En oo kenenkään kummi. Onko ketään muuta jotka ei ois kummeja?
Kommentit (21)
En minäkään ole, eikä onneksi kukaan ole kysynytkään. En tiedä kehtaisinko sanoa ei.
Ei ole muakaan kummiksi kelpuutettu.
Välillä miettii miksi näin on käynyt, onko nämä lähipiirin ihmiset edes oikeita ystäviä vai jotain teatteriako pyörittävät olevinaan muka mun ystäviä.
Vähän loukkaantunut olo on toisinaan.
Lainojen takaaksi kyllä kelpaan ja kerjätään.
En ole kummi kun en kuulu kirkkoon.
Ei ole moni muukaan. Omassa lähipiirissä on sen verran tiedostavia aikuisia, etteivät he koe tarpeelliseksi tehdä lisää ihmisiä tälle planeetalle.
Tuntuu välillä surulliselta kun kukaan ei kaipaa mua. Olis ollut hienoa päästä kummiksi. Mun veljellä kaksi lasta mutta ei pyytänyt kummankaan lapsen kummiksi. Siinä meni siis ne viimesetkin toiveet. t.ap
41 v enkä ole kummi. Nykyään en tosin kuulu kirkkoonkaan.
Minä. En ole ollut kirkon jäsen 14-vuotiaasta asti enkä siten rippikoulua käynyt.
Mä en ole, mutta olisin kyllä halunnut kummiksi. Ja äidiksi sekä ihan normaalin perhe-elämän.
N45
Vierailija kirjoitti:
Ei ole muakaan kummiksi kelpuutettu.
Välillä miettii miksi näin on käynyt, onko nämä lähipiirin ihmiset edes oikeita ystäviä vai jotain teatteriako pyörittävät olevinaan muka mun ystäviä.
Vähän loukkaantunut olo on toisinaan.
Lainojen takaaksi kyllä kelpaan ja kerjätään.
Älä takaa kenenkään lainoja! Kummius ei ole välttämätöntä eikä tee susta yhtään parempaa. Lapsista saa tykätä ja niitä voi hemmotella ja muistaa ilman kummiuttakin. Kummit on paljolti nykyään lahja-automaatteja eikä suhde välttämättä edes tule kummoiseksi.
Itsekään en ole kenenkään kummi ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
En ole kummi kun en kuulu kirkkoon.
Tuo on aina hyvä kun ei kuulu kirkkoon, mä en ole koskaan kuulunut. Enkä todellakaan haluais kenenkään kummiksi, helppo kieltäytyä ilman tekosyitä.
En kuulu enää kirkkoon, mutta ei kukaan pyytänyt ennen eroakaan. Olen hyvin lapsirakas, työskentelen päiväkodissa ja minulla on paljon ystäviä. Näillä ystävillä ei vaan ole suurimmalla osalla lapsia ja niillä joilla on, on sisarukset menneet edelle. Nyt kuin saimme oman muksun, emme ottaneet kummeja lapselle.
En ole. Jos joku kysyisi niin kieltäytyisin. En kuulu kirkkoonkaan niin virallinen en kummi en voisi ollakaan.
Olen viisikymppinen, kukaan ei ole koskaan kysynyt, vaikka luulen ettei kukaan tiedä etten ole kuulunut kirkkoon pitkään aikaan.
En voi olla kummi. Itseäni ei ole kastettu, en ole käynyt rippikoulua enkä kuulu kirkkoon.
Minä. Tuntuu että aina valitaan perheenjäseniä kummeiksi. Tai jotain lapsuuden ystäviä korkeintaan. Itse olen siis muuttanut 19 vuotiaana toiselle puolelle suomea kuin syntymäkaupunkini. Lisäksi osa ystävistä saanut lapset ennen kuin tutustuttiin.
Nykyään kirkkoon kuulumaton voi myös toimia kummina.
Minä.
Sisaruksillani ei ole lapsia eikä muitakaan lähisukulaisia ole. Teiniajan parhaan kaverin kanssa piti olla kummit puolin ja toisin, mutta elämä erotti, eikä olla enää yhteyksissä. En tiedä onko hänellä lapsia, minulla on, mutta lapseni eivät kuulu kirkkoon. Parille mammakaverille olisin voinut päästä, mutta heille ei tullut lisää lapsia.
Nyt olen jo liian vanha, ulkona lapsiskenestä. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen näin, vaikka joskus vähän harmitti. En kauheasti pidä muiden lapsista. :)
Minä. En kuulu kirkkoon ja kaikki tietävät sen. Parhaat ystäväni ovat lapsettomia.
Minä