Suhtaudutko neutraalisti esihenkilöösi?

Esihenkilö herättää kunnioittavia tunteita. En usko että voisin olla hänen ystävänsä. Ei muistuta ketään sukulaistani. 

No mieti, miksi joillakin on suhde esihenkilönsä kanssa.

Esihenkilöni on kuin kuka tahansa työkaveri.

No kyllä mä annan heille arvoa jos ovat tosiaan osaavia esihenkilöitä. Enemmän ehkä sellainen opettajafiilis kuin vanhempi sukulainen :D

Suhtaudun vertaisen lailla, koska hän on entinen työkaverini. En osaa oikein kunnioittaa häntä mitenkään erityisesti.

Minulla on ollut monenlaisia esihenkilöitä. Parhaat esihenkilöt ovat olleet sellaisia, joiden kanssa olen suoraan tehnyt töitä. He tietävät, mihin pystyn. Sitten on näitä, jotka eivät tiedä lainkaan, mitä teet. Heissäkin on totta kai hyviä tyyppejä, mutta alan osaaminen ja ymmärrys puuttuu.

En näe heitä kyllä mitenkään sukulaisina :)

Esihenkilöni on minua vuoden nuorempi ja tulemme hyvin juttuun. 

Esihenkilö? Vad löjligt.

Suhtaudun, vaikka toki tiedostan hänen asemansa. Koetan jutustella hänelle kuten kenelle tahansa työkaverille, koska tiedän että hänen osansa ei ole talon kiitollisin. En todellakaan haluaisi olla hänen housuissaan toimimassa kasvoina asioille, joihin hänellä ei oikeasti ole osaa eikä arpaa tai ainakaan hirveästi päätäntävaltaa, kun kaikki isommat päätökset joka tapauksessa tulevat vielä häntäkin ylempää.

Isovanhempani ovat siis kuolleet ajat sitten, mutta alan usein vaivihkaa miettiä heitä töissä ollessani. Jokin psykologinen asia tämä varmaan on. 

En arvosta häntä, koska hän on ammattitaidoton.