Harmittaako muita jos ette pysty tarjoamaan lapselle perinteistä mummolaa?

En pysty tarjoamaan lasta perinteiselle mummolalle 🙁

Harmittaa. Harmittaa enemmän kuin paljon. Oliisin ollut enemmän kuin iloinen, jos olisin voinut joskus esitellä kumppanini äidilleni. - Luonto, kohtalo mikä lie vain päätti toisin ja äitini kuoli ennen kuin se oli mahdollista koska äitini kuoli yllättäen. Onneksi hän saattoi kokea mummina olemisen uden riemuja ja iloja muiden sisaruksieni lapsenlapsien kautta. Voin vain kuvitella millaistta on ollut eräänkin luokkakaverini elämä, koska hänen äitinsä kuoli samana vuonna kun hän itse aloiti viidennen luokan koulussa.   

Utopiaa. Eivät kaikkien mummot asu noin, vai olla kerrostalo ja ketjupolttaja. Eikä lapsi nyt välttämättä halua mummolle, jos kotonakin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Olen MLL:n kautta lapsen perhekummi. Voisin aivan hyvin olla myös jonkun lapsen tai sisarussarjan mummola. Asun isossa omakotitalossa, on puutarha ja puusauna ja kiltti aikuinen koira.

Ei vaan kukaan ole järjestänyt tällaista mummolapalvelua. Iälätni olen juuri sopiva mummoksi ja terveyttä näyttää riittävän vielä ainakin vuosikymmeneksi, ellei useammaksi. Omia lapsenlapsia ei ole eikä näillä näkymin taida tullakaan.

Pienperheyhdistykselle voi ilmoittautua varamummiksi! www.pienperhe.fi Ihanaa kun haluat olla mukana lasten elämässä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano nyt vielä että mummolasta pitää löytyä perinnevaarikin, jonka kanssa on oltu 55 vuotta naimisissa?

Hyvä jos avioliitto kestää.

Ap

Kuule nyt lapsukainen. Se äidin ja isän liitto ei ole aina sellainen kun lapset kuvittelee. Sitä voidaan pitää vain lasten takia pystyssä vaikka ei ole mitään tunteita enää. Mies määritteli 20 vuotta minulle, millainen vaimon pitää olla, ja nyt olen asunut jo vuosia ulkomailla, luultavasti asun vielä toisessakin maassa. Harmi jos tämä rikkoo illuusiosi, mutta minulle ei lapset ala sanelemaan, millainen mummo pitää olla ja missä asua. Olen sen verran nuori että mulla on puoli elämää edessä ja aion elää sen juuri niinkun haluan. Lapsenlapsia rakastan silloin kun nähdään ja ehdottomasti aion olla heidän kanssaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen MLL:n kautta lapsen perhekummi. Voisin aivan hyvin olla myös jonkun lapsen tai sisarussarjan mummola. Asun isossa omakotitalossa, on puutarha ja puusauna ja kiltti aikuinen koira.

Ei vaan kukaan ole järjestänyt tällaista mummolapalvelua. Iälätni olen juuri sopiva mummoksi ja terveyttä näyttää riittävän vielä ainakin vuosikymmeneksi, ellei useammaksi. Omia lapsenlapsia ei ole eikä näillä näkymin taida tullakaan.

Pienperheyhdistykselle voi ilmoittautua varamummiksi! www.pienperhe.fi Ihanaa kun haluat olla mukana lasten elämässä!

Kiitos vinkistä. Luin sivustolta, että toimintaa on vain pääkaupunkiseudulla. Liian pitkä matka.

Hyvä mummola on mielestäni enemmän sisäinen asia kun ulkoinen. On kokemusta mummolasta, joka vastasi muuten perinteisiä standartteja, mutta siellä vallitsi kireä ja tuomitseva ilmapiiri. Kaikki kyllä kiilsi, mikä on ihanaa. Ja on kokemus rempalla olevasta mummolasta, missä vallitsi boheemi ja syvällinen ilmapiiri. Aika hauskaa kokea ne vastakohdat, levätkää rauhassa, ihanat mummot ja vaarit, kaikesta huolimatta niin rakkaita.

Mulla ei itselläni ollut sellaista mummolaa mutta lapsellani on, koska vaimo maalta kotoisin. Joskus menee toisinpäin.

Mummolat ja lapsuuden kesät muuttuu.

En silti koe pahana sitä että möksän tilalla /lisäksi lapset viettävät lomiaan lämpimissä maissa vuokratalolla uima-altaan reunalla tms. Heillä on upeat mahdollisuudet kokea maailmaa ja saada näin erinomaiset eväät omaa tulevaisuutta varten. Lapset jotka ovat tottuneet reissaamaan kokevat esim ulkomailla opiskelun ja työskentelyn luontevakdi.

