Työhön liittyvä voimakas ahdistus, muita?
Olen vakityössä, kiitollinen siitä että minulla on töitä. Mutta olen henkisesti tylsistynyt työhöni ja vastavasti työ on fyysisesti niin vaativaa että jokainen päivä on kuin urheilusuoritus. Työhön meno ahdistaa ja se pitkäkestoinen ahdistus on alkanut selkeästi vaikuttamaan myös niin että näen tulevaisuuden hyvin synkkänä ja toivottomana. Työtä on liikaa, painetta liikaa, palkka on huono.
Olen ajatellut irtisanoutua, kohta sairastun muuten pahasti henkisesti. Muita?
Kommentit (10)
Täällä! Mietin jo että olet työkaverini, mutta kohta "fyysinen työ" ei täsmää.
Kyllä, määräaikaisuutta ei jatkettu omasta tahdostani, työttömänä ollut vuoden eikä mitään muuta ahdistusta kuin jos ajattelen liikaa sitä että joskus pitää ehkä taas mennä töihin. En kestä työelämää. Ehkä hakeudun eläkkeelle jossain vaiheessa.
Olen puoli vuotta ollut ahdistunut työssäni, kun työtehtävät lisääntyneet. Keväästä asti hakenut muita töitä. Sain uuden työpaikan viime viikolla ja välittömästi irtisanouduin. Vakipaikka vaihtuu määräaikaiseen ja huonompipalkkaiseen. Helpottaa jo, kun tietää tämän loppuvan.
Maanantaina työpsykologille juttelemaan. Työt vaan lisääntyvät ja porukkaa tulee ja menee, kun eivät enää jaksa tätä. Itsekin haluaisin lähteä, mutta en ilman uutta paikkaa. Ja vanha paikka on uuvuttanut niin, ettei uutta paikkaa jaksa hakea.
Jep. Täällä myös ahdistunut. Tässä ahdistun jo huomista työpäivää.
Joo. Määräaikainen työsuhde, ja kaikille yrityksille saada lisää vastuuta tai kokemusta niistä tehtävistä, joilla on jatkuvuutta, naureskellaan vain puolittain peitellen. Työt ovat kivoja, mutta mietin vain koko ajan että milloin ne loppuvat ja miten sitten käy. Enkä ymmärrä, että mitä niin väärää/hauskaa on siinä, että yritän löytää jotain jatkoa. (En tee sitä päätehtävien kustannuksella.) Muut ovat olleet ikuisuuksia vakitöissään.
Täällä myös.
Mua ei ahdista työtehtävät,niistä pidän. Kaikki muu siinä ympärillä sitten ahdistaakin. Ja palkka ei ole työtehtävien mukainen.
No, paikka on kyllä vakituinen. Harrastan ja yritän löytää iloa asioihin vapaa-ajallani.
Työ vie elämänhaluni. En keksi työtä jossa viihtyisin ja josta saisi riittävästi palkkaa. Vähintään työkaverit ja asiakkaat tekee kaikesta inhottavaa.
Työ itsessään ihan ok mutta työkaverit eivät. En siedä niitä ihmisiä. Kieroja ja selän takana haukkuvia. Tosin parempi tämä on kuin edellinen työpaikkani jota vihasin niin että pari kertaa olin jo hyvin lähellä potkaista seinää niin että murran varpaani jotta saan sairaslomaa. Siellä ahdistus kasvoi siihen pisteeseen että alkoi tulla särkyjä lihaksiin ja joka päivä joutui mennä istumaan johonkin piiloon ettei taju lähde kivun takia. Irtisanoin itseni ja kivut lähtivät parissapäivässä ja olo keveni.
Piilovittuilua ja kateeellisia on nykyään jokatyöpaikassa....ei kannata vaan välittää....tekee hommansa vaikka minimitasolla jos esimies ei siihen ymmärrä puuttua.....näin minä toimin.