Sukulaiset, hyvä voimavara, mitä he sinulle merkitsevät?
Onko sinulle voimavara omat läheiset sukulaiset? Vai mitä ne sinulle merkitsevät? Itsellä on hyvät läheiset välit ja niiden kanssa voi keskustella asioista. Ei nähdä joka päivä, eikä aina edes viikottain, mutta he ovat tuki ja turva.
Avopuolison suku on taas aivan toisenlainen. Siellä ei ole mitään yhteistä, kun osa ei edes ikinä halua pitää minkäänlaista yhteyttä ja osa ei näe kuin oman itsensä. Itselläni on iso suku ja myös serkut kuuluvat paljon minun elämääni. Vanhemmat ovat minulle myös tärkeä voimavara.
Kommentit (36)
Hyvin vähän ollaan tekemisissä, ei meillä ole sellaista tiivistä sukuyhteyttä.
Niin, se on hyvin sukukohtaista. Minulla on kyllä puhevälit kaikkiin, mutta koska kaikki serkutkin ovat paljon minua vanhempia ja olemme aika erilaisia, en pidä yhteyttä sen kummemmin. Minun aikani kuluu oman perheen ja ystävien ja työn ja harrastusten parissa. Toisin varmaan olisi, jos olisin yksinäinen.
Eikä se suku tiiviissä suvuissa sen kummemmin voimavara ole, JOS et sitten hyväksikäytä yksipuolisesti muiden apua, jolloin olet aika väärä ihminen moittimaan ketään siitä, että "he näkevät vain oman itsensä". Sukua pitää avittaa siinä missä sieltä saa apua, vastavuoroisesti! Usein kun puhutaan nuorista työikäisistä, heiltä suku odottaa enemmän kuin mitä saa: "te kun olette nuoria ja jaksavia, niin tottahan teillä on aikaa ja voimia tulla talkoisiin"... Tämä toki on ihan luonnollista, mutta juuri sen takia kyseenalaistan kuvitelman, että suku on yksinomaan voimavara, kyllä se on aivan yhtä lailla muös energia- ja aikasyöppö.
Itsekkäät ihmiset eivät näe edes sukulaisia, he näkevät vain itsensä. Rumaa toimintaa voi olla, kun katkeruus syö ihmistä niin paljon.
Meillä on anopin kanssa hyvät välit, nimittäin yli 2000 kilometriä!
Ei kyll yhtään mitään.
Isän puolella oli kivoja sukulaisia mutta kaikki jo kuolleet.
Äidin toinen sisko on ihan ookoo, ja hänen poikansa. Tädin kanssa pidetään yhteyttä jonkun verran mutta sekin liittyy äitiini. Toisen tädin kanssa välit meni poikki vuosia sitten, ollaan tekemisissä ehkä kerran vuodessa, sekin äitiini liittyen.
Muiden serkkujen kanssa ei yhteyksissä, ollaan aika eri ikäisiäkin.
Omia sisaruksia ei ole.
Minulla on läheisriippuvainen suku ja olen lähtenyt itsenäistymään siitä sen ollen vaikeampaa irtaantua liiallisesta riippuvaisuudesta ja puolisollani ihan normaali suku. Meillä on toisistamme tuki ja turva eikä siinä ulkopuolisia tarvita. Kyllä auttamaan mennään ja tullaan jos pyydetään. Olemme aikuisia jo, 55-60 välillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on anopin kanssa hyvät välit, nimittäin yli 2000 kilometriä!
Oispa mullakin, mutta ei - 200 metriä....
Olen todennut jo vuosia sitten, että on todellakin parempi pitää riittävä etäisyys ja olla olematta heidän kanssaan missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäät ihmiset eivät näe edes sukulaisia, he näkevät vain itsensä. Rumaa toimintaa voi olla, kun katkeruus syö ihmistä niin paljon.
Ja sekö ei ole itsekäs, joka vaatii huomiota ja "voimavaralta" apua? Älä viitsi provoilla ap, pidä keskustelu mieluummin asiallisena.
Vanhempani ovat kuolleet, siskoni perheineen asuu kaukana mutta pidämme yhteyttä viestittelemällä. Aikuinen lapseni perheineen asuu toisessa kaupungissa, välimatkaa heihinkin toista tuntia omalla autolla. Muihin sukulaisiin en pidä yhteyttä.
Sukulaisiaan ja naapureitaan ei voi valita. En ole koskaan kokenut, että pitäisi yrittää kehittää heihin lähemmät välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäät ihmiset eivät näe edes sukulaisia, he näkevät vain itsensä. Rumaa toimintaa voi olla, kun katkeruus syö ihmistä niin paljon.
Ja sekö ei ole itsekäs, joka vaatii huomiota ja "voimavaralta" apua? Älä viitsi provoilla ap, pidä keskustelu mieluummin asiallisena.
Mitä huomiota täällä haet. Hae jostain muualta sitä, jos et pysty keskustelemaan. Tänne sitten löytyy aina jostain keskustelutaidottomia ihmisiä. Hakekaa apua jostain muualta kuin täältä. Ei tämä mikään terapia ole. Siksi nämä keskustelut katoaa, kun ihminen ei osaa vain keskustella. Voihan tämä osalle olla terapia paikkakin.
Kun vanhemmat kuolee niin VIIMEISTÄÄN sitten sisarustenkin välit viilenee.
Näyttää taas, että sukuvihaajat vastaavat. No, se on hyvä, ,että alapeukutetaan hyvää, mitä itse kokee erilailla. Eli ei voida ymmärtää mitä läheiset ihmiset osalle voivat olla. Hyvä me ja meidän suku.
Eipä meillä oo montaa sukulaista. Eikä ne vähätkään juuri yhteyttä pidä. Eli ei mitään iloa heistä.
Onneksi on muutama ystävä.