Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistuneisuushäiriöinen: mitä työpaikkoja olet joutunut jättämään häiriösi vuoksi?
09.08.2021 |
Sairaanhoitajan ja opettajan hommat olen joutunut lopettamaan. Kouluja olen käynyt, mutta mitäpä se auttoi, kun pää ei kestä.
Kommentit (136)
Hoito-alalla en kestänyt.
Rabintola-alalla kestin vähän paremmin, mutta senkin työn jouduin lopettamaan.
Yleinen ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masis diagnoosin saanut ja nyt työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoito-alaa en voi suositella edes terveelle
Onko täällä ketään ahdistuneisuushäiriöistä, jolla olisi toimiva lääkitys? Ei viitsisi bentsoissa olla töissä koko ajan, mutta kun ei tiedä mikä siellä äkkiä tulee. Vaikka joku palaveri, jonka mokaa kun paniikkikohtaus laukeaa. Siksi "varmistan" etukäteen joka päivän bentsolla, mutta teho laskee eikä niitä voi loputtomiin syödä.
En ole joutunut jättämään mitään työpaikkaa, mutta se johtuu ehkä siitä että olen ollut koko ajan etätöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole joutunut jättämään mitään työpaikkaa, mutta se johtuu ehkä siitä että olen ollut koko ajan etätöissä.
Eikö se etätyö ahdista? Että olet ihan yksin, voit mokata jotakin ja sitten..
Tuota se minulla on.
En toistaiseksi mitään, mutta jatkuva stressitila ja huono nukkuminen huolestuttaa kovasti. Pelkään burnoutia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole joutunut jättämään mitään työpaikkaa, mutta se johtuu ehkä siitä että olen ollut koko ajan etätöissä.
Eikö se etätyö ahdista? Että olet ihan yksin, voit mokata jotakin ja sitten..
Tuota se minulla on.
En ole koskaan voinut niin hyvin työelämässä kuin korona-aikana! T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole joutunut jättämään mitään työpaikkaa, mutta se johtuu ehkä siitä että olen ollut koko ajan etätöissä.
Eikö se etätyö ahdista? Että olet ihan yksin, voit mokata jotakin ja sitten..
Tuota se minulla on.
En ole koskaan voinut niin hyvin työelämässä kuin korona-aikana! T. Eri
Onko sinulla sitten sosiaalisten tilanteiden pelko? Kun itseäni ahdistaa nimenomaan se, että joudun tekemään jotakin yksin ja mokaan. Ei voi kysyä keltään. Toisaalta konttorilla sitten pelottaa jos joutuu palaveriin esittämään jotakin asiaa.
Missään ei ole hyvä. Karmea sairaus. Mutta jos antaa periksi, se vaan syvenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on psykologian koulutus (kyllä) ja minulla on masennus, traumaperäinen stressihäiriö sekä ahdistuneisuushäiriö. Vastoin ehkä ennakko-oletuksia, omassa työssäni koen pärjääväni mainiosti. Saan kuitenkin itsekin keskusteluapua jatkuvasti, koska se kuuluu työn vaatimuksiinkin. Sen sijaan nuorempana koin hoiva-alalla ja kiireellisillä asiakaspalvelu-aloilla oloni hyvin stressaantuneeksi ja ahdistuneiseksi.
Kaupan kassan työt. En tiennyt millaista oikeasti on, kun en ole ennen ollut. Tunsin olevani loukussa kassalla, kun ei sieltä päässyt pois edes hetkeksi rauhoittumaan. Olisi ollut kamalaa saada kohtaus asiakkaiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään ahdistuneisuushäiriöistä, jolla olisi toimiva lääkitys? Ei viitsisi bentsoissa olla töissä koko ajan, mutta kun ei tiedä mikä siellä äkkiä tulee. Vaikka joku palaveri, jonka mokaa kun paniikkikohtaus laukeaa. Siksi "varmistan" etukäteen joka päivän bentsolla, mutta teho laskee eikä niitä voi loputtomiin syödä.
Mä saatoin ennen alkaa itkemään työpaikalla, salilla, kesken hauskanpidon, ihan missä ja milloin vaan oikeasti. Mulla siis ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Nykyään syön sertralin lääkettä, joka auttanut kyllä minulla. Selviän mielialojeni ja ahdistuneisuuteni kanssa jotenkin elävien kirjoissa ja työmaailmassa mukana.
