Lue keskustelun säännöt.
Kysymys hoitotyötä tekeville (sairaanhoitaja tai lähihoitaja): miksi kouluttauduit alalle?
09.08.2021 |
Kiinnostuksesta tein tämän gallupin. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään hoivaviettiä, joten olisi mukava kuulla, millaiset tekijät saivat kouluttautumaan alalle. Eli miksi valitsit hoitoalan kaikista aloista ja mikä siinä kiinnosti? Pidetään keskustelu asiallisena ja kunnioittavana.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Monet kouluttautuu alalle koska työllisyys on taattu ja hyvä palkka.
Mikä tämä ketjussa moneen otteeseen mainittu "hyvä palkka" oikein on? Kokoaikatyöntekijän mediaaniansio on yli 3000 e/kk. Hyvä palkka tarkoittaisi siis vähintään neljää tonnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kouluttautuu alalle koska työllisyys on taattu ja hyvä palkka.
Mikä tämä ketjussa moneen otteeseen mainittu "hyvä palkka" oikein on? Kokoaikatyöntekijän mediaaniansio on yli 3000 e/kk. Hyvä palkka tarkoittaisi siis vähintään neljää tonnia.
En jaksa palkasta marista. Ja hyvää palkkaa ei tule koskaan saamaan hoitajana.
Mulle lastenhoito on alusta asti ollut ns itsestään selvyys. Tein sitä jo esiteininä, ja vaikea oli kuvitella muutakaan. Lukion kävin ensin, mutta sitten kouluttauduin lastenohjaajaksi (vastaa siis lähihoitajaa lasten puolella, tosin parempi ja monipuolisempi koulutus alalle). Mulla on vahva hoivavietti, nimenomaan lapsia kohtaan.
Nyt kuitenkin palkan takia lopettamassa alalla. Silloin kun päätöksen ko koulusta teki, se 1900€ bruttopalkka kuulosti ihan tarpeeksi hyvältä. Nyt kun on itse perheellinen ja nettoaa 1500€/kk käteen, se ei vaan riitä.
Asetuksia korvien välissä voi muuttaa ja tietoa hankkia. Tulee toimeen vähemmän tuhoisalla tavalla elää.
Olin sellainen kympin tyttö, joten peruskoulun jälkeen lukio oli itsestäänselvyys. Lähihoitajaopinnot ei käyneet edes mielessä. Lukion jälkeen sairaanhoitajakoulu ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, koska sitä ei arvostettu, vaikka jollain tavalla ala kiehtoi jo silloin. Menin yliopistoon kuten kuului, menestyin ja tein parikymmentä vuotta uraa bisnesmaailmassa, kunnes raha ei enää motivoinut ja työ alkoi muutenkin tuntua tyhjältä oravanpyörältä. Lähdin alanvaihtajana sairaanhoitajaksi, koska sairaanhoitajan työ tuntui mielekkäältä enkä enää välittänyt, mitä joku arvostaa. Sairaanhoitajan työssä on parasta, kun voi auttaa ihmisiä.
Mielestäni sairaanhoitajan palkka ei vastaa työn vaativuutta eikä sen avulla voi saavuttaa sellaista keskiluokkaista vaurautta, mitä asiantuntijatyöstä yleensä saa. Jos haluaa elämässä hankkia kauniin kodin, vapaa-ajan asunnon, ja ehkä pitää jossain vaiheessa sapattivuoden, matkustella ja opiskella, niin sairaanhoitajan koulutus ei ole hyvä valinta ensimmäiseksi koulutukseksi. Ymmärrän hyvin, että nuoret sairaanhoitajat lähtevät muille aloille, jos heillä on mahdollisuus. Sitten kun kaikki tarpeellinen on jo hankittu ja on jo kertynyt säästöjäkin, niin sairaanhoitajan työ on kyllä mielekästä, ja tarjolla on myös fyysisesti kevyitä töitä ja päivätöitä.
Teen ehkä sairaanhoitajan töitä vielä virallisen eläkeiän ylikin, vaikka minun ei tälläkään hetkellä ole pakko olla töissä. Tietysti taloudellinen vakaus tuo elämälle sellaista pohjaa, että esimerkiksi huonoa johtamista tai kiusaamista en viitsi jäädä katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En myös koe että minulla on mitään varsinaista "hoivaviettiä". Kuulostaa aika vanhanaikaiselta ajattelulta. Hoitoalalla on kuitenkin paljon työtehtäviä jotka ei kovinkaan vahvasti liity mielestäni hoivaamiseen, tai miten sen sitten kukin ikinä ajatteleekaan.
Ensin opiskelin lähihoitajaksi ja tein vuosi töitä lasten kanssa. Lapset on minusta mukavia, ja työ tuntui arvokkaalta; se on omanlaisensa etuoikeus saada kasvattaa lapsia. Minun hoidokit oli yleensä jo vähän isompia; 4-7-vuotiaita ja omatoimisia.
Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi, ja siinä kiehtoo eniten ajatus siitä että pystyy oikeasti jotenkin auttamaan toista ihmistä, hädän keskellä tai helpottamaan toisen oloa tai ohjaamaan eteenpäin. Esim. vastaanottotyö terveyskeskuksessa.
Ja sitten se yksi painava syy itselläni oli myös se että ala työllistää, en näe järkeä opiskella alalle joka ei kunnolla työllistä. Ja myös vahva usko siihen että lähitulevaisuudessa hoitajat vielä saavat ansaitsemansa arvostuksen sen palkankorotuksen myötä.
Haluat auttaa ja helpottaa toisen ihmisen oloa hädän keskellä, mutta ei hoivaviettiä? Mitäs tuo sitten on? Noh, auttamisen halua, mutta eikö se ole vähän sama kuin hoiva?
Olen 50v en työllistynyt enää alalleni. Kouluttauduin ja olen tyytyväinen, tosin en palkkaan työmäärään nähden. Muuten kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herra minua armahda jos joudun sairaalaan! onko siellä töissä kukaan joka aidosti, vilpittömästi haluaa auttaa läheistä? vai kaikki koska rahaa ja asemaa ja ei ollu muita töitä jne...
Miksi siellä sitten pitäisi olla töissä? Rahan takia sitä joutuu työssä käymään.
En ole hakeutunut hoitotyöhön, koska en tunne mitään erityisen suurta halua auttaa vieraita ihmisiä, kammoksun aikuisten eritteitä, en halua nähdä elämän kurjaa puolta ja ihmiskohtaloita sen enempää kuin sitä tavikselle on tarjolla. Olen kyllä ihan normaalisti empatiaa tunteva ihminen ja läheisiä (perhe, suku, ystävät) autan tietenkin, mutta työkseni en missään nimessä tekisi. En edes rahasta (tai palkan pitäisi olla jotain että vain hullu kieltäytyy).
Tätä vasten ihmettelen samaa kuin sinua edeltävä kommentoija. Toisaalta kommenttisi kyllä ei mitenkään yllätä, kun miettii, kuinka kylmäkiskoisia hoitajia on kohdannut (terveydenhoidossa ja lasten ja vanhusten parissa).
Ihmisläheisiin töihin pitäisi olla edellytyksenä ihmisläheinen työntekijä. Tai sitten pitäisi olla moraalia ettei hakeudu edes rahasta ihmisiä hoivaamaan, jos ihmiset eivät kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herra minua armahda jos joudun sairaalaan! onko siellä töissä kukaan joka aidosti, vilpittömästi haluaa auttaa läheistä? vai kaikki koska rahaa ja asemaa ja ei ollu muita töitä jne...
Miksi siellä sitten pitäisi olla töissä? Rahan takia sitä joutuu työssä käymään.
En ole hakeutunut hoitotyöhön, koska en tunne mitään erityisen suurta halua auttaa vieraita ihmisiä, kammoksun aikuisten eritteitä, en halua nähdä elämän kurjaa puolta ja ihmiskohtaloita sen enempää kuin sitä tavikselle on tarjolla. Olen kyllä ihan normaalisti empatiaa tunteva ihminen ja läheisiä (perhe, suku, ystävät) autan tietenkin, mutta työkseni en missään nimessä tekisi. En edes rahasta (tai palkan pitäisi olla jotain että vain hullu kieltäytyy).
Tätä vasten ihmettelen samaa kuin sinua edeltävä kommentoija. Toisaalta kommenttisi kyllä ei mitenkään yllätä, kun miettii, kuinka kylmäkiskoisia hoitajia on kohdannut (terveydenhoidossa ja lasten ja vanhusten parissa).
Ihmisläheisiin töihin pitäisi olla edellytyksenä ihmisläheinen työntekijä. Tai sitten pitäisi olla moraalia ettei hakeudu edes rahasta ihmisiä hoivaamaan, jos ihmiset eivät kiinnosta.
Ja lisään tähän heti, että kyllä niitäkin hoitajia on, joilla on sydän paikallaan. ❤️ Haluan ajatella, että suurimmalla osalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin työttömäksi 10v. sitten yt- neuvotteluissa pitkän työsuhteen jälkeen. Olin silloin 50- vuotias. Te- keskus kehoitti lähihoitajaopintoihin. En omaa hoivaviettiä, kouluttauduin, koska en nähnyt silloin muuta vaihtoehtoa ja olin hukassa, irtisanomisen jälkeen. En pidä alasta, olen tehnyt vain joitakin sijaisuuksia, tällä hetkellä työttömänä. Odotan vain, että pääsen eläkkeelle.
