Jos puolisoni kuolee, mitä teen
Mikä on avopuolisona roolini, jos mies kuolee, tai vammautuu niin, että vaatii jatkuvaa hoitoa? Onko minulla oikeutta toivoa mitään, esim. hoidon suhteen? Miehellä on aikuisia lapsia. Emme ole naimisissa, meillä on hyvin pitkälti omat omaisuudet. Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä.
Olen menettänyt lyhyessä ajassa kolme läheistä ihmistä tapaturmaisesti tai sairauden uuvuttamana. En pysty tällä hetkellä ajattelemaan mistään asiasta järkevästi, ja pelkään aivan hulluja asioita. Kuten, että en saa mennä edes mieheni hautajaisiin (hän ei ole edes sairas, mutta mietin etukäteen jos hän kuolee). En pysty kertomaan mitään syytä, miksi en saisi mennä, mutta olen saanut sellaisen ajatuksen jostain päähäni. Sukulaiseni koki kamalaa kohtelua leskeksi jäätyään uuden puolison lapsilta, varmaan tämä alitajunnassa.
Tiedän kyllä, että voin henkisesti tällä hetkellä todella huonosti, kun mietin tällaisia asioita.
Kommentit (15)
Trollin sössöttämää roskaa taas.
Ilmoitan asiattomaksi.
Miehen kannatta tehdä hoitotahto kirjallisena. Teidän molempien on syytä tehdä testamentti.
Koska ette ole naimisissa, ei sinulla ole sananvaltaa miehen hoitoihin tai mahdollisiin hautajaisjärjestelyihin. Mies voi ilmaista näistä tahtonsa kirjallisesti ja fiksut aikuiset lapset varmasti noudattavat isänsä toivomuksia.
Osanottoni monien läheisten menetämiseen. On raskasta, kun niitä on monta vielä surematta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannatta tehdä hoitotahto kirjallisena. Teidän molempien on syytä tehdä testamentti.
Koska ette ole naimisissa, ei sinulla ole sananvaltaa miehen hoitoihin tai mahdollisiin hautajaisjärjestelyihin. Mies voi ilmaista näistä tahtonsa kirjallisesti ja fiksut aikuiset lapset varmasti noudattavat isänsä toivomuksia.
Osanottoni monien läheisten menetämiseen. On raskasta, kun niitä on monta vielä surematta loppuun.
Kiitos, ja ja lämmin kiitos asiallisesta kommentista. Hävettää, kun ymmärrän itsekin jauhavani aivan typeriä asioita pääni sisällä. Ehkä yritän vältellä surua ajattelemalla asioita, joita ei ole edes tapahtunut. Joidenkin mielestä on näköjään trollaamista, jos mieli järkkyy raskaiden aikojen jälkeen. Ei voi mitään...
Tuo naimisiin meno. Tähän asti se on vain tuntunut merkityksettömältä asialta. Molemmilla takana yksi epäonnistunut liitto, ja nyt on löytänyt oikeasti elämänkumppaninsa. Toisen puoliskonsa. Ja nyt kun olen mielältäni täysin sekaisin, ei ole romanttisin hetki mennä naimisiin sen takia, että saan osallistua hänen hautajaisiinsa...
Ap
Vaikka teillä on pitkälti omat omaisuutenne, sillä ei ole mitään merkitystä jos miehesi vammautuu ja joutuu laitoshoitoon. Teidän yhteenlaskett tulonne vaikuttaa hoidon kuukausimaksuun ja se on tietty prosentti teidän tulostanne, yleensä 5000 e/ kk. Pieni summa jätetään pakollisiin menoihin. Avopuolison tulot viedään myös. aivan sama onko vihitty. Jos ei ole rahaa, voidaan omaisuutta myydä hoitomaksuihin. Surullista ja ikävää kun se kallis hoito on sitten huonoa, eikä siihenkään sisälly kaikkkea. Siellä laitokessessa on kuitenkin ikävämpääkuin kotona. Jonkun pitä kotona alkaa omaishoitajaksi , se voikin olla jollekin sopivaa. Mutta ympäri vuorokauden, yksi vanha ihminen aina vuorossa ja vastuussa. Voihan sitä sanoa jo että kunta hyväksikäyttää vanhaa puolisoa. jotain apuaja sille oaishoitjalle pitäisi tuoda, ksoka hänen oma eläke nyt pienene. Se korvaus pitäisi olla edes verovapaa. Jos on lomapäiviä , tämä omaishoitaja maksaa itse ne vuorokausimaksut.
En tiedä onko tuossa iässä mtään syytä mennä naimisiin. Asiat ovat kuitenkin samalla tavalla sen jälkeen. Lapset ssavat määrätä aika paljon jos haluaavat. yhden tapauksen tiedän että avovaimo lensi heti asunnosta kun mies oli Pääsiäislomalla yksin ollessaan kuollut. Miehen vanhemmat tulivat omillaa avaimilla tämän kotiin ja avovaimo ja pieni lapsi saivat lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannatta tehdä hoitotahto kirjallisena. Teidän molempien on syytä tehdä testamentti.
