki kyljessä, vaan se on nimenomaan henkistä.
Anoppi ei edes koskaan oppinut, mitä mieheni edes opiskeli, ei tiennyt tämän kiinnostuksen kohteita, ei koskaan kysellyt kuulumisia, ei edes kuunnellut mitään. Minua ei edes halunnut oppia tuntemaan.
Ylipäätään ihan kaikki lähti hänen tarpeistaan ja tunteistaan.
Jos asia tuntuu kovin hankalalle, voit yrittää auttaa asiaa alkoholilla, mielialalääkkeillä tai niiden yhdistelmällä. Pienillä annoksilla voi alussa turruttaa tunteitaan, ja kun pikkasen annostusta lisää löytää uuden maailman, harrastuksen ja sisältöä elämään aikaisemman lasten kautta elämiseen. Tsemppiä AP, kyllä se siitä! 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen muutto kotoa pois on yksi elämän kriiseistä, jokainen kokee sen tavallaan. Itselläni se oli elämäni tähänastisista muutoskriiseistä raskain, monta viikkoa meni pala kurkussa ja ahdistusta potien. Molemmat lapset muuttivat pois kotoa samana syksynä, molemmat monen sadan km:n päähän. Mutta kyllä siihen sitten ajan kanssa mieli sopeutui ja aloin nauttimaan lisääntyneestä vapaa-ajasta ja elämän helppoudesta. Mutta tottakai on lupa surra arjen muuttumista ja ikävöidä lapsiaan, kyllähän siinä elämä muuttuu monella tapaa. Muutos on kriisi ja itselle pitää antaa aikaa siihen sopeutumiseen. Poismuuttava nuori ei tietysti voi olla se, jolle se ahdistus puretaan, mutta et ap varmaan niin teekään :)
Mitä tarkoittaa "ahdistuksen purkaminen lapselle"? Oletteko vain olleet hymynaamana ettekä lainkaan näyttäneet lapselle sitä, että ikäväkin tulee ja olette myös "surullisia" muutoksesta? Ei sekään ihan normaali tapa ole, koska kuten joku sanoi niin lapsen kotoa lähteminen todellakin on yksi elämän suurimpia kriisejä ja muutoksia vanhemmalle eikä aikaansaa pelkkää hymyä, iloa ja auvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "ahdistuksen purkaminen lapselle"? Oletteko vain olleet hymynaamana ettekä lainkaan näyttäneet lapselle sitä, että ikäväkin tulee ja olette myös "surullisia" muutoksesta? Ei sekään ihan normaali tapa ole, koska kuten joku sanoi niin lapsen kotoa lähteminen todellakin on yksi elämän suurimpia kriisejä ja muutoksia vanhemmalle eikä aikaansaa pelkkää hymyä, iloa ja auvoa.
Varmaankin sitä että ei näytä ettei pärjää, että takertuu ahdistavasti tai syyllistää.
Minun äitini puhuu edelleen siitä, miten "hylkäsin lapsuudenperheeni". Kun muutin 19-vuotiaana omilleni, enkä käynyt enää jokaikinen viikonloppu tai viettänyt koko lomaa siellä.
Miksi äiti ja tytär ei voisi olla parhaita ystäviä?