Ylihysteeriset koronavauvavanhemmat
Siis mulle tuli täysin yllätyksenä, että on oikeasti iso osa korona-aikana lapsia saaneita jotka ei oo koskaan, ikinä vienyt lastaan sisätiloihin muuta kun omaan kotiin ja korkeintaan mummolaan ja neuvolaan. Ei leikkitreffejä, ei ruokakauppoja, ei minkäänlaisia kokemuksia ihmisilmoilla liikkumisesta.
Siis totta kai pitää olla varovaisia etenkin vauvojen kanssa, mutta miettikää! Suomessa kasvaa tällä hetkellä iso ryhmä lapsia jotka ei oo puolentoista vuoden ikään mennessä koskaan olleet missään yleisissä tiloissa tai vierailemassa jonkun toisen kodissa. Täällä kasvatetaan kovaa vauhtia järkyttävää määrää agorafobikkoja.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
No, vauvani sattui syntymään tappavan kulkutaudin aikaan ja tässä on koitettu elää sen mukaan. Mummut ja vaarit eivät riskiryhmäläisinä kuitenkaan olleet tavattavissa sisätiloissa, vasta nyt keväällä kun saivat rokotteet. Jälkikäteen kun olen lukenut keskenmenoista ja istukkaveritulpista, ja olen vain tyytyväinen, että vietin raskausajastakin puolet lock downissa tiukasti, vaikka silloin raskaus ei (vielä) ollut syy kuulua riskiryhmään.
Mua ei yllätä se, että vanhemmat tekee mitä tahansa pitääkseen lapsensa hengissä. Voit googlata mikä on varovaisuusperiaate.
Sama homma, mutta jossain vaiheessa pitää myös pystyä tekemään riskiarviota. Tuolla periaatteella lapsi kannattaisi kärjistetysti lukita hamsteripalloon loppuelämäkseen ettei vain voi käydä mitään. Terve järki kannattaa silti säilyttää.
Olemme olleet oman lapsemme kanssa todella varovaisia, mutta silti olemme kokeneet tärkeäksi antaa hänelle kodin ulkopuolisia kokemuksia. Tapaamme muita vauvoja ja lapsia, siis sellaisten tuttujen kavereiden jotka myös varovat koronaa ja ovat rokotettuja ja etätöissä jne. Ollaan käyty välillä päiväsaikaa kaupassa kun siellä on vähemmän ihmisiä. Ollaan jopa vierailtu kirjastossa kerran, koska muita ihmisiä oli vähän ja turvavälejä pystyi pitämään. Ollaan käyty terassilla syömässä pari kertaa, sillä lähiravintolamme on usein täysin tyhjä lounasajan jälkeen ja ennen iltatarjoilua.
Vierailija kirjoitti:
Turha huoli, kyllä niistä koronavauvoista ihan kunnon ihmisiä tulee, vaikkei niitä kyörätäkään kaiken maailman hoploppeihin ja kahviloihin sun muualla. Ei tarvitse edes pelätä, että lapsista tulee kamalan vierastavia, kun eivättapaa kuin vanhempansa, isovanhempansa (jos nämä jo rokotettuja) ja neuvolan työntekijän. Se vierastaminen on geeneissä. Joku lapsi vierastaa hillittömästi, vaikka sitä on kuskattu kaikkiin mahdollisiin virikepaikkoihin ja eri ihmisten pariin sosiaalistumaan, kun taas toiset eivät vierasta kuin "terveellä" tavalla uusia ihmisiä. Mitenhän teidän nuorten mielestä meistä vanhemman polven edustajista tuli edes jonkinlaisia ihmisiä, vaikka meitä ei kuskattu kotipiiristä minnekään?
Taas samaa väärinymmärtämistä. Hoplop ja kahvila ei ole sama kun piipahdus lähikaupassa tai vaikka kirjastossa. Ei tarvitse aina vetää överiksi ääripäähän. Kukaan vastuullinen ei mielestäni tällä hetkellä vie lapsiaan hoplopiin (ja muutenkin aivan turha paikka alle 2 vuotiaille joista tässä keskustelussa on kyse). Mutta ääripäät ei olekaan kotisohva tai hoplop, väliin mahtuu todella paljon muuta fiksua.
