Millainen ihminen nauttii olla Narsistin kanssa?
Onko ja millä tavalla itsekin häiriintynyt? Siis nauttii siitä, että Narsisti kohtelee mielivaltaisesti hyvin tai huonosti - ja kaikesta siitä ilkeilystä, sekä nöyryytyksestä. Mitä ja millainen tyyppi tästä saa nautintoa? Masokisti?
Kommentit (63)
Mä olen huvikseni ajanut pari tollasta tyhmempää tapausta umpikujaan elämässään. Mut olenkin tukevasti sosiopatian syvässä päädyssä.
Fiksummista narsisteista pysyn kyl kaukana, ihan siksi, että niiltä puuttuu strategiset kyvyt tietyn pisteen jälkeen.
Narsistin kanssa ois hauskaa elää. Tavalliset ihmiset on tylsiä.
T. Psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huvikseni ajanut pari tollasta tyhmempää tapausta umpikujaan elämässään. Mut olenkin tukevasti sosiopatian syvässä päädyssä.
Fiksummista narsisteista pysyn kyl kaukana, ihan siksi, että niiltä puuttuu strategiset kyvyt tietyn pisteen jälkeen.
Ymmärsikö joku tämän tekstin?
Joku joka tarvii pask aa elämäänsä.
Aina voi toivoa että marjapensaat kukoistaa.
Hän ei varmaankaan ole narsisti, vaan se joka jatkuvasti diagnosoi ja puhuu muista pahaa on se narsisti.
Minkälaiselle ihmiselle edes tulee mieleen hänellä olevan sellaisia taitoja, jotka eivät lääkärillekään ole helppoja :D
Tunnen jo ihmistyypin. Näitten kanssa ei pidä olla tekemisissä. Energianviejiä. Kaikki.
Kuka on tämä Narsisti, ei kai tuollaista nimeä hyväksytäkään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huvikseni ajanut pari tollasta tyhmempää tapausta umpikujaan elämässään. Mut olenkin tukevasti sosiopatian syvässä päädyssä.
Fiksummista narsisteista pysyn kyl kaukana, ihan siksi, että niiltä puuttuu strategiset kyvyt tietyn pisteen jälkeen.
Mielenkiintoista! Kertoisitko millä tavalla umpikujaan olet ajanut nämä ihmiset? Mielenterveys romahtanut? Työkyky mennyt? Vai jotain vielä pahempaa?
Narsistinhan tunne-elämä pelkästään vihaa ja kateutta. Ei ole hääviä
Passiivis-aggressiivinen ja läheisriippuvainen. Isäni on hullu lapsenhakkaaja narsisti, koko lapsuus oli kauhua ja pelkoa. Myös äiti sai ”selkäänsä” muttei ole koskaan harkinnutkaan lähtevänsä.
Noilla on outo kuvio. Äiti antaa isän perseillä (esim hakata lapsia tai itseä) ja sitten silminnähden nauttii kun marttyyri-uikuttaa miten hänen elämä on niin kärsimystä ja kaikkea pitää kestää.
Sen jälkeen sitten äiti kostaa lapsille (aikuisena myös) latelemalla todella pahoja loukkauksia, ilkkumalla ja nälvimällä. Esim usein on sanonut että mut olisi pitänyt t*ppaa kohtuun ja tehdä abortti. Kuka sanoo omalle lapselleen noin…
Äiti puolustelee isää, kehuu ja ihailee ja palvoo, ja saa taas sitten lättyyn. Sitten taas marttyyri-itkua kehiin
Epäilen että äiti on ehkä ohutnahkainen piilonarsisti tai muuten vaan kokee olevansa vallankahvassa ja niskan päällä aina kun saa marttyroida ja syyllistää.
Täysin sairas lapsuudenperhe. En ole narsistimulkeroon väleissä ja äitiinkin vain pakon edessä. Aivan ihmishirviöitä,
Se on just noin kun yllä kuvattu että se ns uhri myös saa siitä itselleen jotain. On se joka käyttäytyy paskasti (hakkaava, aggressiivinen, julma sadistinen narsisri) ja se joka SALLII sen tapahtua eli mahdollistaja (läheisriippuvainen).
