Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin äitipuolena tehdä?
09.08.2021 |
Minulla on perhe mihin kuuluu kaksi lasta, iältään 8 v ja 9 v. Oikeastaan he ovat mieheni lapsia, mutta katson heidät omikseni, koska lasten äiti on kuollut. Tutustuin mieheeni kaksi vuotta sitten ja olemme asuneet avoliitossa melkein vuoden. Toiveena ja suunnitelmissa on kuitenkin avioliitto, mistä olemme puhuneet. Olisin valmis avioliittoon milloin tahansa. Olisin myös valmis adoptoimaan lapset kun se avioliitossa olisi mahdollista.
Mieheni kuitenkin kokee, että avioliittoon ei ole mitään kiirettä ja hänelle nykyinen tilanne sopii hyvin. Adoptiotakaan ei haluaisi. Minä kuitenkin koen itseni ulkopuoliseksi. Olen yrittänyt tuoda esille oman näkemykseni, mutta tuntuu ettei minua ymmärretä. Yhteenmuutostakin oli aikoinaan pitkä keskustelu. Mieheni korostaa, että ei halua liikaa muutoksia lasten elämään. Tietysti ymmärrän senkin, että lapset pitää huomioida. Silti tuntuu, että minä olen se joka aina joustaa. Minusta tuntuu muutenkin, että minua ei ole hyväksytty perheeseen ja sukuun lasten äitinä. Lastenhoitoapunakin on useimmiten lasten isovanhemmat.
Mitä voisin tehdä kuuluakseni perheeseen ja sukuun perheen äitinä? Entä miten voisin puhua miehelleni adoption puolesta?
Kommentit (110)
Ihan alkuun lopetat vinkumisen ja nautit olosta. Ihme uittu asioita sitä pitää miettiä ja pilata kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksy nyt vaan se, että et ole heidän äiti. Minun elämään tuli isäpuoli suht saman ikäisenä, kuin nuo lapset olivat. Äitini sai hänen kanssaan vielä lapsen. Oma isäni ei ollut kuvioissa. En silti ikinä ajatellut tuota miestä isänäni, vaan isäpuolen. Enkä olisi halunnut että hän olisi adoptoinut minut, minullahan oli kuitenkin se oikea isä. Hän kyllä kuoli myöhemmin, mutta silti hän oli se ainut oikea isäni.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin siis adoptoida lapset, että me kaikki voisimme olla kokonainen perhe. Että olisin lapsille muutakin kuin vain äitipuoli, ja että meillä olisi kaikilla sama sukunimi.
Et ole koskaan lapsille muuta kuin paha äitipuoli. Onneksi koulussa osataan jo ohjata uusperheiden lapset käytännössä aina psykologin puheille.
Millaiset välit sinulla siis on ollut lapsiin sinä aikana kun olette tunteneet ja millaiset välinne ovat nyt?
Jos sinulle on noin tärkeää, että olet perhekuviossa, jossa on äiti, isä ja "omia" lapsia, on kaikille osapuolille paras ratkaisu, että otat lapsettoman miehen ja siitä lähdette sitten rakentamaan sitä sinun haavettasi.
Te olette vuoden asuneet yhdessä ja nyt vingut jo adoptiota. Onko kertaakaan mieleesi juolahtanut mitä ne lapset haluavat ? Koko sinun aloituksesi on pelkkää minä minä minä minä ulinaa.
Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaiset välit sinulla siis on ollut lapsiin sinä aikana kun olette tunteneet ja millaiset välinne ovat nyt?
Omasta mielestäni ihan hyvät. Lapset joskus kysyvät apua jossain asiassa tai ruokaillessa jutellaan päivän kuulumisia.
Haluaisin kuitenkin olla heille äiti siitäkin syystä, että sitten heidän kanssa oleminen olisi varmasti helpompaa. Tällä hetkellä vielä lapset mankuu enemmän isovanhempiensa perään, koska viettävät paljon aikaa isovanhempien kanssa, mutta äitinä minä voisin olla heille läheisempi.
Mielestäni adoptio voisi auttaa lapsia myös ymmärtämään, että se ketä he kutsuvat äidiksi ei tule takaisin vaan minä voin olla heille äiti.
Meillä on ollut keskusteluja mieheni kanssa siitä, mutta mieheni mielestä on tärkeää puhua lapsille näiden biologisesta äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä haluaisi ikinä adoptiota
Äiti on äiti vaikka kuollutkin. Sinä et ole äiti niille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit jo nyt läheinen jos olisit heille läheinen. Ei me sua tuu ikinä hyväksymään ja vielä vähemmän jos pakotat miehen adoptioon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset välit sinulla siis on ollut lapsiin sinä aikana kun olette tunteneet ja millaiset välinne ovat nyt?
Omasta mielestäni ihan hyvät. Lapset joskus kysyvät apua jossain asiassa tai ruokaillessa jutellaan päivän kuulumisia.
Haluaisin kuitenkin olla heille äiti siitäkin syystä, että sitten heidän kanssa oleminen olisi varmasti helpompaa. Tällä hetkellä vielä lapset mankuu enemmän isovanhempiensa perään, koska viettävät paljon aikaa isovanhempien kanssa, mutta äitinä minä voisin olla heille läheisempi.
