Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin äitipuolena tehdä?
09.08.2021 |
Minulla on perhe mihin kuuluu kaksi lasta, iältään 8 v ja 9 v. Oikeastaan he ovat mieheni lapsia, mutta katson heidät omikseni, koska lasten äiti on kuollut. Tutustuin mieheeni kaksi vuotta sitten ja olemme asuneet avoliitossa melkein vuoden. Toiveena ja suunnitelmissa on kuitenkin avioliitto, mistä olemme puhuneet. Olisin valmis avioliittoon milloin tahansa. Olisin myös valmis adoptoimaan lapset kun se avioliitossa olisi mahdollista.
Mieheni kuitenkin kokee, että avioliittoon ei ole mitään kiirettä ja hänelle nykyinen tilanne sopii hyvin. Adoptiotakaan ei haluaisi. Minä kuitenkin koen itseni ulkopuoliseksi. Olen yrittänyt tuoda esille oman näkemykseni, mutta tuntuu ettei minua ymmärretä. Yhteenmuutostakin oli aikoinaan pitkä keskustelu. Mieheni korostaa, että ei halua liikaa muutoksia lasten elämään. Tietysti ymmärrän senkin, että lapset pitää huomioida. Silti tuntuu, että minä olen se joka aina joustaa. Minusta tuntuu muutenkin, että minua ei ole hyväksytty perheeseen ja sukuun lasten äitinä. Lastenhoitoapunakin on useimmiten lasten isovanhemmat.
Mitä voisin tehdä kuuluakseni perheeseen ja sukuun perheen äitinä? Entä miten voisin puhua miehelleni adoption puolesta?
Kommentit (110)
Miksi haluat adoptoida ne lapset? Minusta se on aika lailla sairasta, lapsillahan on jo äiti, eivät he tarvitse sinua. Et tule ikinä kuulumaan sukuun tai perheeseen lasten äitinä, tulet aina olemaan ulkopuolinen - etenkin, kun selkeästi olet tunkemassa paikalle, joka ei sinulle kuulu.
Olen itse lapsena ollut tuossa tilanteessa ja lopulta kävi niin, että isän puolen suku lopetti kaiken yhteydenpidon nimenomaan äitipuolen takia. Äidin puolen sukuun olimme yhteydessä salaa. Perhe jäi äärettömän yksin siksi, että äitipuoli halusi olla äiti, joka saa määrätä ja päättää. Sekä minä että veljeni muutimme kotoa 15v iässä, kiitos äidin puolen suvun, joka maksoi niin vuokrat kuin elatusta. Äitipuoli kun nappasi lapsille kuuluvan perhe-eläkkeen itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi adoptoida toisten lapsia vain siksi, että itse tuntisi kuuluvansa enemmän perheeseen.
Mitäs jos vaikka se lasten mielipide olisi nyt se tärkein asia. Olen miehen kanssa samaa mieltä, että lapsilla on jo äiti, vaikkakin kuollut, mutta äiti kuitenkin. Miksi se ei riitä, että olet lapsille rakas aikuinen ihminen ?
Entäs se lasten oikea, kuollut äiti?
Hyväksy se, että HÄN on lasten ainoa oikea äiti - sitä sidettä ja ikävää et voi kaapata lapsilta.
Kunnioitatko yhtään lasten edesmennyttä äitiä???
Jos oisit hänen sijassaan (kuollut ja lapset biologisesti sinun) haluaisitko jonkun poimivat parhaat päältä, eli adoptoivan jonkun 2 vuoden jälkeen lapsesi?
Mieti vähän...
Tee oma/omia lapsia jos siihen päädytte ja hyväksy se, että miehesi lasten äiti et ole, etkä voi ikinä olla.
Haluaisin siis adoptoida lapset, että me kaikki voisimme olla kokonainen perhe. Että olisin lapsille muutakin kuin vain äitipuoli, ja että meillä olisi kaikilla sama sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi adoptioon suhtaudutaan näin negatiivisesti?
Sehän olisi lastenkin parhaaksi, että heillä olisi virallisestikin myös äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä adoptio helpottaisi perheen elämää. Eihän äitipuoli voi samalla tavalla tehdä päätöksiä.
Voit ymmärtää, että päässäsi oli vain itsekäs pakkomielle ydinperheestä, jonka halusit väkisin toteuttaa.
Voit hyväksyä tilanteen kuten se on, eli että ole asuneet avoliitossa vielä vuottakaan, et ole lasten äiti, lapset eivät ole omiasi, etkä ole heidän virallinen huoltajansakaan. Lapsilla on jo äiti, joka on kuollut. Et sinä äitiä pysty ikinä korvaamaan, ja väkisin tunkemalla sille paikalle et tee kellekään mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin siis adoptoida lapset, että me kaikki voisimme olla kokonainen perhe. Että olisin lapsille muutakin kuin vain äitipuoli, ja että meillä olisi kaikilla sama sukunimi.
Ei adoptio tai naimisiin meno tee sitä perhettä, ihmiset sen tekee.
Älä tyrkytä itseäsi väkisin.
Sain kuvan, ettei lasten isä olisi alunalkaenkaan halunnut vielä muuttaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi adoptioon suhtaudutaan näin negatiivisesti?