Sit tilanteen mukaan toinen on niskan päällä ja välillä toinen. Ulospäin tietty näyttää että uhri on alistettu ja onneton, mutta ei se ole noin. Vaan uhri pistää pataan kyllä, ei välttämättä uskalla narsistilel mutta esim lapsilleen tai lemmikille tai duunikaverille. K0sto valuu eteenpäin sillä vain siten se läheisriippuvainen kestää.
Molemmat pahasti sairaita.
Sellainen kuin tykkää olla muitten komenneltavana.
Lööperinnielentä on myös eduksi.
Yllä on varmasti paikkansa pitäviä analyysejä. Nimittäin, olen itse pahasti läheisriippuvainen ( epävakaa lapsuus, narsistinen väkivaltainen äiti ym.) Olen suhteessa narsistimieheen, jonka kanssa suhde on juuri niin hirveä, kuin se narsistin kanssa on. En jaksa kertoa tarkemmin, mutta pointti se, että todella nautin siitä suhteesta, myös siitä kaikesta pahasta. Olen täysin alistettu ja narsistin vallassa. Ja täysin koukussa. Ja rakastan sitä. Saan suhteesta tyydytystä ja tarkoituksen koko olemassaololleni. Minusta tuntuu hyvältä, että narsisti saa minusta tyydytystä ja olen sillä tavalla hänelle tärkeä. Saan tuntea itseni hyödylliseksi, kun olen narsistin pelin kohde ja olen niin hyvä uhri, että hän on minusta riippuvainen. Saan siitä mielihyvää ja jonkinlaista vallantunnetta. Tunnen itseni tärkeäksi ja erityiseksi ihmiseksi. Se on kuin huumetta. Pahin pelkoni on, että menettäisin narsistin ja suhteen häneen. Mistään en enää niin sairasta ja tyydyttävää suhdetta ehkä löytäisi. Kaikki tavalliset ihmiset ovat kuin ilmaa ja tavallinen suhde saa minut vain tuntemaan raivoa. Kukaan ei osaisi kiusata minua yhtä taidokkaasti, kuin narsisti. Kierrokset vain nousee ja temput pahenee ja sitä enemmän ja kovempaa tyydytystä siitä saan. Narsistin kanssa elämä ei koskaan ole tylsää vaan ainaista hohdokasta jännitystä ja adrenaliinia. Nautin, kun saan olla hänen uhri ja myös palvoa häntä. En halua koskaan lopettaa tätä suhdetta. Minun puolesta hän saa ottaa minut ja tuhota täysin. Joskus ajattelen ja saan tyydytystä ajatuksesta, että hän päättäisi elämäni kokonaan. Minulla on myös diagnosoitu persoonallisuushäiriö (riippuvaisin, narsistisin ja epävakain piirtein oleva, sekamuotoinen)
Varmaan sellainen joka on manipuloitu narsistin toimesta ja ihailee sen toisen uraa, harrastuksia, ominaisuuksia sekä ulkomuotoa, että onpas komea, ihanaa, iik. Kunnes herää joskus todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Se on just noin kun yllä kuvattu että se ns uhri myös saa siitä itselleen jotain. On se joka käyttäytyy paskasti (hakkaava, aggressiivinen, julma sadistinen narsisri) ja se joka SALLII sen tapahtua eli mahdollistaja (läheisriippuvainen).
Sit tilanteen mukaan toinen on niskan päällä ja välillä toinen. Ulospäin tietty näyttää että uhri on alistettu ja onneton, mutta ei se ole noin. Vaan uhri pistää pataan kyllä, ei välttämättä uskalla narsistilel mutta esim lapsilleen tai lemmikille tai duunikaverille. K0sto valuu eteenpäin sillä vain siten se läheisriippuvainen kestää.
Molemmat pahasti sairaita.
Sä et kyllä YHTÄÄN tiedä, mistä puhut. Miten kehtaat syyttää uhria? Yleensä uhriksi valikoituu ylikiltti ihminen, joka uskoo hyvää toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Passiivis-aggressiivinen ja läheisriippuvainen. Isäni on hullu lapsenhakkaaja narsisti, koko lapsuus oli kauhua ja pelkoa. Myös äiti sai ”selkäänsä” muttei ole koskaan harkinnutkaan lähtevänsä.
