Ylihysteeriset koronavauvavanhemmat

Mun mielestä fiksua on jos ei käy ravintoloissa, baareissa, ulkomaanmatkoilla, risteilyillä, ei käytä julkisia jos mahdollista, on etätöissä jos mahdollista, käy mahdollisimman harvoin kaupassa, ei lorvi ostoskeskuksissa, kiertä hoplopit ja muut leikkipaikat kaukaa ja ei nyt ehdoin tahdoin tunge yleisiin vessoihin. Mutta jos keskittyy olemaan ulkona puistoissa, tapaa läheisiä ystäviä ja sukulaisia järkevästi, käy kaupassa tai pikaisesti asioilla turvavälejä noudattaen ja muistaa hyvän hygienian, niin se riittää. Eli samat ohjeistukset lapsellenkun aikuisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.

Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.

Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.

Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.

Esikoisen kanssa monilla äideille on hirveä hätä, että nämä jäävät vaille jotain virikkeitä. Toisen lapsen kanssa harvemmin viitsii hötkyillä niin. Itse kiikutin esikoista vauvamuskarissa sun muualla kunnes lapsi Itse ilmaisi, että nyt riittää. Toista lasta en vienyt mihinkään vauva- ja taaperoharrastuksiin.

Arvaa kummalla näistä nykyään on soittoharrastus ja paljon kavereita?

Toki liikaa virikkeitä ei tartte olla, mutta että elinpiiri koostuu kodista, isovanhemmista ja neuvolasta on jo aika ekstremeä. Etenkin jos ei ole sisaruksia.

Olkiukko. Oletko ikinä kuullut ulkoilusta?

Ulkoilu on täysin eri asia kun sisällä yleisillä paikoilla oleminen. Kuten aloituksessakin sanotaan, tässä on kyse sisätiloista.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kuin sosiaalinen puoli tässä pitäisi huolestuttaa se, että vauvat elävät liian hygieenisesti eikä luontainen vastustukyky pääse kehittymään. Jossain vaiheessa ne lapset alkaa kuitenkin liikkua ulkomaailmassa, ja silloin niihin tarttuu jokainen mahdollinen kiertävä tauti kun vastustukykyä ei ole kehittynyt. Niinhän sitä sanotaan, että lasten pitäisi nuolla kengänpohjat kerran viikossa että pysyvät terveinä.

Ei rs-virukselle väkisin tarvitse altistua. Meillä on lemmikkejä, piha, naapureita, ystäviä, sukulaisia sekä kontakteja töissä, vaikka olen suurimman osan etänä ja mies kotona.

Mulla käy tuossa kuviossa enemmän sääliksi niitä vanhempia. Vauva on varmaan ihan tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.

Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.

Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.

Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.

Tämä on totta! Helikopterivanhempia on vaan enemmän ja enemmän nykyään.

Juuri eilen 3-vuotiaiden naperofudiksessa salaa naureskelin kun yhden pojan äiti kävi vähän väliä kesken treenien aikana pyyhkimässä hikeä lapsensa otsalta ettei vaan tule flunssa😅🙈

Näitä näkee melkein joka kerta leikkipuistossa. "Ethän vaan kiipeä sinne se on liian korkealla. Ei saa kiikkua niin kovaa. Ei et saa kokeilla kiivetä tuosta, siinähän voi tippua Huihuihui miten sinä nyt tuolla lailla hyppäsit. Ethän vaan juokse ettet kaadu." Jnejnejne.

Hauskaa nähdä miten muut ihmiset joilla ei edes ole tämän ikäisiä vauvoja/taaperoits vetää herneen nenään siitä, että kyseenalaistetaan yltiövarovaisuus😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.

Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.

Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.

Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.

Esikoisen kanssa monilla äideille on hirveä hätä, että nämä jäävät vaille jotain virikkeitä. Toisen lapsen kanssa harvemmin viitsii hötkyillä niin. Itse kiikutin esikoista vauvamuskarissa sun muualla kunnes lapsi Itse ilmaisi, että nyt riittää. Toista lasta en vienyt mihinkään vauva- ja taaperoharrastuksiin.

Arvaa kummalla näistä nykyään on soittoharrastus ja paljon kavereita?

Toki liikaa virikkeitä ei tartte olla, mutta että elinpiiri koostuu kodista, isovanhemmista ja neuvolasta on jo aika ekstremeä. Etenkin jos ei ole sisaruksia.