Koska ette ole naimisissa, ei sinulla ole sananvaltaa miehen hoitoihin tai mahdollisiin hautajaisjärjestelyihin. Mies voi ilmaista näistä tahtonsa kirjallisesti ja fiksut aikuiset lapset varmasti noudattavat isänsä toivomuksia.
Osanottoni monien läheisten menetämiseen. On raskasta, kun niitä on monta vielä surematta loppuun.
Ja edunvalvontavaltakirjst toisillenne !
Mikä tuossa on varsinainen ongelma. Sinä itse. Hyväksy asiat sellaisina kuin ovat. Jos miehesi sairastuu ja kuolee, lapset ovat lähiomaisia. Mitä sitten?
Naimisiinmenolla varmistaisit oman osasi, sillä jos puoliso kuolee avoliitossa, niin lapset/vanhemmat (sen kuolleen puolison) voivat laittaa sut pihalle samantien. Mikä siinä naimisiinmenolla on hirvittävää? Juridinen sopimus periaatteessa, helpottaa asioita. Menkää maistraatissa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tuossa iässä mtään syytä mennä naimisiin. Asiat ovat kuitenkin samalla tavalla sen jälkeen. Lapset ssavat määrätä aika paljon jos haluaavat. yhden tapauksen tiedän että avovaimo lensi heti asunnosta kun mies oli Pääsiäislomalla yksin ollessaan kuollut. Miehen vanhemmat tulivat omillaa avaimilla tämän kotiin ja avovaimo ja pieni lapsi saivat lähteä.
Sanot että naimisiin menossa ei ole järkeä ja sitten kirjoitat esimerkin siitä, miksi naimisiinmeno nimenomaan kannattaisi. Ei olisi aviopuolisoa voinut potkaista pois yhteisestä kodista niinkuin avopuolison. Avopuoliso on tosiaan aika heikoilla puolison kuollessa, aviopuoliso saa päättää asioista yhdessä lasten kanssa.
Kuoleman äärellä on luonnollista miettiä muidenkin läheisten kuolemia ja miten niiden kanssa toimittaisiin. Kuolema muistuttaa meitä jokaista surevaa elämän kiertokulusta. Kuoleman yhteyteen kuuluu myös monenlaisia kohtaamisia muiden surevien kesken, joten ehkä sinun pitää nyt miehesi kanssa sopia sinun ja hänen viimeisestä tahdosta.
Menetin mieheni ennen aikojaan ja sain vastaani miehen raivopäiset sukulaiset, idiootit juristit, niin hieman helpotti edes se että tiesin millaiset hautajaiset mies halusi. Olimme siitä huviksemme joskus puheilleen puolin ja toisin. Vaikka ei ollut mustaa valkoisella se auttoi minua jyräämään edes hautajaiset miehen tahdon mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannatta tehdä hoitotahto kirjallisena. Teidän molempien on syytä tehdä testamentti.
Koska ette ole naimisissa, ei sinulla ole sananvaltaa miehen hoitoihin tai mahdollisiin hautajaisjärjestelyihin. Mies voi ilmaista näistä tahtonsa kirjallisesti ja fiksut aikuiset lapset varmasti noudattavat isänsä toivomuksia.
Osanottoni monien läheisten menetämiseen. On raskasta, kun niitä on monta vielä surematta loppuun.
Olen kirjoittanut hoitotahtooni että miesystäväni saa päättää hoidoista jos en itse pysty sitä tekemään. Eikö hoitotahtoni olekaan pätevä?
- ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannatta tehdä hoitotahto kirjallisena. Teidän molempien on syytä tehdä testamentti.
Koska ette ole naimisissa, ei sinulla ole sananvaltaa miehen hoitoihin tai mahdollisiin hautajaisjärjestelyihin. Mies voi ilmaista näistä tahtonsa kirjallisesti ja fiksut aikuiset lapset varmasti noudattavat isänsä toivomuksia.
Osanottoni monien läheisten menetämiseen. On raskasta, kun niitä on monta vielä surematta loppuun.
Kiitos, ja ja lämmin kiitos asiallisesta kommentista. Hävettää, kun ymmärrän itsekin jauhavani aivan typeriä asioita pääni sisällä. Ehkä yritän vältellä surua ajattelemalla asioita, joita ei ole edes tapahtunut. Joidenkin mielestä on näköjään trollaamista, jos mieli järkkyy raskaiden aikojen jälkeen. Ei voi mitään...
Tuo naimisiin meno. Tähän asti se on vain tuntunut merkityksettömältä asialta. Molemmilla takana yksi epäonnistunut liitto, ja nyt on löytänyt oikeasti elämänkumppaninsa. Toisen puoliskonsa. Ja nyt kun olen mielältäni täysin sekaisin, ei ole romanttisin hetki mennä naimisiin sen takia, että saan osallistua hänen hautajaisiinsa...
Ap
Ei tarvitse olla mitään sokerihuurrettua häähömppäpömppää. Tiedän monta vanhaa paria, jotka ovat päätyneet käväisemään vihillä juuri näiden käytännön syiden takia. Mitään hössötystä ei ole tarvinnut järjestää.
Lain silmissä ne lapset on lähiomaisia, sinä et ole.