Tuntuuko teistä koskaan, että puoliso puhuu liikaa? Aluksi

Voi voi.

Se on oikeastaan vähän oma vika. Jos itse haluaa olla hiljaisuudessa. Pitäisi jaksaa juttelua.

Ei ole kuin ero. Koska hänen ominaisuuksiin kuuluu se maratonpuhe 24/7. Ja riippuu ihmisistä miten se toimii yksiin. Miellyttävää puhujaa on kivempi kuunnella usein, kuin huonoa, tyhjää, tylsää puhetta.

Minä seurustelin aikoinaan taukoamatta puhuvan tyypin kanssa mutta me ei asuttu yhdessä niin sitä jaksoi sitten paremmin, kun oli saanut ladata akkuja omassa himassa yksinään.

Huh. Kuulostaa rasittavalta. Olen tällä hetkellä sinkku ja tuollaisia lukiessa tekee mieli pysyäkkin sinkkuna.

Puhuja-ihmisissä on se vika, että mitä harvemmin heitä näkee sitä enemmän niillä on tavatessa "asiaa".

Olen itsekin aika puhelias ja ulospäinsuuntautunut, mutta en kyllä jaksaisi ihmisiä, jotka oikeasti pälättävät taukoamatta. Itse haen sosiaalisissa suhteissa tasa-arvoista kohtaamista, se on minulla tärkeä arvo. Sen takia kuormitun jatkuvasti puhuvista ihmisistä, sillä he ovat huonoja kuuntelijoita ja keskustelijoita. Vuorovaikutus ei ole aitoa vuorovaikutusta, eikä keskustelu tasa-arvoista keskustelua, vaan monologin kuuntelemista. 

Suuttuuko, jos huudat, että NYT se turpa kiinni!!!

Meillä mies on se joka puhuu tauotta ja olettaa että kuulen kaiken, vaikka välissä olisi monta huonetta. Hän kai olettaa että juoksen perässä. Kyseessä kuuskymppinen, onkohan se dementian ensioire kun muita oireita ei ole? Aiemmin olen havainnut vastaavaa joillain yli kasikymppisillä. Toisaalta harva dementikkokaan tekee niin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin aika puhelias ja ulospäinsuuntautunut, mutta en kyllä jaksaisi ihmisiä, jotka oikeasti pälättävät taukoamatta. Itse haen sosiaalisissa suhteissa tasa-arvoista kohtaamista, se on minulla tärkeä arvo. Sen takia kuormitun jatkuvasti puhuvista ihmisistä, sillä he ovat huonoja kuuntelijoita ja keskustelijoita. Vuorovaikutus ei ole aitoa vuorovaikutusta, eikä keskustelu tasa-arvoista keskustelua, vaan monologin kuuntelemista. 

Hyvin sanottu.

Joskus tuntuu, että korvat vuotaa verta tai että tekisi mieli tunkea sukkapuikot korviin. Automatkoillakaan ei voi kuunnella musiikkia kun toisen pitää löpöttää menemään tauotta. Ja aina jotain super-epäkiinnostavaa, kuten vertailut eri automallien välillä tai vastaavaa. Kymmenen vuoden jälkeen tämä on mennyt siihen, että ihan suoraan karjaisen "NYT SE TURPA TUKKOON" kun leffan katsomisesta tai mistään ei tule yhtään mitään kun toinen kyselee, mölisee ja hölisee päälle. Puhuu myös yksikseen, enkä oikeasti tiedä palaveeraako nytkin jonkun kanssa, vai puhuuko itsekseen. Myös raivoaa ja jupisee paljon yksiksensäkin ja puhuu jopa unissaan. Hänen bravuurinsa on kysyä umpiunessa keskellä yötä, että nukunko (en enää sen jälkeen).

Omakin vaimo jaksoi pälättää puhelimessa seurusteluaikana aivan rajattomasti. Onneksi se on vähentynyt vuosien mitaan. Ehkä se on oppinut, että en minä kuitenkaan kuuntele sen höpinöitä.

Mä en jaksa edes treffailla tuollaista, saati sitten suhteeseen ryhtyä.

Mulla on mukava ystävämies ja kun ollaan molemmat eronneita, voisi olla jopa yhteinen loppuelämä. Miehes on kuitenkin rasittavan puhelias. En kestäisi elämää hänen kanssaan saman katon alla.