Olkiukko. Oletko ikinä kuullut ulkoilusta?

Ulkoilu on täysin eri asia kun sisällä yleisillä paikoilla oleminen. Kuten aloituksessakin sanotaan, tässä on kyse sisätiloista.

Mitä kaikkia sisätiloja vauva tarvitsee tullakseen täysijärkiseksi kansalaiseksi? Multa on varmaan mennyt ohi tämä kohta vauvaosaamisessa.

Olisi kiinnostavaa nähdä korreloiko ylivarovaisuus rokotusmyönteisyyteen? Loogisesti luulisi, että nämä koronaa pelkäävät kotona olijat olisivat ensimmäisenä rokotusjonossa. Mututuntuma kuitenkin sanoo, että kyse saattaa enemmänkin olla yleisestä pelosta kyse jolloin myös niitä rokotuksia pelkää.

Itse olin vauvan sosiaalisista kontakteista huolissani joskus kun lapsi oli noin vuoden ikäinen. Kysyin asiasta neuvolassa ja minulle sanottiin, että sitten kolmivuotiaana olisi hyvä tavata muitakin lapsia. Siihen asti riittää oma perhe ja isovanhemmat ym.

Kyllähän kaikki lapset ulkoilee? Kyllä siellä ihmisiä näkee, ei tarvi kauppaan tunkea. Tuskin kukaan niin totaalisen eristynyt on, että asiasta tarvis olla yhtään huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa nähdä korreloiko ylivarovaisuus rokotusmyönteisyyteen? Loogisesti luulisi, että nämä koronaa pelkäävät kotona olijat olisivat ensimmäisenä rokotusjonossa. Mututuntuma kuitenkin sanoo, että kyse saattaa enemmänkin olla yleisestä pelosta kyse jolloin myös niitä rokotuksia pelkää.

Sinänsähän olisi loogista, että ihmiset joiden mielestä koronan sairastaminen on vauvan kansalaisoikeus haluavat tälle myös hinkuyskän, jäykkäkouristuksen ja tuhkarokon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.

Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.

Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.

Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.

Esikoisen kanssa monilla äideille on hirveä hätä, että nämä jäävät vaille jotain virikkeitä. Toisen lapsen kanssa harvemmin viitsii hötkyillä niin. Itse kiikutin esikoista vauvamuskarissa sun muualla kunnes lapsi Itse ilmaisi, että nyt riittää. Toista lasta en vienyt mihinkään vauva- ja taaperoharrastuksiin.

Arvaa kummalla näistä nykyään on soittoharrastus ja paljon kavereita?

Toki liikaa virikkeitä ei tartte olla, mutta että elinpiiri koostuu kodista, isovanhemmista ja neuvolasta on jo aika ekstremeä. Etenkin jos ei ole sisaruksia.

Olkiukko. Oletko ikinä kuullut ulkoilusta?

Ulkoilu on täysin eri asia kun sisällä yleisillä paikoilla oleminen. Kuten aloituksessakin sanotaan, tässä on kyse sisätiloista.

Mitä kaikkia sisätiloja vauva tarvitsee tullakseen täysijärkiseksi kansalaiseksi? Multa on varmaan mennyt ohi tämä kohta vauvaosaamisessa.

Ei tässä nyt ole kyse mistään listasta taas. On tutkittua, että lasten on hyvä nuoresta iästä lähtien tottua erilaisiin paikkoihin. Ulkoillessa ei valitettavasti voi tottua sisätiloihin ja niiden erilaiseen aistimaailmaan. Se ei tarkoita että ulkoilu ei olisi hyvä juttu, mutta monipuolisuus on tässä se avainsana. Eli ei ole mitään pakkolistaa, mutta mitä enempi erilaisia paikkoja sen parempi. Sekä sisällä että ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.

Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.

Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.

Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.

Esikoisen kanssa monilla äideille on hirveä hätä, että nämä jäävät vaille jotain virikkeitä. Toisen lapsen kanssa harvemmin viitsii hötkyillä niin. Itse kiikutin esikoista vauvamuskarissa sun muualla kunnes lapsi Itse ilmaisi, että nyt riittää. Toista lasta en vienyt mihinkään vauva- ja taaperoharrastuksiin.