Hassua, että tässä ketjussa apta kritisoivat sellaiset ihmiset, joilla ei ainakaan näytä itsellän olevan edes "koronavauvoja". Yhtään omakohtaista kokemusta ei ole vielä tällaisilta löytynyt, ainoastaan niitä jotka vissiin ottavat henkilökohtaisena loukkauksena sen, että kyseenalaistaa kotona olemisen.
"Kyllä mekin lapsuus oltiin vaan kotona maatilalla 70-luvulla" ei todellakaan ole sama asia kun hei, meillä on tappava pandemia jonka tapaista kukaan ei ole koskaan vielä kokenut, joten mitä jos jätettäisiin ne omaan lapsuuteen vertailut (ja muutkin ennen korona-aikaa vertailut) pois ja keskitytään olennaiseen - eli siihen, onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät ole VIIMEISEN PUOLETOISTA VUODEN AIKANA vienyt sen aikana syntynyttä lastaan muualle kun neuvolaan ja isovanhemmille. Tämä on se asia, mistä tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ennen palsta oli täynnä kirjoituksia, joissa vaahdottiin EI VAUVOJA kauppoihin, museoihin tai ylipäänsä julkisille paikoille :D Aina teet väärin.
Kukaan ei voi koskaan olla yhtä väärässä kun äiti. Ei ole olemassa toista ihmisryhmää, jota kritisoitaisiin yhtä armottomasti ihan sama mitä tekee. Harmi.
Vierailija kirjoitti:
No, vauvani sattui syntymään tappavan kulkutaudin aikaan ja tässä on koitettu elää sen mukaan. Mummut ja vaarit eivät riskiryhmäläisinä kuitenkaan olleet tavattavissa sisätiloissa, vasta nyt keväällä kun saivat rokotteet. Jälkikäteen kun olen lukenut keskenmenoista ja istukkaveritulpista, ja olen vain tyytyväinen, että vietin raskausajastakin puolet lock downissa tiukasti, vaikka silloin raskaus ei (vielä) ollut syy kuulua riskiryhmään.
Mua ei yllätä se, että vanhemmat tekee mitä tahansa pitääkseen lapsensa hengissä. Voit googlata mikä on varovaisuusperiaate.
Tsemppiä. Ei tämä ole varmasti ollut helppo aika saada lapsi! Toivottavasti tilanne pian normalisoituu ja voitte alkaa totutella ihmisiin enemmän. En usko, että kontaktien puute mitään pysyvää haittaa lapselle aiheuttaa, kunhan on edes ne vanhemmat siinä läsnä. Voi vaan vaatia enemmän aikaa ja pitkää pinnaa vanhemmilta saada lapsi tottumaan väkijoukkoihin, muihin ihmisiin ja lapsiin, jos sitä ei arjessa ole vauvasta asti ollut. Ennen päiväkodin aloitusta ainakin kannattaa treenata jossain avoimessa kerhossa jos mahdollista, ja varautua siihen että ekasta päiväkotivuodesta puolet menee sairastaessa kun vastustuskyky ei ole kehittynyt vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ei olisi koronaakaan, niin en varmaan kuskaisi vauvaa pihaa, kauppaa, neuvolaa ja sukulaisia pidemmälle tai minne tässä tulee muuten mentyä. En istu kahviloissa tai tunne sopivia pikkulapsiperheitä leikkitreffeille. Eka lapsi syntyy syksyllä ja en ole edes ajatellut, että lasta pitäisi kuljettaa ympäriinsä sosiaalistumassa. Vauva on menossa tarhaan 1 v.
Niin. Eli omien sanojesi mukaan "kuskasit vauvaa KAUPPAAN ja SUKULAISILLE". Tässä on EDELLEEN kyse taaperoista, jotka eivät ole olleet edes siellä kaupassa. Tai sukuloimassa muuta kun juuri ja juuri isovanhemmilla.