Mies on ns. tarinankertojatyyppiä ja tarinat koskevat hänen suklaisiaan, naapureitaan ja muita tuttujaan. Hänen on mahdotonta kertoa, että hänen äitinsä oli ammatiltaan keittäjä selostamatta juurta jaksaen, minkälaisissa eri koulukeittoloissa hän oli töissä, mitä äiti valmisti kotona ruuaksi, miten äiti sairastui, millaista esiliinaa äiti käytti kotona...

Ei ole minulle kiinnostavaa, kun en koskaan ole edes tavannut tarinoiden henkilöitä.

Aluksi se oli sinusta mukavaa ja nyt puolison pitäisi muuttua?? Tuo on just ärsyttävää, että alussa teeskennellään että toisen ominaisuudet on ok ja sitten ei olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi se oli sinusta mukavaa ja nyt puolison pitäisi muuttua?? Tuo on just ärsyttävää, että alussa teeskennellään että toisen ominaisuudet on ok ja sitten ei olekaan.

Nii. Jos tuo ei olis haitannu, niin jokin toinen asia ihan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi se oli sinusta mukavaa ja nyt puolison pitäisi muuttua?? Tuo on just ärsyttävää, että alussa teeskennellään että toisen ominaisuudet on ok ja sitten ei olekaan.

Siihen mihin joskus tykästyt, siihen joskus vihastut.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi se oli sinusta mukavaa ja nyt puolison pitäisi muuttua?? Tuo on just ärsyttävää, että alussa teeskennellään että toisen ominaisuudet on ok ja sitten ei olekaan.

Niin tai ne jutut jaksaa kiinnostaa muutaman vuoden, mutta kun niitä on kuunnellut tarpeeksi, niin alkaa tulemaan raja vastaan. Oma puolisoni ei oikein kestä hiljaisuutta (adhd + lapsuuden traumoja, vanhemmat eivät kuunnelleet _koskaan_) ja aika nopeasti alkaa pyörittää samaa levyä. En jaksa kuunnella kolmattakymmenettä kertaa samaa monologia jostain täysin itselleni tuntemattoman kaukaisen sukulaisensa maatilan vaiheista tai jonkun ammoisen esi-isänsä ostaman auton elinkaaresta yms. Sitä en ymmärrä, miksi ei puhu mistään ajankohtaisista asioista juuri koskaan tai työjutuista, vaan aina jotain ikävystyttävää.

-11

Alussa se on mukavaa. Mutta kun ensihuuma menee ohi niin se on lähinnä raivosututtavaa.

Mulla on kollega, joka ei osaa pitää suutaan kiinni. Soittelee monta kertaa päivässä. Kun teen omia töitäni hänen maratonpuhelun aikana ja en ole heti kartalla, että mistä hän nyt kyselee niin suuttuu. Hänellä on ilmeisesti ajatus, että me muut kuuntelemme hänen tarinoitaan ja höpötyksiään ja keskeytämme työmme siksi aikaa. Yksistään minulla tulisi tehotonta työaikaa viikossa noin 15 h. Nykyään puhelut ovat lähinnä hänen yksinpuheluita. Hän ei edes huomaa, jos huonon netin takia olen pidossa.

Tästä ei voi sanoa esimiehelle sillä arvoissamme on, että jokainen yksilö on arvokas ja heidän ominaisuuksia tulee kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Alussa se on mukavaa. Mutta kun ensihuuma menee ohi niin se on lähinnä raivosututtavaa.

Mulla on kollega, joka ei osaa pitää suutaan kiinni. Soittelee monta kertaa päivässä. Kun teen omia töitäni hänen maratonpuhelun aikana ja en ole heti kartalla, että mistä hän nyt kyselee niin suuttuu. Hänellä on ilmeisesti ajatus, että me muut kuuntelemme hänen tarinoitaan ja höpötyksiään ja keskeytämme työmme siksi aikaa. Yksistään minulla tulisi tehotonta työaikaa viikossa noin 15 h. Nykyään puhelut ovat lähinnä hänen yksinpuheluita. Hän ei edes huomaa, jos huonon netin takia olen pidossa.

Tästä ei voi sanoa esimiehelle sillä arvoissamme on, että jokainen yksilö on arvokas ja heidän ominaisuuksia tulee kunnioittaa.

Itse kyllä laittaisin puhelun mutelle tai tai sulkisin puhelun kokonaan kun asia menee lässytykseksi. Niin minä teen puhelinmyyjillekkin, Jos heillä on intoa jutella mykkään luuriin, niin siitä vaan.