Arvaa kummalla näistä nykyään on soittoharrastus ja paljon kavereita?

Toki liikaa virikkeitä ei tartte olla, mutta että elinpiiri koostuu kodista, isovanhemmista ja neuvolasta on jo aika ekstremeä. Etenkin jos ei ole sisaruksia.

Olkiukko. Oletko ikinä kuullut ulkoilusta?

Ulkoilu on täysin eri asia kun sisällä yleisillä paikoilla oleminen. Kuten aloituksessakin sanotaan, tässä on kyse sisätiloista.

Ja miten ulkoilet vauvan kanssa, käytännössä se vauva vaan on vaunuissa/rattaissa siellä ulkona. Se 1,5v nyt tietysti voi jo käydä leikkipuistossa, mutta ei kaikki koronan takia uskalla sinnekään. Metsässä tuon ikäinen ei oikein pärjää, joten ulkoilu on lähinnä kotipihassa olemista, jos on kotipiha.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vauvan sosiaalisista kontakteista huolissani joskus kun lapsi oli noin vuoden ikäinen. Kysyin asiasta neuvolassa ja minulle sanottiin, että sitten kolmivuotiaana olisi hyvä tavata muitakin lapsia. Siihen asti riittää oma perhe ja isovanhemmat ym.

Kyllähän kaikki lapset ulkoilee? Kyllä siellä ihmisiä näkee, ei tarvi kauppaan tunkea. Tuskin kukaan niin totaalisen eristynyt on, että asiasta tarvis olla yhtään huolissaan.

Kyllä se välillä vähän siltä kuulostaa, että ollaan poterossa ja yksin itku kurkussa odotetaan parempia aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.

Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.

Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.

Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.

Tämä on totta! Helikopterivanhempia on vaan enemmän ja enemmän nykyään.

Juuri eilen 3-vuotiaiden naperofudiksessa salaa naureskelin kun yhden pojan äiti kävi vähän väliä kesken treenien aikana pyyhkimässä hikeä lapsensa otsalta ettei vaan tule flunssa😅🙈

Näitä näkee melkein joka kerta leikkipuistossa. "Ethän vaan kiipeä sinne se on liian korkealla. Ei saa kiikkua niin kovaa. Ei et saa kokeilla kiivetä tuosta, siinähän voi tippua Huihuihui miten sinä nyt tuolla lailla hyppäsit. Ethän vaan juokse ettet kaadu." Jnejnejne.

Jep, opetetaan lapsi pelkäämään pienestä pitäen. Ja kaikista pahinta, miten he oppii luottamaan omiin taitoihinsa jos vanhemmat on aina kieltämässä kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vauvan sosiaalisista kontakteista huolissani joskus kun lapsi oli noin vuoden ikäinen. Kysyin asiasta neuvolassa ja minulle sanottiin, että sitten kolmivuotiaana olisi hyvä tavata muitakin lapsia. Siihen asti riittää oma perhe ja isovanhemmat ym.

Kyllähän kaikki lapset ulkoilee? Kyllä siellä ihmisiä näkee, ei tarvi kauppaan tunkea. Tuskin kukaan niin totaalisen eristynyt on, että asiasta tarvis olla yhtään huolissaan.

Onko tuosta oikeasti tutkittua tietoa? Monelle 2v lapselle suositellaan jo päiväkerhoja jai jopa päiväkotia jotta saa virikkeitä ja sosialistamista. Ja siis suositellaan neuvolan/ammatti-ihmisten toimesta. Minä vuonna sinulle on noin sanottu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.

Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.

Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.

Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.

Esikoisen kanssa monilla äideille on hirveä hätä, että nämä jäävät vaille jotain virikkeitä. Toisen lapsen kanssa harvemmin viitsii hötkyillä niin. Itse kiikutin esikoista vauvamuskarissa sun muualla kunnes lapsi Itse ilmaisi, että nyt riittää. Toista lasta en vienyt mihinkään vauva- ja taaperoharrastuksiin.

Arvaa kummalla näistä nykyään on soittoharrastus ja paljon kavereita?

Toki liikaa virikkeitä ei tartte olla, mutta että elinpiiri koostuu kodista, isovanhemmista ja neuvolasta on jo aika ekstremeä. Etenkin jos ei ole sisaruksia.