Kerropa, mikä se korvaamaton kokemus ruokakaupasta on vauvalle, ja miksi sun kaverin luona käyminen olisi vauvalle arvokkaampaa kuin isovanhemmilla käyminen?
Einne ole toisia poissulkevia hei haloo. Kyse on siitä, että on terveellistä tarjota lapselle ERILAISIA kokemuksia pienestä pitäen, jotta heistä kasvaa rohkeita ja itsevarmoja lapsia. Kauppareissu ei ole parempi kun isovanhemmilla vierailu, vaan ERILAINEN. Eli molemmat ovat hyviä.
Mutta kun se VAUVA ei tarvitse monia erilaisia kokemuksia vielä. Koti, oma perhe, ulkoilu, mummilat ja neuvola riittävät aivan hyvin VAUVALLE erilaisiksi kokemuksiksi, hän ehtii kasvaa rohkeaksi myöhemminkin, eikä sellaiseksi edes tulla kaupassa käymällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.
Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.
Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.
Vierailija kirjoitti:
No, vauvani sattui syntymään tappavan kulkutaudin aikaan ja tässä on koitettu elää sen mukaan. Mummut ja vaarit eivät riskiryhmäläisinä kuitenkaan olleet tavattavissa sisätiloissa, vasta nyt keväällä kun saivat rokotteet. Jälkikäteen kun olen lukenut keskenmenoista ja istukkaveritulpista, ja olen vain tyytyväinen, että vietin raskausajastakin puolet lock downissa tiukasti, vaikka silloin raskaus ei (vielä) ollut syy kuulua riskiryhmään.
Mua ei yllätä se, että vanhemmat tekee mitä tahansa pitääkseen lapsensa hengissä. Voit googlata mikä on varovaisuusperiaate.
Rankkaahan tämä aika on kaikille uusille vanhemmille. Toivottavasri helpottaisi pian! Varovainen saa ja pitääkin olla, mutta on myös tärkeää, ettei ole lapsen kanssa liian varovainen. Enkä nyt tarkoita vain koronaa vaan muutenkin. Voi olla, että sosiaalisten kanssakäymisten puute johtaa hieman ujompaan lapseen, mutta kyllä siitäkin voi sitten opetella pois kun on mahdollisuus taas tavata ihmisiä. Kova meteli tai ihmispaljous voi pelottaa, mutta kyllä siihenkin varmasti tottuu kun vaan treenaa tarpeeksi! Vanhemmilta vaaditaan nyt niin paljon joustamista ja jaksamista koronan takia ja se sama joustaminen tulee varmasti jatkumaan vielä pitkään kun korjataan lapsille tästä koituvia ongelmia. Vauvat ovat sentään tässä ehkä vähän paremmassa tilanteessa koska oppivat varmasti normiyhteiskuntaan nopeasti vanhempien tuella. Nuoret koululaiset etäkoulussa kärsii eniten.
Kyllä edelleen ihmetyttää jättimarkettien tungoksessa ja Ikeassa ne, joiden on tultava tällaisenakin aikana sinne koko helvatan perheen kanssa. On vauvaa, taaperoa ja räkänokkaista eskarilaista, joista jälkimmäiset juoksevat käytävillä pärskimässä.
Se ei näköjään onnistu millään, että vain toinen vanhemmista kävisi kaupassa. Ehei, pitäähän lasten päästä saamaan näitä rohkeaksi ja itsevarmaksi tekeviä kokemuksia.
Vttu.
Ujous on luonteenpiirre, joka ei poistu sillä että vauvana raahataan ruokakauppaan ja kirjastoon.
Eikä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.
Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.
Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.
Esikoisen kanssa monilla äideille on hirveä hätä, että nämä jäävät vaille jotain virikkeitä. Toisen lapsen kanssa harvemmin viitsii hötkyillä niin. Itse kiikutin esikoista vauvamuskarissa sun muualla kunnes lapsi Itse ilmaisi, että nyt riittää. Toista lasta en vienyt mihinkään vauva- ja taaperoharrastuksiin.
