Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin äitipuolena tehdä?
09.08.2021 |
Minulla on perhe mihin kuuluu kaksi lasta, iältään 8 v ja 9 v. Oikeastaan he ovat mieheni lapsia, mutta katson heidät omikseni, koska lasten äiti on kuollut. Tutustuin mieheeni kaksi vuotta sitten ja olemme asuneet avoliitossa melkein vuoden. Toiveena ja suunnitelmissa on kuitenkin avioliitto, mistä olemme puhuneet. Olisin valmis avioliittoon milloin tahansa. Olisin myös valmis adoptoimaan lapset kun se avioliitossa olisi mahdollista.
Mieheni kuitenkin kokee, että avioliittoon ei ole mitään kiirettä ja hänelle nykyinen tilanne sopii hyvin. Adoptiotakaan ei haluaisi. Minä kuitenkin koen itseni ulkopuoliseksi. Olen yrittänyt tuoda esille oman näkemykseni, mutta tuntuu ettei minua ymmärretä. Yhteenmuutostakin oli aikoinaan pitkä keskustelu. Mieheni korostaa, että ei halua liikaa muutoksia lasten elämään. Tietysti ymmärrän senkin, että lapset pitää huomioida. Silti tuntuu, että minä olen se joka aina joustaa. Minusta tuntuu muutenkin, että minua ei ole hyväksytty perheeseen ja sukuun lasten äitinä. Lastenhoitoapunakin on useimmiten lasten isovanhemmat.
Mitä voisin tehdä kuuluakseni perheeseen ja sukuun perheen äitinä? Entä miten voisin puhua miehelleni adoption puolesta?
Kommentit (110)
Siihen ei riitä sinun haluamiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mitään keinoa, miten lapsia voisi vieroittaa isovanhemmista? Entä miten voisin puhua miehelleni järkeä?
Ymmärrän hyvin näkökantasi. Erityisesti jos teille joskus tulee yhteinen lapsi niin adoptio selkiyttää kuvioita. 2 vuotta on kuitenkin vielä lyhyt aika. Ehkä mies tuntee syyllisyyttä, kun hänellä on 'toinen nainen. Anna ajan kulua ja rakenna suhdettanne rauhassa. Asiat varmasti etenevät hyvin, kunhan laitat vähän.
Niin, tai voisiko minua jotenkin merkitä lasten huoltajaksi? Sehän on kai mahdollista.
Mitä olette puhuneet lapsille teidän perheen suhteista. En oikein näe yhteyttä virallisella adoptiolla ja nykytilanteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääksevi avioliiton myötä tapahtuisi myös adoptio.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin näkökantasi. Erityisesti jos teille joskus tulee yhteinen lapsi niin adoptio selkiyttää kuvioita. 2 vuotta on kuitenkin vielä lyhyt aika. Ehkä mies tuntee syyllisyyttä, kun hänellä on 'toinen nainen. Anna ajan kulua ja rakenna suhdettanne rauhassa. Asiat varmasti etenevät hyvin, kunhan laitat vähän.
Nuo lapset alkaa kohta olla kyllä sen ikäisiä, että voivat myös itse vastustaa adoptiota. Adoptiossa pitää aina toteutua se, että se on lapsen parhaaksi. Tämän ketjun tapauksessa en suoraan sanoen usko adoption olevan lasten parhaaksi. Lapsilla on jo perhe, isänsä ja äitinsä suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aina vähän kyseenalaista muuttaa kumppanin luo ilman kihloja. Mutta sano nyt vain, mitä haluat; suomalaiset naiset miettii kovin paljon vain sitä, mitä mies haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Käsittääksevi avioliiton myötä tapahtuisi myös adoptio.
Eeeehei.
Avioliitto ei tee lasten isän puolisosta lapsille edes huoltajaa, saati adoptioäitiä. Avioliitto ja adoptio on ihan eri hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna vaan niiden lasten ja lasten isän olla oma perheensä.
Vai meinasitko, että tosiaan alat vierottaa lapsia isovanhemmista, koska olet itse mustis siitä, että lapsilla on kaikkiin muihin hyvät välit, paitsi sinuun?
Semmoista.
Tämähän on kuin jostain kauhuleffasta. Häiriintynyt uusi naisystävä yrittää pyyhkiä kuolleen äidin perheen mielistä ja vaatii kaikkia pitämään itseään ainoana oikeana äitinä. Vai olisi miehen pitänyt esitellä uusi nainen lapsille, että "tämä on nyt teidän äitinne".