Sehän olisi lastenkin parhaaksi, että heillä olisi virallisestikin myös äiti.
No mutta onhan heillä äiti, myös virallisesti. Se et tosin ole sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin siis adoptoida lapset, että me kaikki voisimme olla kokonainen perhe. Että olisin lapsille muutakin kuin vain äitipuoli, ja että meillä olisi kaikilla sama sukunimi.
Te olette jo nyt perhe.
Ja mitä se sama sukunimi muuttaa, lapsilla on jo äiti.
Kunnioita miestäsi joka osaa ajatella lasten tunteita. Ja kunnioita pieniä lapsia, joiden rakas äiti on kuollut.
Jos et ymmärrä tuota asiaa, vaan pakosta väännät itseäsi " äitipuoleksi" niin kannattaa harkita muuttaa omilleen ja etsiä lapseton mies.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptio helpottaisi perheen elämää. Eihän äitipuoli voi samalla tavalla tehdä päätöksiä.
Luitko, etteivät ole asuneet edes vuotta vielä avoliitossakaan? Aivan liian lyhyt aika mihinkään adoptioihin. Mieti, kuinka kauan adoptiojonossakin olevat ihmiset jonottavat, vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptio helpottaisi perheen elämää. Eihän äitipuoli voi samalla tavalla tehdä päätöksiä.
Ei välttämättä helpottaisi, jos osapuolet ei adoptiota halua.
Tässä tilanteessahan tosin ei adoptio ole mitenkään ajankohtainen, koska lasten isä ei halua edes naimisiin ilmeisesti vielä, mikä olisi adoption ehto. Lisäksi isä ei halua adoptiotakaan.
Lisäksi tässä lapset ovat jo koululaisia, eivät mitään vastasyntyneitä tai ihan pikkulapsia, milloin perheensiäisiä adoptioita yleensä käytetään. Lasten omaakin mielipidettä siis pitää kuunnella. Muutaman vuoden kuluttuahan vanhempi lapsi voisi myös jo itsekin ihan estää perheensisäisen adoption itsestään niin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin siis adoptoida lapset, että me kaikki voisimme olla kokonainen perhe. Että olisin lapsille muutakin kuin vain äitipuoli, ja että meillä olisi kaikilla sama sukunimi.
Te olette jo nyt perhe.
Ja mitä se sama sukunimi muuttaa, lapsilla on jo äiti.
Kunnioita miestäsi joka osaa ajatella lasten tunteita. Ja kunnioita pieniä lapsia, joiden rakas äiti on kuollut.
Jos et ymmärrä tuota asiaa, vaan pakosta väännät itseäsi " äitipuoleksi" niin kannattaa harkita muuttaa omilleen ja etsiä lapseton mies.
En halua olla juuri se mikään äitipuoli perheessä vaan äiti. Totta kai tiedän etten voi olla lasten biologinen äiti joka heidät synnytti, mutta muuten voisin olla äiti.
Ymmärrän täysin miestäsi. Olette olleet aivan liian vähän aikaa yhdessä lasten adoptiota ajatellen. En ymmärrä ollenkaan miksi sinun pitäisi adoptoida lapset. Kai ymmärrät että sitä ei voi koskaan purkaa. Jos teillä tulisi ero, olisi sinulla elatusvelvollissuus lapsiin, lisäksi he tulisivat aina perimään sinut. Meillä on mieheni kanssa kaksi yhteistä lasta ja olemme naimisissa. Minulla on oma sukunimi ja miehellä ja lapsilla oma. En silti tunne kuuluvani perheeseen yhtään sen vähempää. Adoptio tai yhteinen sukunimi ei tee sinusta lasten äitiä yhtään sen enempää kuin nytkään, ainoa on virallinen puoli, joka toisaalta aiheuttaa sinulle myös paljon velvotteita.
Perheensisäinen adoptiohan ei välttämättä edes onnistuisi, vaikka mieskin nyt jotenkin suostuisi adoptioon. Perheensisäisissä adoptioissa huomioidaan kokonaistilanne ja päätös tehdään sen perusteella, mikä on lasten parhaaksi. Otetaan huomioon lapsen ja adoptoivan suhde, millainen se on ja mitkä on sen taustat. Pikayhteenmuutto tai pika-avioliitto no kun mä haluun - adoptioperusteluineen ei välttämättä ole plussaa. Kouluikäisen lapsen elämässä pari vuotta tuntemista ja vuosi yhdessäasumista ei vastaa sellaista lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, mitä adoptio edellyttäisi.
Mitä voit äitipuolena tehdä, kysyt. No, jåtä lapset hoitamatta ja huoltamatta. Isä ostaa lasten ruuat ja laittaa, tiskaa, siivoaa, huolehtii. Koska hän tahtoo ja koska sinä et kelpaa. Hanki oma lapsi!
Kaksi vuotta on lyhyt aika vaatia äidin paikkaa itsellesi. Kunnioita hyvä ihminen sitä, että lapsilla on jo äiti, vaikka onkin sittemmin kuollut. Tulipa tosi ahdistava kuva sinusta tekstin perusteella.