Miten jotkut osaa niin hyvin keskustella ja kertoa tarinoita

Lukemalla ja kuuntelemalla :)

Lukemalla paljon. Lisäksi on oltava tarpeeksi hoksottimia ja sanallista lahjakkuutta - sekä halu kertoa ja osallistua keskusteluun.

Monesti tuota estää omat ajatukset siitä että on jotenkin tyhmempi kuin muut.

Oon kysellyt tätä monilta ihan eturivin taiteilijoita myöten. Ja aika moni on kertonut tulevan vähän kuin perintönä. Eli joko vanhempi tai isovanhempi on ollut hyvä kertoja .

Toki myös se, että seuraa aikaa, ilmiöitä, ja tapahtumia, sekä lukee paljon tosiaan auttaa asiaa. 

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tarinankerronnalla? Siis, että henkilö osaa keksiä ja kirjoittaa tarinoita vai sitä, että joku osaa kertoa vaikkapa itselleni tapahtuneen hauskan/oudon jne. tilanteen muille mielenkiintoisella tavalla?

Itse olen oppinut opiskelemalla, työn kautta ja lukemalla. Kun on koko nuoruutensa käyttänyt opiskeluun ja sen jälkeen ollut yli 10 vuotta päivittäin muiden fiksujen kolleigoiden kanssa töissä, niin väkisin siinä oppii aika paljon asioista sekä puhumaan ja perustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tarinankerronnalla? Siis, että henkilö osaa keksiä ja kirjoittaa tarinoita vai sitä, että joku osaa kertoa vaikkapa itselleni tapahtuneen hauskan/oudon jne. tilanteen muille mielenkiintoisella tavalla?

*itselleen

Tarkoitan juurikin sitä, että osaa kertoa ajatuksiaan ja elämän tapahtumia selkeästi. Jotenkin se kaikki ulosanti on jäsentynyttä ja helposti kuunneltavaa, mielenkiintoista ja samalla toisen huomioon ottavaa.

Tuli ajatus että ehkä opiskelujen kautta saisi laajennettua ajatusmaailmaa ja sitä kautta myös pohtimaan ja perustelemaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tarinankerronnalla? Siis, että henkilö osaa keksiä ja kirjoittaa tarinoita vai sitä, että joku osaa kertoa vaikkapa itselleni tapahtuneen hauskan/oudon jne. tilanteen muille mielenkiintoisella tavalla?

Kyllä armoitetun jutunkertojan erottaa. Esimerkkinä kuinka kertoa juttu, jossa tavallaan kertoo itsestään kertomastaan itsestään.

- Kerran mun paras metsästyskoira halusi koko päivän ulos ja hankasi ovea. Ihmettelin siinä, että mikä sillä koiralla oli hätänä.

- Nälkäkö sulla on? kysyin Ossilta.

Ossi ei halunnut muuta kuin päästä ovesta ulos, joten löin koiralle kympin kuonoon ja sanoin, että "mee sitten hakemaan itsellesi mielestä herkkua".

Ilta alkoi muuttua yöksi ja aloin kaivata parasta metsästyskoiraani, Ossia ei alkanut kuulua. Menin sitten yöpimeyteen ja taskulampun valossa näin Ossin - könyämässä naapurin narttukoiraa. Ja sillä nartulla oli mun kymppi hampaissaan.

Olennaista on, että jos tarinalla on joku hauska käänne tai selkeä pointti, niin sitä ei saa kertoa liian aikaisin. Jotkut sanovat sen hauskan jutun Mitä on tapahtunut ja sitten vasta sen jälkeen (pyytämättä) kertovat sen koko tarinan, jolloin se hauska juttu ei ole enää mitenkään kiinnostava tai ainakaan niin yllättävä.

Monotonista puhetta ei jaksa kuunnella. Äänenpainolla ja puheen tahdittamisella on vaikutusta.

Hyvä muisti. Tarkat havainnot. Itsekriittisyys ja -reflektointikyky. Rehellisyys. Rohkeus.

Tarinankerrontaan pitää saada myös tunnetasoa mukaan, jotta se koskettaa ja vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen oppinut opiskelemalla, työn kautta ja lukemalla. Kun on koko nuoruutensa käyttänyt opiskeluun ja sen jälkeen ollut yli 10 vuotta päivittäin muiden fiksujen kolleigoiden kanssa töissä, niin väkisin siinä oppii aika paljon asioista sekä puhumaan ja perustelemaan.

Parhaat tarinankertojat löytyy kyllä puhelinmyyjistä, ja myyjistä yleensäkin.

Se on myös perinnöllistä. Meidän suvussa se tulee äidin puolelta Pohjois-Karjalasta.

Isän puolella sutkautellaan lyhyesti.

Mä olen huono tarinankertoja. Selvinpäin en saa suuta auki ja parin kaljan jälkeen kun alan kertomaan tarinaa, niin helposti unohdan jutun pointin tai nimen tms. Aika noloa joten yritän pysyä hiljaa.

Yritäpä kertoa juttuja Damiano-ketjussa, niin huomaat kyllä, että siellä on Justiina kaulimen kanssa, jolle kelpaa vain tietynlainen tarina.

Kannattaa miettiä myös mikä on olennaista ja minkä voi jättää kertomatta. On raskasta kuunnella, jos joku luettelee kaikki tarinan kannalta epäolennaiset yksityiskohdat.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä myös mikä on olennaista ja minkä voi jättää kertomatta. On raskasta kuunnella, jos joku luettelee kaikki tarinan kannalta epäolennaiset yksityiskohdat.

Sitten on sellaisia "kertojia", joiden tarinat versoilee eli siirrytäänkin kertomaan jotain muuta ja se alkukertomus jää kesken. Tunnen sellaisenkin henkilön, joka aloittaa aina, siis aina, tarinan keskeltä siirtyen siitä alkuun ja loppua ei näy. Siinä kuulija hermostuu. Ainakin minä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen oppinut opiskelemalla, työn kautta ja lukemalla. Kun on koko nuoruutensa käyttänyt opiskeluun ja sen jälkeen ollut yli 10 vuotta päivittäin muiden fiksujen kolleigoiden kanssa töissä, niin väkisin siinä oppii aika paljon asioista sekä puhumaan ja perustelemaan.

Parhaat tarinankertojat löytyy kyllä puhelinmyyjistä, ja myyjistä yleensäkin.

Kuivia ovat näiden tarinat. Harvoin uskottavia edes. En viitsi kyllä kuunnella.