Olkiukko. Oletko ikinä kuullut ulkoilusta?

Ulkoilu on täysin eri asia kun sisällä yleisillä paikoilla oleminen. Kuten aloituksessakin sanotaan, tässä on kyse sisätiloista.

Mitä kaikkia sisätiloja vauva tarvitsee tullakseen täysijärkiseksi kansalaiseksi? Multa on varmaan mennyt ohi tämä kohta vauvaosaamisessa.

Ei tässä nyt ole kyse mistään listasta taas. On tutkittua, että lasten on hyvä nuoresta iästä lähtien tottua erilaisiin paikkoihin. Ulkoillessa ei valitettavasti voi tottua sisätiloihin ja niiden erilaiseen aistimaailmaan. Se ei tarkoita että ulkoilu ei olisi hyvä juttu, mutta monipuolisuus on tässä se avainsana. Eli ei ole mitään pakkolistaa, mutta mitä enempi erilaisia paikkoja sen parempi. Sekä sisällä että ulkona.

Ainakin 15 vuotta sitten kehotettiin välttelemään pienen vauvan kanssa kauppakeskuksia ja muita paikkoja, joissa on paljon ihmisiä varsinkin talviaikaan. Vauvalle riittää hyvin koti ja lähiympäristö.

Ehkä sitten kasvatin tietämättäni lapset kieroon. Hyvä tietää, että nykyään harrastetaan samaa niin ei ole yksin kieroon kasvaneita.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vauvan sosiaalisista kontakteista huolissani joskus kun lapsi oli noin vuoden ikäinen. Kysyin asiasta neuvolassa ja minulle sanottiin, että sitten kolmivuotiaana olisi hyvä tavata muitakin lapsia. Siihen asti riittää oma perhe ja isovanhemmat ym.

Kyllähän kaikki lapset ulkoilee? Kyllä siellä ihmisiä näkee, ei tarvi kauppaan tunkea. Tuskin kukaan niin totaalisen eristynyt on, että asiasta tarvis olla yhtään huolissaan.

Minulle sanottiin neuvolasta, että jo 3kk ikäisenä lapsi alkaa nauttia toisten lasten seurasta, että olisi hyvä alkaa käydä jossain kerhoissa jo vauvavuonna. Ja ei vauvat kyllä ulkoile missään leikkipuistoissa tai paikoissa missä on muita lapsia, mitä ne siellä tekisi kun ei osaa kiivetä, ei kävellä, ei kunnolla laskea liukumäkeä, keinua ehkä mutta nekin vauvakeinut ovat aika isoja ja hiekkikselläkin syövät vaan hiekkaa.

Sellaista omassa kuplassa elämistä se on tukiverkottomille ilman koronaakin, mietipä sitä... Yksinäisyys lapsiperheissä ei ole uusi ilmiö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vauvan sosiaalisista kontakteista huolissani joskus kun lapsi oli noin vuoden ikäinen. Kysyin asiasta neuvolassa ja minulle sanottiin, että sitten kolmivuotiaana olisi hyvä tavata muitakin lapsia. Siihen asti riittää oma perhe ja isovanhemmat ym.

Kyllähän kaikki lapset ulkoilee? Kyllä siellä ihmisiä näkee, ei tarvi kauppaan tunkea. Tuskin kukaan niin totaalisen eristynyt on, että asiasta tarvis olla yhtään huolissaan.

Minulle sanottiin neuvolasta, että jo 3kk ikäisenä lapsi alkaa nauttia toisten lasten seurasta, että olisi hyvä alkaa käydä jossain kerhoissa jo vauvavuonna. Ja ei vauvat kyllä ulkoile missään leikkipuistoissa tai paikoissa missä on muita lapsia, mitä ne siellä tekisi kun ei osaa kiivetä, ei kävellä, ei kunnolla laskea liukumäkeä, keinua ehkä mutta nekin vauvakeinut ovat aika isoja ja hiekkikselläkin syövät vaan hiekkaa.

Meillä sanottiin, että ei vauvat tartte harrastuksia, normaali arki riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne vauvat mitään kahvilareissuja ja leikkideittejä tarvitse. Äidit ne niitä on, joiden pitää saada esitellä vauvaa kuin nukkea.

Vauvalle riittää ihan oma koti ja perhe alkuun.