Noilla on outo kuvio. Äiti antaa isän perseillä (esim hakata lapsia tai itseä) ja sitten silminnähden nauttii kun marttyyri-uikuttaa miten hänen elämä on niin kärsimystä ja kaikkea pitää kestää.
Sen jälkeen sitten äiti kostaa lapsille (aikuisena myös) latelemalla todella pahoja loukkauksia, ilkkumalla ja nälvimällä. Esim usein on sanonut että mut olisi pitänyt t*ppaa kohtuun ja tehdä abortti. Kuka sanoo omalle lapselleen noin…Äiti puolustelee isää, kehuu ja ihailee ja palvoo, ja saa taas sitten lättyyn. Sitten taas marttyyri-itkua kehiin
Epäilen että äiti on ehkä ohutnahkainen piilonarsisti tai muuten vaan kokee olevansa vallankahvassa ja niskan päällä aina kun saa marttyroida ja syyllistää.
Täysin sairas lapsuudenperhe. En ole narsistimulkeroon väleissä ja äitiinkin vain pakon edessä. Aivan ihmishirviöitä,
Hulluja on, otan osaa.
En usko, että kukaan siitä nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on just noin kun yllä kuvattu että se ns uhri myös saa siitä itselleen jotain. On se joka käyttäytyy paskasti (hakkaava, aggressiivinen, julma sadistinen narsisri) ja se joka SALLII sen tapahtua eli mahdollistaja (läheisriippuvainen).
Sit tilanteen mukaan toinen on niskan päällä ja välillä toinen. Ulospäin tietty näyttää että uhri on alistettu ja onneton, mutta ei se ole noin. Vaan uhri pistää pataan kyllä, ei välttämättä uskalla narsistilel mutta esim lapsilleen tai lemmikille tai duunikaverille. K0sto valuu eteenpäin sillä vain siten se läheisriippuvainen kestää.
Molemmat pahasti sairaita.
Sä et kyllä YHTÄÄN tiedä, mistä puhut. Miten kehtaat syyttää uhria? Yleensä uhriksi valikoituu ylikiltti ihminen, joka uskoo hyvää toisesta.
Sinä olet väärässä, kysy keltä vaan psykiatrilta. Uhri saa siitä itse jotain ja sallii kaiken taphtua. Olisi sillä uhrilla myös mahdollisuus ottaa ja lähteä mutta ei se tee niin.
Sulla on juuri se median luoma kuva uhrista että se on surkea reppana. Ei mene niin vaan uhri on omalla lailla vallankahvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on just noin kun yllä kuvattu että se ns uhri myös saa siitä itselleen jotain. On se joka käyttäytyy paskasti (hakkaava, aggressiivinen, julma sadistinen narsisri) ja se joka SALLII sen tapahtua eli mahdollistaja (läheisriippuvainen).
Sit tilanteen mukaan toinen on niskan päällä ja välillä toinen. Ulospäin tietty näyttää että uhri on alistettu ja onneton, mutta ei se ole noin. Vaan uhri pistää pataan kyllä, ei välttämättä uskalla narsistilel mutta esim lapsilleen tai lemmikille tai duunikaverille. K0sto valuu eteenpäin sillä vain siten se läheisriippuvainen kestää.
Molemmat pahasti sairaita.
Sä et kyllä YHTÄÄN tiedä, mistä puhut. Miten kehtaat syyttää uhria? Yleensä uhriksi valikoituu ylikiltti ihminen, joka uskoo hyvää toisesta.
Totta ja ei. Avioliitossa on peliä, missä toinen saa marttyyriuden kautta itselleen tyydytystä. Työpaikoilla, missä ollaan ei-tunteellisilla siteillä liikkeellä, kiltti joutuu hyväksikäytetyksi. Ei asiat ole niin mustavalkoisia
Narsistit voivat pariutua keskenään. Harvinaista mutta ne liitot on ilmeisesti hyvin kestäviä kun kumpikin on pelko perseessä.