Olin silloin nuori enkä vielä tiennyt mitä oikeasti halusin isona tehdä. Hain yhteishaussa lähihoitajapuolelle amikseen, koska parhaat kaveritkin haki. Vuosien saatossa aloin saada uupumisoireita ja päätin vaihtaa alaa. Valmistuin jonkin aikaa sitten merkonomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varma työllisyys.
Koska ihmiset ja terveys kiinnostavat minua.
Jatkoin sosiaali- ja kasvatuksen puolelle. Kutsumus näkyy työssäni niin, että teen sitä intohimoisesti ja saan siitä PALJON enemmän kuin vain keskinkertaisen palkan.
Olen tuottavassa työssä, nimittäin tuottamassa hyvinvointia asiakkaille/asiakasperheille.
Työkkäri pakoitti hakemaan, karenssin uhalla. Pääsin Diakiin ja kävin koulun. That' s it. Evvk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80+luvulla kouluttauduin, kun koin jonkinlaista hoivaviettiä ja sh.n ammatti oli silloin arvostettu.
Jos olisin tiennyt, mihin tämä menee, olisin jäänyt vaikka sinne kauppaan töihin, missä olin ennen sh opistoon pääsyä
Onneksi muutaman vuoden päästä eläkkeelle
Mä menin aikoinaan suoraan peruskoulusta opiskelemaan perushoitajaksi. Tein töitä vanhusten hoidossa ja sairaaloissa. Ala tuntui omalta ja opiskelin sairaanhoitajaksi. Töissä tapasin sitten kirurgin ja naimisissa on oltu parisenkymmentä vuotta. Teen tällä hetkellä pelkästään päivätyötä terveyskeskuksessa ja pidän työstäni. Miehen tulot on hyvät niin ei haittaa vaikka päivätyöstä ei niin paljon tienaakaan.
Kiire on kuitenkin töissä jokapäiväinen seuralainen.
Minäkin 50+ jäin työttömäksi pitkästä työsuhteesta. Te- toimisto painosti opintoihin. Kävin koulun, Helsingin Diakissa. Sinänsä opiskelu oli hauskaa, mutta inhosin työharjoitteluja. En sopeutunut mihinkään, en kokenut alaa omakseni. Sain kuitenkin lähihoitajan paperit, olen vain muutamia lyhyitä sijaisuuksia tehnyt, en pärjää alalla, koska inhoan kosketella vieraita ihmisiä ja pelkään aggressiivisiä asukkaita. Tällä hetkellä olen työtön, mutta voisin olla avustajana, joka vain siivoaisi, pyykkäisi tms, eikä olisi hoitamassa asukkaita.
On väärin, että te- toimisto pakottaa lähihoitajan opintoihin. Saamme alalle motivoitumattomia ihmisiä, näiden pakkokoulutettujen vuoksi. Turha haukkua hoitajia, jos te- toimisto pakottaa alalle ihmisiä, jotka eivät sinne edes halua, mutta on vain pakko, koska ei ole muuta vaihtoehtoa, karenssin uhalla. Eikö todellakaan keski- ikäisille naisille ole muuta, kuin lähihoitajan ammatti? Miksi luullaan, että naisilla on "hoivavietti"? Missä on näiden koulujen vastuu? Ottavat sisään jokaisen, joka pakkohakee? Tiedän kyllä, että Diak kouluttaa kaikki, jotka ovesta sisään kävelevät, mutta missä on moraali?
Vierailija kirjoitti:
Monet kouluttautuu alalle koska työllisyys on taattu ja hyvä palkka.
Nyt takaisin ruotuun ja laulamaan itkuvirttä.
T:Millariikka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herra minua armahda jos joudun sairaalaan! onko siellä töissä kukaan joka aidosti, vilpittömästi haluaa auttaa läheistä? vai kaikki koska rahaa ja asemaa ja ei ollu muita töitä jne...
No mieti onko vaikka jokainen poliisi tuntenut syvää poliisikutsumusta? Ei. Silti voi olla hyvä poliisi. Aika moni nuori valitsee ammattinsa muutaman tutun ammatin joukosta. Ja työtä tehdään rahasta, se on työn määritelmä. Edelleen ei estä olemasta hyvä työntekijä.
olen tavannut monia eri alantekijöitä joita kyseinen ala ei kiinnosta pätkääkään. se näkyy ja kuuluu.
jos poliisilla ei ole alaan sopiva asenne niin lentää kuin leppä keihäs ulos virasta. ja heitä on lentänyt vankilaan asti. edes alalle ei pääse kun testit karsii mädät omenat pois.
No mieti onko vaikka jokainen poliisi tuntenut syvää poliisikutsumusta? Ei. Silti voi olla hyvä poliisi. Aika moni nuori valitsee ammattinsa muutaman tutun ammatin joukosta. Ja työtä tehdään rahasta, se on työn määritelmä. Edelleen ei estä olemasta hyvä työntekijä.