Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden puoliso paljon poissa kotoa töiden tai jonkin
20.09.2009 |
muun syyn takia. Miten jaksatte lasten kanssa, siis jos on pieniä lapsia? Entä onko teillä miten monta ja minkä ikäisiä lapsia?
Meillä mies tekee työtä, jossa on viikon tai puoltoista poissa kotoa ja välillä tuollon tuntuu, ettei jaksa. Meillä lapset on kyllä vielä pieniä, nuorin 5kk ja vanhemmat 1v 10kk ja 3,5v
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kolme lasta, iät 8 v, 7 v ja 4 v.
Mieheni matkustaa työssä paljon ja on muutamaan otteeseen ollut 1-3 kk lyhyelä komennuksellakin. Itse olen töissä ja lapsilla alkaa jo olla harrastuksia.
Meillä on aina ollut näin ja toki se ärsyttää välillä, mutta en ole kokenut jaksamista kovin ongelmalliseksi. Tuntuu välillä, että kun asiat on pakko suunnitella, arkikin menee ihan sujuvasti. Mulla ei ole myöskään mitään "turvaverkkoa" tässä kun molempien vanhemmat asuvat kaukana. Yksi asuinalueemme teinityttö on sellainen hätävara lapsenvahti kun on pakko päästä jonnekin ilman lapsia (2 isompaa voivat jo olla keskenään, mutta nuorin ei).
Suurin ongelma minulla arjessa on se, etä inhoan tuoan laittoa ja meillä mieheni tekee käytännössä kaiken ruoan silloin kun on kotona. Koen kaikkein työläimmäksi tuon ruokahuollon suunnittelun ja kaupassa käynnin.
Olen aika rohkeasti aina lähtenyt lasten kanssa puuhaamaan kaikkea, käymme esim. uimahallissa nelistään ja olemme käyneet jo monta vuotta, siitä kun kuopus osasi kävellä. Olen käynyt lapsi-vanhempi jumpassa kahden lapsen kanssa vauvan nukkuessa turvakaukalossa salin reunalla. Olemme myös matkustaneet pitkiä lentoja nelistään lasten kanssa moikkaamaan komennuksella olevaa isää, eka Atlantin ylitys jännitti, mutta nyt on käyty Kiinat ja Intiatkin. Itseäni välillä huvittaa tietyt näkökannat kuinka lapsi/lapset on pakko saada hoitoon että pääsee suunnilleen hoitamaan jonkin asian pankissa. Toki jos olisi mahdollisuus saada joka välissä mummo lapsenhoitajaksi käyttäisin ilolla mahdollisuutta hyväkseni - eihän se juhlaa ole kolmen lapsen kanssa juosta asioilla :)
Muistan kyllä tuonkin vaiheen ihan hyvin. Meillä ei ole ihan noin pienellä ikäerolla kuin kaksi ensimmäistä. Rankkuutta varmaan jossain mielessä lisää se, että olet varmaankin vielä äitiyslomalla. Kun päivät on sitä samaa ja olet aamusta iltaan yksin, on jaksaminenkin varmaan kovilla. Töissä käyminen ja päivähoito on erilailla raskasta - ainainen kiire ja täydellinen levon puute kuormittavat, mutta kyllä siitä selviää.
Muista että lapset kasvaa koko ajan ja teilläkin isoin varmaan jo viihtyisi jossain kerhossakin.