Kyllä oma vauvani viihtyi hyvin kahviloissa ja erilaisissa vauvatapaamisissa. Ihmetteli ja katseli tyytyväisenä muita ihmisiä. Sitten vuoden ikäisenä, kun lähti kävelemään ei enää viihtynyt paikallaan vaan olisi pitänyt koko ajan olla menossa.

Niin minunkin vauvani, ihan sylivauvalle tosin sinänsä varmaan ihan sama missä ollaan, mutta vaikkapa konttaava 7kk ikäinen kyllä jo yleensä nauttii siitä muskarista ja on tosi kiinnostunut muista lapsista. Samalla voi alkaa opetella leikkien perustaitoja esim lelujen jakamista ja sitä ettei toisen kädestä saa ottaa. Erityisen tärkeää se olisi niille esikoisvauvoille, useamman lapsen perheessä kaikki semmoinen tulee ihan luonnostaankin. Mutta toisaalta kyllä lapsi oppii myöhemminkin, helpompaa vaan mitä nuorempana tottuu hälyyn, muihin lapsiin ym., jos ei kertakaikkiaan pääse mihinkään. Mutta voisin kuvitella, että ne kaikkein tautipelkoisimmat vanhemmat on myös myöhemmin niitä varovaro-vanhempia, jotka eivät uskalla antaa lapsen liikkua, kiipeillä ja kokeilla rajojaan loukkaantumisen pelossa. Tästä ongelmastahan on kirjoiteltu jo paljon ennen koronaa, miten liika varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle.

Esikoisen kanssa monilla äideille on hirveä hätä, että nämä jäävät vaille jotain virikkeitä. Toisen lapsen kanssa harvemmin viitsii hötkyillä niin. Itse kiikutin esikoista vauvamuskarissa sun muualla kunnes lapsi Itse ilmaisi, että nyt riittää. Toista lasta en vienyt mihinkään vauva- ja taaperoharrastuksiin.

Arvaa kummalla näistä nykyään on soittoharrastus ja paljon kavereita?

Toki liikaa virikkeitä ei tartte olla, mutta että elinpiiri koostuu kodista, isovanhemmista ja neuvolasta on jo aika ekstremeä. Etenkin jos ei ole sisaruksia.

Olkiukko. Oletko ikinä kuullut ulkoilusta?

Ulkoilu on täysin eri asia kun sisällä yleisillä paikoilla oleminen. Kuten aloituksessakin sanotaan, tässä on kyse sisätiloista.

Mitä kaikkia sisätiloja vauva tarvitsee tullakseen täysijärkiseksi kansalaiseksi? Multa on varmaan mennyt ohi tämä kohta vauvaosaamisessa.

Ei tässä nyt ole kyse mistään listasta taas. On tutkittua, että lasten on hyvä nuoresta iästä lähtien tottua erilaisiin paikkoihin. Ulkoillessa ei valitettavasti voi tottua sisätiloihin ja niiden erilaiseen aistimaailmaan. Se ei tarkoita että ulkoilu ei olisi hyvä juttu, mutta monipuolisuus on tässä se avainsana. Eli ei ole mitään pakkolistaa, mutta mitä enempi erilaisia paikkoja sen parempi. Sekä sisällä että ulkona.

Ainakin 15 vuotta sitten kehotettiin välttelemään pienen vauvan kanssa kauppakeskuksia ja muita paikkoja, joissa on paljon ihmisiä varsinkin talviaikaan. Vauvalle riittää hyvin koti ja lähiympäristö.

Ehkä sitten kasvatin tietämättäni lapset kieroon. Hyvä tietää, että nykyään harrastetaan samaa niin ei ole yksin kieroon kasvaneita.

15 vuotta sitten asiat oli monella tavalla toisin. Silloin velli ei ollut kiellettyä, tuttien ergonomia nyt vähän niin ja näin, puhumattakaan ensikengistä! Ei ollut unikouluja ja itsenäisen unen tukemista, ei virallista sormiruokailua ja pedagogisia leikkejä. Itse siis lapset juuri sen ikäisiä. Asiat muuttuu, se että 15 vuotta sitten sanottiin että koti ja lähiympäristö riittää ei välttämättä päde enää. Ja voi se lähiympäristökin sisältää vaikka sen lähikaupan ja kirjaston.