Sukulaiset, hyvä voimavara, mitä he sinulle merkitsevät?
Onko sinulle voimavara omat läheiset sukulaiset? Vai mitä ne sinulle merkitsevät? Itsellä on hyvät läheiset välit ja niiden kanssa voi keskustella asioista. Ei nähdä joka päivä, eikä aina edes viikottain, mutta he ovat tuki ja turva.
Avopuolison suku on taas aivan toisenlainen. Siellä ei ole mitään yhteistä, kun osa ei edes ikinä halua pitää minkäänlaista yhteyttä ja osa ei näe kuin oman itsensä. Itselläni on iso suku ja myös serkut kuuluvat paljon minun elämääni. Vanhemmat ovat minulle myös tärkeä voimavara.
Kommentit (36)
Just joo. Onkohan sinulla suuriakin ongelmia?
Riiputko liikaa ihmisissä? Annatko muille tilaa ?Vaaditko ja oletatko liikaa muilta? Syytteletkö usein muita? Oletko työelämän ulkopuolella?
Tärkein viihdytkö itsesi seurassa yksinäsi toisin sanoen oletko edes itsesi ystävä?
Vierailija kirjoitti:
Näyttää taas, että sukuvihaajat vastaavat. No, se on hyvä, ,että alapeukutetaan hyvää, mitä itse kokee erilailla. Eli ei voida ymmärtää mitä läheiset ihmiset osalle voivat olla. Hyvä me ja meidän suku.
Nää, sun trollityylisi vaan ärsyttää. Minua ei haittaa ollenkaan, että iäkkäät ja yksinäiset hakee turvaa suvusta.
Sukulaisia ei voi valita, ystävät voi.
Valitsen ystävät!
Täällä on outoja ihmisiä, vihaa täynnä olevia. Täysin vihaa täynnä olevia.
Minullekin suku on voimavara ja perusturva. En osaa edes kuvitella elämää, jossa ei olla suvun kanssa tekemisissä. Lapsena vietin paljon aikaa serkkujeni kanssa ja saman halusin tarjota omille lapsillenikin. Siskoni on paras ystäväni ja asummekin niin lähekkäin, että aikoinaan esikoisemme olivat samalla luokalla koulussa ja kuopukset samassa päiväkodissa. Nykyisin käydään useamman kerran viikossa siskoni kanssa iltakävelyllä eli kun lähden viemään koiraa iltalenkille, siskoni lähtee mukaan.
Vastavuoroisuus auttamisessa toimii meillä oikein hyvin. Saan esimerkiksi painavien esineiden kantoapua nuoremmalta sukupolvelta ja vastaavasti he saavat multa lasten tai koiran/kissan hoitoon apua. Omilta vanhemmilta saimme siskoni kanssa aikoinaan paljonkin lastenhoitoapua ja vastaavasti nyt, kun he ovat jo vanhoja, me siskoni kanssa huolehdimme heistä. Käyn pari kertaa viikossa vanhemmillani, samoin tekee siskoni. Myös aikuiset lapsemme pitävät säännöllisesti yhteyttä isovanhempiinsa. Vanhukset eivät tarvitse ulkopuolista kotiapua, kun on läheiset auttamassa. Jos joku on sairaana eikä pääse esim kauppaan tai apteekkiin, muut huolehtivat asiasta.
Tärkeämpää kuin auttaminen ja avun saaminen on kuitenkin yhdessäolo. Ennen pandemiaa vietettiin aina kaikki joulut yhdessä. Nyt pandemian aikana jakaannuttiin kahteen porukkaan ja koska joulupukki kuului eri porukkaan kuin suvun lapset, joulupukki soitti lapsille videopuhelun. Siskoni kanssa meillä on ollut tapana viikkoa ennen joulua hankkia tapaksia ja punaviiniä ja sitten jommankumman luona suunnitellaan, mitä kumpikin valmistaa yhteiseen joulupöytään. Aattona syödään yhdessä, mutta ruokaa on niin paljon, että lähtiessään jokainen kuudesta kotitaloudesta ottaa mukaansa sen, mitä joulupäivänä ja tapaninpäivänä haluavat syödä. Meillä vietetään yhdessä myös pääsiäistä, vappua, kekriä ja itsenäisyyspäivää. Jouluna ja vappulounaalla on kaikki mukana, muina juhlapäivinä vaihtelevalla kokoonpanolla.
Mulla on myös ystäviä ja kavereita, mutta eivät he ole mulle perhettä kuten sukulaiseni ovat.
Kaikilla ei ole juurikaan sukulaisia, noi hehkutukset loukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat kuolee niin VIIMEISTÄÄN sitten sisarustenkin välit viilenee.
Ei välttämättä. Puolisollani ne ovat lähentyneet. Niillä joilla ei ole perinnönjako tai sisarusten kohtelu ollut ihan oikeudenmukainen niin helposti viilenee tai katkeaa kokonaan. Kyllä epäoikedenmukaisuus jää kaivertamaan.
26, et ymmärrä miten pahan mielen sait aikaan.
Vierailija kirjoitti:
26, et ymmärrä miten pahan mielen sait aikaan.
Vastasin vain aloittajan esittämään kysymykseen. Ikävää, jos sinulle tuli siitä paha mieli.
Aina olen haaveillut onnellisesta ydinerheestä ja tiiviistä suvusta, joka vetää yhtä köyttä.
Tosielämässä koko suku on hyvin riitaista, moniongelmaisia ja itsekeskeisiä ihmisiä. En ole perheeni kanssa juurikaan tekemisissä, sairastin vaikeaa masennusta kun elin perheen vaikutuspiirissä, toipuminen alkoi kun muutin 1000 kilometrin päähän heistä.
Vierailija kirjoitti:
30, olisit jättänyt vastaamatta.
Eiköhän ketjussa ole enemmän vastauksia, joista sinulle tuli hyvä mieli.
- eri -
Iso on suku, mutta vaan pariin serkkuun olen isän ja sisarusteni lisäksi yhteyksissä. Eipä se että ollaan jotain kautta sukua tarkoita, että meillä olisi juurikaan yhteistä tai intoa pitää yhteyttä.
Ei olla tekemisissä, enkä haluakaan olla. Energiasyöppöjä, mitään muuta mielenkiintoa elämässä kuin muista ihmisistä juoruilu (omista lapsista kehua ja retostelua, muista sitten matalamielistä kökköä).
Eihän Sannakaan pitänyt yhteyttä isäänsä, saati Joel-serkkuun. 😕
Lukutaito haloo...