Arvaa kummalla näistä nykyään on soittoharrastus ja paljon kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.
Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.
Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.
Tämä on totta! Helikopterivanhempia on vaan enemmän ja enemmän nykyään.
Juuri eilen 3-vuotiaiden naperofudiksessa salaa naureskelin kun yhden pojan äiti kävi vähän väliä kesken treenien aikana pyyhkimässä hikeä lapsensa otsalta ettei vaan tule flunssa😅🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.
Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.
Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.
Esikoisen kanssa monilla äideille on hirveä hätä, että nämä jäävät vaille jotain virikkeitä. Toisen lapsen kanssa harvemmin viitsii hötkyillä niin. Itse kiikutin esikoista vauvamuskarissa sun muualla kunnes lapsi Itse ilmaisi, että nyt riittää. Toista lasta en vienyt mihinkään vauva- ja taaperoharrastuksiin.
Arvaa kummalla näistä nykyään on soittoharrastus ja paljon kavereita?
Toki liikaa virikkeitä ei tartte olla, mutta että elinpiiri koostuu kodista, isovanhemmista ja neuvolasta on jo aika ekstremeä. Etenkin jos ei ole sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Ujous on luonteenpiirre, joka ei poistu sillä että vauvana raahataan ruokakauppaan ja kirjastoon.
Eikä tarvitsekaan.
Ei sitä epäsosiaalisuutta/ujoutta tarvitse ehdoin tahdoin pahentaakkaan.
Olen itse todella ujo, ja satavarmasti osasyynä se, että äitini oli kotona kunnes oli 12v, en ennen eskaria käynyt koskaan missään muualla kun juuri ja juuri ruokakaupassa tai kirjastossa kerran kuukaudessa. Muuten oltiin kotona ja kotipihalla. En voisi kuvitellakkaan miten rankkaa olisi ollut jos nuo kirjasto ja ruokakauppakäynnitkin olisi jätetty pois! Pelotti aina niin vietävästi kun mentiin kirjastoon rttä mitä jos joku lapsi puhuu mulle😅 aina niistä selvittiin ja välillä sai uusia kavereitakin! Mutta ainakin oma kokemukseni on se, että kyllä se sosialistaminen pienenä on tärkeää.
Meillä on vasta 4 kk täyttänyt vauva. Ollaan oltu raskausaikana ja vauvan syntymän jälkeen varovaisia koronan suhteen. Ei ole käyty baareissa (ei käydä muutenkaan) ja muissa korkean riskin menoissa. Mielestäni tämä on ihan tervettä, kun vauva on pieni ja molemmat vanhemmat eivät ole vielä saaneet molempia rokotteita (jos me vanhemmat sairastumme, on vauvasta huolehtiminen vaikeaa). Emme kuitenkaan elä vain omassa kuplassa:
-vauva on tavannut molemmat isovanhemmat moneen kertaan sekä meillä kotona että mummoloissa
-on käyty ulkona tervehtimässä vauvan enoa
-on pysähdytty huoltoaseman lastenhoitohuoneessa vaipan vaihdossa
-käytiin ruokakaupassa moneen kertaan hiljaiseen aikaan, kun koronatilanne ei ollut näin paha alkukesällä
-ristiäisissä tavattiin sukua ja ystäviä
-vauvan isä käy töissä/tekee osittain etätöitä eli altistusta tulee täältäkin
-kotona on kissa ja ei jatkuvasti siivota eli on pölyn kanssa tekemisissä
Ei vauva kaipaa mitään ihmeempää nyt vauvavuotena. Hyvin on suhtautunut piipahduksiin julkisella paikalla ja neuvolassa/lääkärissä on ollut oikein mielissään uusista ihmisistä. Lisäksi on soitettu vauvalle erilaisia äänimaailmoja Youtubesta, esimerkiksi ravintolan hälinää, kauppakeskuksen ääniä jne. Tämä riittää mielestäni vallan hyvin. :)
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kuin sosiaalinen puoli tässä pitäisi huolestuttaa se, että vauvat elävät liian hygieenisesti eikä luontainen vastustukyky pääse kehittymään. Jossain vaiheessa ne lapset alkaa kuitenkin liikkua ulkomaailmassa, ja silloin niihin tarttuu jokainen mahdollinen kiertävä tauti kun vastustukykyä ei ole kehittynyt. Niinhän sitä sanotaan, että lasten pitäisi nuolla kengänpohjat kerran viikossa että pysyvät terveinä.
