Hävettää, nolottaa, minua ei ole enää olemassa!!

Vielä ei saa kiinni jutun juonesta, että olenko ollut samassa tilanteessa.

pakko vaan jatkaa elämää ja sitten vähitellen helpottaa.

Hei me ollaan kaikki ihmisiä ja hyvin epätäydellisiä. Jotkut vain saa peitettyä sen paremmin.

hakeneensa muutosta sekä etu- että sukunimeensä?

Kaikille sattuu ja tapahtuu.

Tässähän pitää arvuutella mistä ap puhuu. Tehän vastaatte mututuntumalla ja uskotte vastaavanne oikeaan kysymykseen, jota ei todellisuudessa ole vielä edes esitetty.

Tässähän pitää arvuutella mistä ap puhuu. Tehän vastaatte mututuntumalla ja uskotte vastaavanne oikeaan kysymykseen, jota ei todellisuudessa ole vielä edes esitetty.

Öö, arvelen että jos sinua "ei ole enää olemassa", lienet jollain tavalla feikannut kuolemasi. Tadaa, olet Michael Jackson, joka jostain syystä sai tilaisuuden teeskennella kuolemansa. Nyt on vakuutusrahat maksettu ja kuoleman jälkeen levyjä myyty muutamalla sadalla miljoonalla, ja lapsetkin ovat pahoittaneet mielensä. Eli et kehtaa enää näyttää naamaasi.



Älä välitä, kaikille sattuu ja tapahtuu! Ota rennosti vaan ja muista että ainakaan levymyynti ei ole täysin ansiotonta. Temppu oli nolo, mutta elämä jatkuu.

sit eiku odotellaan että joku tuttu mokaa pahemmin:D

elänyt köyhästi, elänyt rikkaasti, särkenyt sydämeni, tehnyt tyhmyyksiä joita kadun, pyytänyt anteeksi, antanut anteeksi ja pljon muuta.



Silti en voi tästä aloituksesta sanoa juuta tai jaata. Ymmärrän, että hävettää ja harmittaa, mutta en silti osaa sanoa miten selvitä tilanteesta, josta minulle ei kerrota.



Monenlaiset asiat saattavat tuottaa näitä tunteita ilman, että niihin olisi yksi ainoa selviytymisresepti, varsinkaan se aika.

Olen nyt jo lähes viisikymppinen mies ja tapahtuma josta kerron, tapahtui jo parikymmentä vuotta sitten. Kuitenkin se vieläkin muistuttaa minua, vaikka olenkin päässyt siitä jo ylitse. Tapaus oli sellainen, että "jouduin kiinni" kun olin laittautunut naiseksi eli olin pukeutunut täydellisesti naisten vaatteisiin ja meikannut mahdollisimman naisen näköiseksi. Olin kyllä harrastanut tätä pukeutumista jo vuosikaudet, mutta kukaan ulkopuolinen ei tiennyt siitä mitään. Arvatkaa, kuinka minua silloin nolotti ja hävetti. Oikeastaan mietin itseni tappamista, sillä pelkäsin tiedon leviävän ympäri kylää myös työpaikalleni. Onneksi maltoin mieleni ja kaikesta huolimatta uskalsin mennä tämänkin jälkeen rohkeasti ihmisten joukkoon. Menin myös töihin vaikkakin vähän epävarmasti ja en koskaan ole saanut selville kuinka moni ihminen nykyisin tietää asiasta. Harrastustani en ole kuitenkaan jättänyt, mutta nykyisin olen varovaisempi ja pysyttelen tiukasti neljän seinän sisällä kun olen laittautunut naiseksi.

Olen nyt jo lähes viisikymppinen mies ja tapahtuma josta kerron, tapahtui jo parikymmentä vuotta sitten. Kuitenkin se vieläkin muistuttaa minua, vaikka olenkin päässyt siitä jo ylitse. Tapaus oli sellainen, että "jouduin kiinni" kun olin laittautunut naiseksi eli olin pukeutunut täydellisesti naisten vaatteisiin ja meikannut mahdollisimman naisen näköiseksi. Olin kyllä harrastanut tätä pukeutumista jo vuosikaudet, mutta kukaan ulkopuolinen ei tiennyt siitä mitään. Arvatkaa, kuinka minua silloin nolotti ja hävetti. Oikeastaan mietin itseni tappamista, sillä pelkäsin tiedon leviävän ympäri kylää myös työpaikalleni. Onneksi maltoin mieleni ja kaikesta huolimatta uskalsin mennä tämänkin jälkeen rohkeasti ihmisten joukkoon. Menin myös töihin vaikkakin vähän epävarmasti ja en koskaan ole saanut selville kuinka moni ihminen nykyisin tietää asiasta. Harrastustani en ole kuitenkaan jättänyt, mutta nykyisin olen varovaisempi ja pysyttelen tiukasti neljän seinän sisällä kun olen laittautunut naiseksi.

pahemmin :p Sitten mä olen ajatellut että oikeasti kukaan ei muista tapahtunutta, joten ei munkaan tarvitse sitä märehtiä.



Käy keskustelupalstoja läpi ja etsi "mokaketjuja" niin saat vertaistukea :)