Toivon todella, että kyseessä on provo. Siltä varalta ettei ole, jätä rauhaan se perhe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi varmaan nyt sillä isällä hyvä aika ottaa lapset mukaan ja juosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset välit sinulla siis on ollut lapsiin sinä aikana kun olette tunteneet ja millaiset välinne ovat nyt?
Omasta mielestäni ihan hyvät. Lapset joskus kysyvät apua jossain asiassa tai ruokaillessa jutellaan päivän kuulumisia.
Haluaisin kuitenkin olla heille äiti siitäkin syystä, että sitten heidän kanssa oleminen olisi varmasti helpompaa. Tällä hetkellä vielä lapset mankuu enemmän isovanhempiensa perään, koska viettävät paljon aikaa isovanhempien kanssa, mutta äitinä minä voisin olla heille läheisempi.
"Äitinä minä voisin olla heille läheisempi". Etkö kerta kaikkiaan tajua, ettei se, että adoptoisit lapset ja olisit sitten heille "äiti", tee sinusta heille yhtään läheisempää. Siis se virallinen puoli ja paperi ja haluamasi nimitys "äiti" ei tee sinusta lapsille läheisempää. Läheisyys tulee tunteista, ei titteleistä. Jos lapset rakastavat sinua, sinusta tulee heille läheinen - ei millään paperilla. Lapset eivät rakasta sinua yhtään enempää, vaikka sinulla olisi joku virallinen paperi, jos saisit adoption toteutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääksevi avioliiton myötä tapahtuisi myös adoptio.
Eeeehei.
Avioliitto ei tee lasten isän puolisosta lapsille edes huoltajaa, saati adoptioäitiä. Avioliitto ja adoptio on ihan eri hommia.
Adoptioäiti ja huoltaja ovat sama asia.
Avioliitto tekee "sosiaalisen vanhemman" (ei velvollisuuksia lain mukaan), mutta vasta adoptio "oikeudellisen vanhemman"? (holhousvelvollisuus)
"Adoptiolupaa ei tarvita kotimaisissa adoptioissa, jos hakija on adoptoimassa puolisonsa lapsen (ns. perheen sisäinen adoptio) tai lapsen, joka on ollut vakiintuneesti hänen hoidettavanaan ja kasvatettavanaan."
https://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/adoptio/adoptioprosessi
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mitään keinoa, miten lapsia voisi vieroittaa isovanhemmista? Entä miten voisin puhua miehelleni järkeä?
Jaa, että näin lapsia rakastava ihminen toimii? Et voi olla tosissasi? Lapselle on aina kaikkein parasta, että heillä on ympärillä monta heitä rakastavaa ja tukevaa ihmistä. Ei yksi itsekäs väkisin äidiksi haluava.
Tai en tiedä tekeekö avioliitto "sosiaalisen vanhemman", kun se ei ole mikään velvollisuus; samalla taloudessa asuvalla naisystävällä voi olla ihan sama rooli.
Miksi kaikki ovat minua vastaan?
Onko se jotain katkeruutta siitä, että joku on vielä ihan hyvän näköinen, synnyttämätön ja nuori?
Provo tai ei, tarinan kirjoittaja on puhdasverinen psyko. Hyytävää settiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääksevi avioliiton myötä tapahtuisi myös adoptio.
Eeeehei.
Avioliitto ei tee lasten isän puolisosta lapsille edes huoltajaa, saati adoptioäitiä. Avioliitto ja adoptio on ihan eri hommia.
Adoptioäiti ja huoltaja ovat sama asia.
Avioliitto tekee "sosiaalisen vanhemman" (ei velvollisuuksia lain mukaan), mutta vasta adoptio "oikeudellisen vanhemman"? (holhousvelvollisuus)
"Adoptiolupaa ei tarvita kotimaisissa adoptioissa, jos hakija on adoptoimassa puolisonsa lapsen (ns. perheen sisäinen adoptio) tai lapsen, joka on ollut vakiintuneesti hänen hoidettavanaan ja kasvatettavanaan."
https://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/adoptio/adoptioprosessi
Itseasiassa adoptio ja huoltajuus ei ole samoja asioita. Huoltaja on pelkästään huoltaja, mutta juridisesti lapsi ei ole tämän huoltajan oma. Adoptiossa taas lapsi on täysin samassa asemassa kuin biologinen lapsikin.
Eikä avioliitto aina tee mitään sosiaalista vanhempaakaan. Vanhemmuuteen kuuluvaa tunnesidettä ei voi hankkia millään, ei huoltajuuksilla eikä adoptiollakaan.
Olet sekaisin. Hanki apua äläkä jauha paskaa "sinun" perheestäni.