Onko kukaan kokeillut buspironia? Sen sanotaan olevan nimenomaan ahdist.häiriöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on psykologian koulutus (kyllä) ja minulla on masennus, traumaperäinen stressihäiriö sekä ahdistuneisuushäiriö. Vastoin ehkä ennakko-oletuksia, omassa työssäni koen pärjääväni mainiosti. Saan kuitenkin itsekin keskusteluapua jatkuvasti, koska se kuuluu työn vaatimuksiinkin. Sen sijaan nuorempana koin hoiva-alalla ja kiireellisillä asiakaspalvelu-aloilla oloni hyvin stressaantuneeksi ja ahdistuneiseksi.
Öö saiko oma hulluutesi hakeutumaan psykologin koulutukseen ja keneltä oikein keskusteluapua saat, työnantajako kustantaa? Oletko alunperin lähihoitaja kerta hoiva ala oli ahdistavaa
Olipas asiaton kommentti?:D
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on psykologian koulutus (kyllä) ja minulla on masennus, traumaperäinen stressihäiriö sekä ahdistuneisuushäiriö. Vastoin ehkä ennakko-oletuksia, omassa työssäni koen pärjääväni mainiosti. Saan kuitenkin itsekin keskusteluapua jatkuvasti, koska se kuuluu työn vaatimuksiinkin. Sen sijaan nuorempana koin hoiva-alalla ja kiireellisillä asiakaspalvelu-aloilla oloni hyvin stressaantuneeksi ja ahdistuneiseksi.
Syötkö bentsoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole joutunut jättämään mitään työpaikkaa, mutta se johtuu ehkä siitä että olen ollut koko ajan etätöissä.
Eikö se etätyö ahdista? Että olet ihan yksin, voit mokata jotakin ja sitten..
Tuota se minulla on.
En ole koskaan voinut niin hyvin työelämässä kuin korona-aikana! T. Eri
Onko sinulla sitten sosiaalisten tilanteiden pelko? Kun itseäni ahdistaa nimenomaan se, että joudun tekemään jotakin yksin ja mokaan. Ei voi kysyä keltään. Toisaalta konttorilla sitten pelottaa jos joutuu palaveriin esittämään jotakin asiaa.
Missään ei ole hyvä. Karmea sairaus. Mutta jos antaa periksi, se vaan syvenee.
En pelkää sosiaalisia tilanteita siinä mielessä, ettenkö "pärjäisi" niissä. Mutta pääni ei kestä sitä aistikuormaa. Ulospäin saatan näyttää siltä, kuin olisin sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, mutta pääni sisällä kuohuu (koska ahdistunut tahdosta riippumaton "skannailu" saa rekisteröimään ja ylianalysoimaan jokaisen ärsykkeen). Lopulta olen totaalisen poikki.
Miksi joka toisella naisella on tämä diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Heikot...
Heikko yhdellä mittarilla, mutta hyvinkin vahva aistimaan asioita ja nyansseja, joille "terveet" saattavat olla sokeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on psykologian koulutus (kyllä) ja minulla on masennus, traumaperäinen stressihäiriö sekä ahdistuneisuushäiriö. Vastoin ehkä ennakko-oletuksia, omassa työssäni koen pärjääväni mainiosti. Saan kuitenkin itsekin keskusteluapua jatkuvasti, koska se kuuluu työn vaatimuksiinkin. Sen sijaan nuorempana koin hoiva-alalla ja kiireellisillä asiakaspalvelu-aloilla oloni hyvin stressaantuneeksi ja ahdistuneiseksi.
Öö saiko oma hulluutesi hakeutumaan psykologin koulutukseen ja keneltä oikein keskusteluapua saat, työnantajako kustantaa? Oletko alunperin lähihoitaja kerta hoiva ala oli ahdistavaa
Joo karkeasti sanottuna kyllä. Oma "hulluuteni" sai hakeutumaan:-D. Varmaan juuri se sisältäni kumpuava halu auttaa muita samassa tilassa tai erilaisten ongelmien keskellä kamppailevia ihmisiä. Tiesin jo ylä-asteella että haluan psykologiksi ja kun koin traumaattisen tapahtuman lukiossa, se vähänniinkuin sinetöityi silloin.
Ja kuuluu ihan työhön, että terapeutit käyvät myös terapiassa. Siellä näkee ja kuulee kaikenlaista, joten se on suuri kannatin pahoina aikoina kun on itselläkin raskasta. :)
Ja työterveyteen menee.
Ja kävin ammattilukion eli lukion ja ammattikoulun neljään vuoteen.
Alue: Aihe vapaa
.