Tottuuko toimistohommiin jos on aikaisemmin tehnyt käytännön työtä?
Valmistuin tradenomiksi ja olen nyt eräässä toimistossa hommissa kesän alusta saakka. En ole vielä päässyt etäilemään, eli ihan perinteisesti ollaan työpaikalla. Olin opiskeluaikoina mm. varastolla ja postinjakajana hommissa, lisäksi keikkoja baarissa myyjänä. Siellä tuli liikuttua ja tehtyä ja vuorot meni aika nopeasti. Nyt olen kuitenkin huomannut, että minun on jotenkin vaikea olla paikallani ja keskittyä, hiljaisuus ja toiminnan puute raastaa hermoja. Työtä toki on, mutta se on toimistohommaa. Työkaveritkin on jotenkin outoja, ei yhtään avoimia. Kysymys kuuluukin, että tottuuko käytännön duuniin oppinut koskaan toimistohommiin? Sinänsä ei valittamista työn sisällössä, mutta joku tässä vaan mättää.
Kommentit (9)
Yksi vanha työväen ukko sanoi minulle aikanaan raksalla, että on "meikäläiset" ja sitten on "kansliaväki". Niitä ei kuulemma pidä lähteä liikoja sotkemaan, koska siitä ei seuraa mitään hyvää työn eikä muunkaan kannalta. Eikä tarkoittanut pahalla. Niin se taitaa olla. Pitää vaan tietää kumpaan porukkaan tuntee kuuluvansa.
Lähes 100% siellä toimistossa työskentelevistä on opiskeluaikoina tai muuten tehnyt käytännön fyysisiä töitä niinkuin sinäkin. Hyvinpä hekin ovat tottuneet. Toki joillekkin ei toimistohommat ihan oikeasti sovi.
Siirryin takennusmiehen hommista istumaan liukuhihnan ääreen. Ei mitään ongelmia. Nykyisin on ihan parhautta kun saa vuoron alussa läiskäistä kuulokkeet korville, laittaa hyvän äänikirjan päälle, ja tietää että seuraavan kerran tarttee jalkoja liikuttaa vasta kun lähtee kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Lähes 100% siellä toimistossa työskentelevistä on opiskeluaikoina tai muuten tehnyt käytännön fyysisiä töitä niinkuin sinäkin. Hyvinpä hekin ovat tottuneet. Toki joillekkin ei toimistohommat ihan oikeasti sovi.
Jep, en tarkoittanut mitenkään vähätellä työkavereitani. Huolestuttaa vaan, että mitä jos minä en vaan sopeudukaan tähän ympäristöön tai työmuotoon. Kun tuli tuskalla koulukin käytyä, eikä nyt huvittaisi sinne varastoonkaan palata. No, aika näyttää.
ap
Tutustu tv-sarjaan Konttori, ap. Näet että toimistoissa tapahtuu paljon kaikenlaista, vaikkei siltä välttämättä näytä... Hupia saadaan kiusaamalla toista tai toisia jne.
Semmoinen välimuoto olisi paras. 50 prosenttia liikkumista, fyysistä tekemistä ja sosiaalisuutta. Ja loput 50 prosenttia näyttöpäätteen tuijottamista ja näpyttelyä kuulokkeet korvilla. Mistäs tällainen duuni?
Oon sähkäri vanhastaan ja nyt inssinä toimistossa. Ehkä sitten tekniikan ala on sen verran erilainen, kun itse en koe lainkaan olevani irrallaan käytännön hommista. Meillä suunnittelijatkin pukee välillä haalarit päälle ja lähtee kentälle koemittaamaan asennuksia ja välillä vetävät itsekin kaapelia ja ovat asennuksissa mukana. Itse vaan piirtelen kuvia puhtaaksi, mutta silloinkin ajattelen sitä asentajaa, joka pimeässä ja likaisessa paikassa yrittää saada selvää mun kuvista. Eli koen olevani tärkeä osa ketjua, joka toteuttaa isojakin projekteja. Toki talouspuolella on erilaista, eikä ns likainen ruumiillinen työ ole kovin lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen välimuoto olisi paras. 50 prosenttia liikkumista, fyysistä tekemistä ja sosiaalisuutta. Ja loput 50 prosenttia näyttöpäätteen tuijottamista ja näpyttelyä kuulokkeet korvilla. Mistäs tällainen duuni?
Ennakkohuoltoasentajana mun päivät oli pitkälti tuota, ja tykkäsin!
Tulet huomaamaan, että suurin osa toimistohomistakin on ”käytännön työtä”. Käytäntö on toki vähän erilainen, mutta kyllä se käytäntöä silti on.
Joillekin paikallaan olo ei sovi, vaan he tarvitsevat fyysisempää ja liikkuvampaa työskentelytapaa. Tämä on eri juttu kuin ”käytännöllisyys). Voit kokeilla, voiko osan sinun toimistotyöstäsi tehdä liikkuessa (kävelykokouksia yms) ja pystytkö lomittamaan liikettä työhösi (kyllä sun jotain pitää hakea jostain ja viedä johonkin muualle toimistossakin) . Jollei siitä ole apua, sun ehkä pitää ete toisenlainen työpaikka.