Mummostahan se on kiinni mitä mummolassa tehdään. Omalla pihallani tukitaan ötököitä, olemme jopa paijanneet kimalaista joka oli helteestä ja medestä pökkyrässä. Pihalla jokainen lapsenlapsista saa kasvattaa porkkanaa, mansikoita ja vaikka korianteria. Marjoja saa noukkia suoraan puskista ja yhdessä keitellään hilloja ja pastakastikkeita talveksi. Välillä leivotaan ja laitetaan ruokaa yhdessä.

Kutominen on ainoa mitä en pysty tekemään heidän kanssaan. Sensijaan potkin vaikka palloa

Kerrostalossa asuvalla tosi-tvtä katsovassa mummossa ei ole mitään vikaa - ja aivan ihanaa olisi, jos hän vielä sädehtisi hyväntahtoisuutta.

up

No joo, olihan se vähän pettymystä. Yksi isoäiti kilahti, yksi vaari oli täysin virkaheitto (narsisti), kaksi muuta oli vältteleviä, mutta tykkäsivät näistä omalla tavallaan. 

Paljon suurempi ongelma on se, että vanhemmat eroavat ja ydinperhe hajoaa. Äijät lähtevät ja "perustavat" uuden perheen jonkin hoitonsa kanssa. Lapsista ei kukaan välitä, paitsi että äidin on pakko. Suomessa avioero -% on 50. Katsoin karmaisevan dokumentin itänaapurista. Venäjällä ero-% on 70 ja perheväkivalta aivan järkyttävissä sfääreissä.  Mummola on pikkujuttu tämän uusioperherumban rinnalla. Toki hyvä mummola ja ukkila on korvaamaton lapsille.

Minun mummoni oli helsinkiläinen mummo, jonka kanssa väittelimme politiikasta, keskustelimme kulttuurista ja mistä milloinkin. Ikinä en kaivannut maalaismummoa. Enkä usko, että lapsemmekaan ovat kaivanneet, koska heilläkin on helsinkiläinen mummo, jonka kanssa lähinnä keskustellaan.

Ymmärtääkö jotkut Ap:tä tahallaan väärin.

Kyllä minä ymmärrän mummolan kaipuun. En siis tietenkään ajattele, että oman äitini kuuluisi olla muuta kuin on. Mutta toki hieman suren sitä, että lapseni ei pääse leikkimään vapaasti mummolan pihalla yöttömässä kesäyössä, tai uimaan suoraan mummolan saunarannasta.

Tai ylipäänsä ole kesämökkiä tai jokapäiväisiä luontoelämyksiä tai Sisaruksoia tai kiinteitä suhteita serkkuihin.

Toki lapsellani monia ihania asioita, joita minulla ei ollut lapsena, ja lapseni lapsuus on varmasti hyvä. Mutta kun peilaa omaan lapsuuteen, niin kyllä joitain asioita olisi siksi toivonut lapselleen. Mutta ei lapsi niitä osaa kaivata.

Minulla oli kaupunkimummo ja kaupunkimummola. Tykkäsin siitä tosi paljon, siisti keskikaupungin kerrostaloasunto kylpyammeineen, puistoja leikkipaikkoineen ja suihkulähteineen, kahvilat, kaupat, jätskikioskit ja munkkikojut. Oli mulla kylämummolakin, lehmänläjät, kärpäset ja paarmat, kutisevat hyttysenpaukamat, iänikuinen kasvimaankitkentä, saunaveden kantaminen ja savusaunan lämmittäminen (sitä savunhajua ei saanut hiuksista lähtemään pesemälläkään). Kylämummo oli tuikea ja aina vihainen eukko, kaupunkimummo taas hieno rouva, jolta opin sivistyneen käytöksen.

On nykyään paljon perheitä, joissa on sekä isovanhemmat haudassa ja lisäksi avioero tullut. Nämä saattaa liittyä toisiinsa eli ei tukiverkkoa niin lapsiperheen hoito tulee liian raskaaksi. Äidin pakko tosiaan jaksaa, isät aloittaa uuden elämän muualla.

Provosoivia vastauksia vain sen takia kun haluaa omalle lapselle pelkkää hyvää. Pitäisikö antaa paska lapsuus jotta nää miinustelijat olisivat tyytyväisiä? 😄

Eikös mökit ole tuota varten? Miksei teillä lapsen vanhemmilla ole mökkiä? Minun molemmat mummot asuivat Helsingissä,en olisi ikinä osannut liittää kuvailemiasi asioita nimenomaan mummolaan.

En ole ajatellutkaan, että tuo on standardimummola. Onhan sitä ihmisillä paljon mökkejä ja omakotitaloja eri ikäluokissa. Omassa mielessäni menneen ajan mummola olisi enemmän sellainen maalaisromanttinen pientila, jotka pistettiin pakettiin 80-90-luvuilla. Näissä lasten hupi taisi olla lähinnä kitkeminen, kivien kerääminen ja uiminen, jos lähellä oli jokin lätäkkö.