Oletko AP. psyykkisesti ihan terve? Puhut itsestäsi äitinä, jota et ole etkä tule olemaan. Hanki apua tuohon äitipakkomielteeseesi. (ellei tämä ole provo)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan se lasten kuollut äiti hyvin varakas, ja aloittaja hinkuu päästä osille lasten perinnöstä? Tuli vaan mieleen...
Kyllä lapsella voi olla kaksikin äitiä ja tässä tapauksessahan äitiä ei enää ole. Kyllä minäkin sijaisäitinä olen äiti vaikka biologinen äitikin on olemassa. Jos adoptio ei onnistu niin oheishuoltajuus olisi hyvä ap: n tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsella voi olla kaksikin äitiä ja tässä tapauksessahan äitiä ei enää ole. Kyllä minäkin sijaisäitinä olen äiti vaikka biologinen äitikin on olemassa. Jos adoptio ei onnistu niin oheishuoltajuus olisi hyvä ap: n tapauksessa.
Ap. ei ole siinä kunnossa mieleltään, että olisi sovelias kenenkään huoltajansi saati sitten äidiksi. Sen verran hölmöjä kirjoittelee.
Ei sinusta äitiä tule vaikka voissa paistas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset välit sinulla siis on ollut lapsiin sinä aikana kun olette tunteneet ja millaiset välinne ovat nyt?
Omasta mielestäni ihan hyvät. Lapset joskus kysyvät apua jossain asiassa tai ruokaillessa jutellaan päivän kuulumisia.
Haluaisin kuitenkin olla heille äiti siitäkin syystä, että sitten heidän kanssa oleminen olisi varmasti helpompaa. Tällä hetkellä vielä lapset mankuu enemmän isovanhempiensa perään, koska viettävät paljon aikaa isovanhempien kanssa, mutta äitinä minä voisin olla heille läheisempi.
Et kai tosissaan luulee, että sillä äitiystittelillä kaikki muuttuu paljon helpommaksi?
Yleensä en vetoa tähän, mutta huomaa, ettei näin ajattelevilla ole omia lapsia.
Toki äitiydessä on plussansa, mutta on myös ne vähemmän hehkeät puolensa, minkä jotkut unohtaa. Ei lapset ole aina pelkkää auringonpaistetta vanhemmilleen. Lapset uhmaa, kiukuttelee, huutaa, kiljaa, rääkyy, syyttää, nimittelee, huutaa inhoavansa ja vihaavansa, osoittaa mieltään ja monta muuta juttua. Toki tähän kääntöpuolena lapset halaa, sanoo rakastavansa, paijaa, lohduttaa, pussaa, haluaa syliin, haluaa silityksiä, kertoo huolensa ja salaisuutensa, kuiskaa korvaan juttuja mitä ei saa kertoa kenellekään, haluaa viereen sohvalle katsomaan leffaa ja vaikka mitä.
Titteliä tärkeämpää on se, millaisen suhteen onnistuu luomaan yhdessä. Biologisilla vanhemmilla tämä tulee yleensä lapsen syntymän ja kasvamisen myötä, kun vanhempi hoitaa lasta, ja lapsi kasvaa tämän hoivan tietäen ja tuntien. Se on sellaista vähän kuin tutustumista. Siinä lapsella syntyy myös yleensä luottamus sitä vanhempaa kohtaan. Samaan tyyliin lapsen luottamus rakentuu muihinkin ihmisiin. Ei se ole sellainen asia, minkä voi vaan valmiina poimia jostain, vaan se tosiaan täytyy luoda.
Sinulla ja lasten isovanhemmilla on se ero, että lasten isovanhemmat on ilmeisesti olleet lasten elämässä mukana lasten syntymästä asti, sinä vasta vuoden tai kaksi, joten heihin sinun on ihan turha vertailla itseäsi. Kuten myöskin lasten äitiin. Karu totuus on se, ettet sinä voi pakottaa lapsia pitämään itseäsi heidän äitinään. Ehkä voisit kuitenkin vielä yrittää luoda parempia suhteita heihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsella voi olla kaksikin äitiä ja tässä tapauksessahan äitiä ei enää ole. Kyllä minäkin sijaisäitinä olen äiti vaikka biologinen äitikin on olemassa. Jos adoptio ei onnistu niin oheishuoltajuus olisi hyvä ap: n tapauksessa.
Voi, jos lapsi itse niin haluaa. Sen sijaan jos lapsi ei itse halua muuta äitiä, on siihen tilanteeseen muidenkin tyytyminen. Kukaan ei voi alkaa lapselle äidiksi vastoin lapsen tahtoa.
Oheishuoltajuuskaan tuskin toimisi, jos ap ja lasten isä ovat noin radikaalisti erimieltä asioista.
Mieheni ei ehkä ole ollut paras mahdollinen isä yksinhuoltajana. Siksikin katsoisin, että tässä tarvitaan nyt äitiä perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ehkä ole ollut paras mahdollinen isä yksinhuoltajana. Siksikin katsoisin, että tässä tarvitaan nyt äitiä perheeseen.
Mutta ei äitiä leikkiviä tyyppejä.
Etkö ap. Dorka tajua.ettet ole ikinä miehesi lasten äiti, etkä muutu lasten omaksi biologiseksi äidiksi milloinkaan. Lapset eivät ole sinun.