Näin taitaa sanoa lähinnä täällä paljon parjattu suuri ikäluokka.
Ainakin silloin kun nykyinen teini oli vauva, neuvolan ohje oli pitää hyvää huolta hygieniasta ja esim. keittää tuttipullon tutit niin kauan kuin vauva ei itse osannut liikkua lattialla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vasta 4 kk täyttänyt vauva. Ollaan oltu raskausaikana ja vauvan syntymän jälkeen varovaisia koronan suhteen. Ei ole käyty baareissa (ei käydä muutenkaan) ja muissa korkean riskin menoissa. Mielestäni tämä on ihan tervettä, kun vauva on pieni ja molemmat vanhemmat eivät ole vielä saaneet molempia rokotteita (jos me vanhemmat sairastumme, on vauvasta huolehtiminen vaikeaa). Emme kuitenkaan elä vain omassa kuplassa:
-vauva on tavannut molemmat isovanhemmat moneen kertaan sekä meillä kotona että mummoloissa
-on käyty ulkona tervehtimässä vauvan enoa
-on pysähdytty huoltoaseman lastenhoitohuoneessa vaipan vaihdossa
-käytiin ruokakaupassa moneen kertaan hiljaiseen aikaan, kun koronatilanne ei ollut näin paha alkukesällä
-ristiäisissä tavattiin sukua ja ystäviä
-vauvan isä käy töissä/tekee osittain etätöitä eli altistusta tulee täältäkin
-kotona on kissa ja ei jatkuvasti siivota eli on pölyn kanssa tekemisissäEi vauva kaipaa mitään ihmeempää nyt vauvavuotena. Hyvin on suhtautunut piipahduksiin julkisella paikalla ja neuvolassa/lääkärissä on ollut oikein mielissään uusista ihmisistä. Lisäksi on soitettu vauvalle erilaisia äänimaailmoja Youtubesta, esimerkiksi ravintolan hälinää, kauppakeskuksen ääniä jne. Tämä riittää mielestäni vallan hyvin. :)
Tää on mielestäni todella tervettä suhtautumista! Varovaisuutta noudatetaan mutta järjen kanssa!😊
Tästä tuli mieleen että oma poika 1v8kk sai sätkyn toissa päivänä kun näki lentokoneen😅 meidän kaupungin kenttä on ollut kiinni koronan takianja nyt kun se taas avattiin niin voi sitä paniikin määrää kun se lensi pään yläpuolelta suht matalalla😅 tajusin silloin vasta itsekin miten outoa oli nähdä taas pitkästä aikaa lentokone vaikka asutaan ihan kentän vieressä. Sitä oli jo tottunu siihen meluttomuuteen😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.
Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.
Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.
Esikoisen kanssa monilla äideille on hirveä hätä, että nämä jäävät vaille jotain virikkeitä. Toisen lapsen kanssa harvemmin viitsii hötkyillä niin. Itse kiikutin esikoista vauvamuskarissa sun muualla kunnes lapsi Itse ilmaisi, että nyt riittää. Toista lasta en vienyt mihinkään vauva- ja taaperoharrastuksiin.
Arvaa kummalla näistä nykyään on soittoharrastus ja paljon kavereita?
Toki liikaa virikkeitä ei tartte olla, mutta että elinpiiri koostuu kodista, isovanhemmista ja neuvolasta on jo aika ekstremeä. Etenkin jos ei ole sisaruksia.
Olkiukko. Oletko ikinä kuullut ulkoilusta?
Ennen palsta oli täynnä kirjoituksia, joissa vaahdottiin EI VAUVOJA kauppoihin, museoihin tai ylipäänsä julkisille paikoille :D Aina teet väärin.