Kysymys hoitotyötä tekeville (sairaanhoitaja tai lähihoitaja): miksi kouluttauduit alalle?
Kiinnostuksesta tein tämän gallupin. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään hoivaviettiä, joten olisi mukava kuulla, millaiset tekijät saivat kouluttautumaan alalle. Eli miksi valitsit hoitoalan kaikista aloista ja mikä siinä kiinnosti? Pidetään keskustelu asiallisena ja kunnioittavana.
Kommentit (47)
Mulla myös entinen ammatti ei taannut työtä. Lisäksi koin hoitotyön tärkeänä ja mielekkäänä ja ennen sitä myös arvostettiin ihan eri tavalla kuin nykyään.
Ei minullakaan ole mitään hoivaviettiä sen kummemmin paitsi omia läheisiäni ja koiriani kohtaan. :D
Kouluttauduin alalle hyvän työllisyyden takia, sen vuoksi, että kokee oikeasti tekevänsä jotain tärkeää. Kansainvälisyys plussaa, kun tulevaisuudessa mahdollisesti asun ulkomailla. Palkkakin on kuitenkin aika keskiverto, joten ajattelin sen olevan ok.
Nykyään mietin kyllä jo alanvaihtoa, en vaan jaksa sitä negatiivisuutta mikä tämän alan yllä pyörii kokoajan.
Varma työpaikka nyt ja tulevaisuudessa. Lisäksi voi halutessaan painella vaikka ulkomaille töihin.
Hyvä palkka suhteessa koulutuksen kestoon. Varma työ.
En myös koe että minulla on mitään varsinaista "hoivaviettiä". Kuulostaa aika vanhanaikaiselta ajattelulta. Hoitoalalla on kuitenkin paljon työtehtäviä jotka ei kovinkaan vahvasti liity mielestäni hoivaamiseen, tai miten sen sitten kukin ikinä ajatteleekaan.
Ensin opiskelin lähihoitajaksi ja tein vuosi töitä lasten kanssa. Lapset on minusta mukavia, ja työ tuntui arvokkaalta; se on omanlaisensa etuoikeus saada kasvattaa lapsia. Minun hoidokit oli yleensä jo vähän isompia; 4-7-vuotiaita ja omatoimisia.
Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi, ja siinä kiehtoo eniten ajatus siitä että pystyy oikeasti jotenkin auttamaan toista ihmistä, hädän keskellä tai helpottamaan toisen oloa tai ohjaamaan eteenpäin. Esim. vastaanottotyö terveyskeskuksessa.
Ja sitten se yksi painava syy itselläni oli myös se että ala työllistää, en näe järkeä opiskella alalle joka ei kunnolla työllistä. Ja myös vahva usko siihen että lähitulevaisuudessa hoitajat vielä saavat ansaitsemansa arvostuksen sen palkankorotuksen myötä.
te-toimisto painosti ja kouluun pääsi helposti sisään vaikka en tehny mitään testejä kunnolla etes.
SH siis, ja inhoan jokaista päivää , alusta lähtien.
Mutta en tiedä mikä se ois mun ala, testejä oon tehny ja juossu psykologit läpi ,ei apua.
Monet kouluttautuu alalle koska työllisyys on taattu ja hyvä palkka.
Eli hyvän palkan takia alalle? Ymmärsin, että palkkaa nimenomaan ei pidetä hyvänä.
herra minua armahda jos joudun sairaalaan! onko siellä töissä kukaan joka aidosti, vilpittömästi haluaa auttaa läheistä? vai kaikki koska rahaa ja asemaa ja ei ollu muita töitä jne...
Vierailija kirjoitti:
herra minua armahda jos joudun sairaalaan! onko siellä töissä kukaan joka aidosti, vilpittömästi haluaa auttaa läheistä? vai kaikki koska rahaa ja asemaa ja ei ollu muita töitä jne...
Miksi siellä sitten pitäisi olla töissä? Rahan takia sitä joutuu työssä käymään.
Siihen aikaan se kiinnosti ja tuntui jotenkin itselleni luonnolliselta. Työ itsessään on mielenkiintoista kyllä ja tykkäsin aikani olla, mutta sitten opiskelin toisen ammatin ja vaihdoin alaa.
Ja totta kai pidin potilaista. Se vuorovaikutus, potilaan hyväksi tekeminen ja tiimityö olivat parasta. Palkkakin oli minusta ihan ookoo. Se vain, että organisaatiot pitää orjanaan vei mielekkyyden, ja halusin jotain muuta.
Ei se mitään kutsumusta minusta ole, niin kuin jollain nunnalla, mutta tietysti pitää lähimmäisestä välittää ja täytyy olla empatiakykyä ja halua auttaa. Jos ei ole, niin on aika kova ja kylmä hoitajaksi.
Se on hyvä ja arvokas työ, ja vieläkin terveydenhuollossa tavallaan työskentelen.
Varma työllistäjä ja tienatakin pystyy, jos luopuu omasta elämästä ja tekee lisävuoroja, ja saa vielä hälyrahat normipalkan päälle.
Lähärinä voi myös työskennellä monenlaisissa paikoissa.
Tuntui merkityksellisemmältä kuin perus paperin pyörittelyhommat.
Mielenkiintoinen ja monipuolinen työ ihmisten kanssa. Tykkäsin 10 vuotta. Sitten tuli järjetön muutos, joka teki työstä kiireistä ja ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ja monipuolinen työ ihmisten kanssa. Tykkäsin 10 vuotta. Sitten tuli järjetön muutos, joka teki työstä kiireistä ja ahdistavaa.
Millainen muutos?
En pysty tekemään tietokonehommia kovinkaan pitkiä aikoja, olen lasten päivähoitaja sosiaalialan koulusta, en siis lähihoitaja!
Käytännönläheinen työ, lyhyt koulutus, varma työllisyys missä päin Suomea tahansa, mahdollisuus tehdä keikkatyötä ja pitää välillä vapaata, ihmiset ja ihmiskropan toiminta ovat kiinnostavia.
Vierailija kirjoitti:
te-toimisto painosti ja kouluun pääsi helposti sisään vaikka en tehny mitään testejä kunnolla etes.
SH siis, ja inhoan jokaista päivää , alusta lähtien.
Mutta en tiedä mikä se ois mun ala, testejä oon tehny ja juossu psykologit läpi ,ei apua.
Täällä kommentoija numero 1. ja ihan sama juttu, paitsi että keksin itse kertoa työkkärille että harkitsen sairaanhoitajan ammattia ja se kirjattiin suunnitelmaan ja piti sitten hakea.
Työ on kyllä merkityksellistä ja työllistävää, ja jos olisi työrauha, koulutuksia ja työaikaergonomiaa myös paikoin mielenkiintoista. Muusta en sitten pidäkään, sisältäen syyt jotka kaikki tietävät ja lisäksi se että sopisin paremmin erityyppiseen työhön. En pidä fyysisistä töistä ja metelistä, liikaa ihmisiä jne.
Entinen ala ei työllistänyt.