Lue keskustelun säännöt.
Kaveri loukkaantui, kun en enää automaattisesti tarjoa poikani pieneksi jääneitä vaatteita hänelle
09.08.2021 |
Vastapuolisesti, olisi kiva jos joskus tarjoaisi jotain pieneksi jäänyttä meidän tytölle, mutta ne menee aina kaverin siskon lapselle.
Meneekö teillä nää kierrätykset mitenkään tasapuolisesti vai vain toiseen suuntaan?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vain toiseen suuntaan meni. En anna enää mitään, vien Uffin laatikkoon mielummin. Olen lapsellinen, tiedän, mutta ärsyttää etenkin se että kaveri olettaa jo valmiiksi aina saavansa. ”Hei ihanat kumpparit ja sadetakki! Noi menee varmaan meidän MariMirjalle sit just ensi syksynä päiväkotiin!”
Törkeää lokkeilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kaverisi menisi itseensä ja tajuaisi, ettei hän anna sinulle päin lapsensa vaatteita, joten sinäkään et automaattisesti anna hänelle. Noloahan tuota sinunkin varmaan ääneen ystävällesi sanoa?
Minä sain tuttavani lasten vanhoja vaatteita lapsilleni. Hän sanoi ain, että ei tarvitse niistä rahaa, vaan on tyytyväinen, että pääsee eroon.
Annoimme silti heille rahaa jouluisin niistä vaatteista. Mielestäni se oli hyvinkin kohtuullista. Antoivat pestyinä ja silitetryinä.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain tuttavani lasten vanhoja vaatteita lapsilleni. Hän sanoi ain, että ei tarvitse niistä rahaa, vaan on tyytyväinen, että pääsee eroon.
Annoimme silti heille rahaa jouluisin niistä vaatteista. Mielestäni se oli hyvinkin kohtuullista. Antoivat pestyinä ja silitetryinä.
Mekin on ollaan annettu sukulaisen kautta pieneksi jääneitä vaatteita erääseen perheeseen. Emme koskaan olla oltu mitään vailla, iloisia, että joku hyötyy niistä. Viimeksi sukulainen toi perheestä kiitoksena jalkapallon ja karkkipussin lapsellemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee vanhimman lapsen vaatteet sukulaiselle, josta tulee sitten nuorimmalle jonkin verran takaisin. Aika usein ne ovat niitä meidän vanhoja, joten ostan nuoremmalle myös uusia vaatteita (on myös tosi tarkka mitä käyttää). Nämä taas menevät mun kummilapselle, joka on todella onnellinen näistä. Heidän perheessä ei ole liikaa rahaa ja varsinkin kaikki merkkivaatteet (ihan perus Adidasta ja Nikeä yms.) ovat tosi odotettuja. Ostan joskus jopa sillä silmällä vaatteita että kummilapsikin tykkää niistä eikä vain oma lapseni. Ja välillä kun on kasvupyrähdys tullut niin että vaatteita jää lähes käyttämättömäksi, on kiva kun tietää niiden menevän tarpeeseen.
Vanhin lapseni sai vaatteita mun työkaverilta, ei halunnut niistä mitään rahaa, mutta ostin välillä lapselle lahjakortin vaateliikkeeseen.
No mikset kysynyt, että olisiko teillä jotain meidän tytölle?
Ai niin, ei avoimuutta vain seläntakana jurnuttamista.
Sanot vaan, että meillä on nyt toinen perhe jolle vaatteet menee kun saamme heiltä tytöllemme vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä on yleensä se ongelma, että alkuun ollaan innoissaan antamassa ja kun se jatkuukinuseita vuosia, into laantuu, jos ei ole tarpeeksi läheinen saaja.
Annan vaan sellaisia, mitä en odota takaisin. Jää vähemmän hampaankoloon. Enkä odota vastinetta. Mutta siis todellakin saat vaihtaa sitä kenelle annat. Ja jos tuntuu että hän nyt tästä loukkantui, niin sitä suuremmalla syyllä vaihtaisinkin. Ei kai kenelläkään ole lupa olettaa, että saa ne teidän vaatteet, saatte antaa minne haluatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä annetaan ja saadaan vaatetta ja kampetta ihan miten sattuu. Ja ilmaiseksi kaikki liikkunut. Enpä ole tajunnut tästäkin joku voi saada aikaan ongelmia...
Mä olen vain iloinen jos saan lasten vaatteet annettua helposti eteenpäin, enkä odota niistä mitään takaisin. Me saadaan vaatteita hyvin harvoin, ystävilläni on pääsääntöisesti saman ikäisiä tai nuorempia lapsia kuin meillä.
Jokainen tietysti saa itse päättää, mitä vanhoille tavaroilleen tekee, eikä kenelläkään ole oikeutta vaatia toisten tavaroita itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vain iloinen jos saan lasten vaatteet annettua helposti eteenpäin, enkä odota niistä mitään takaisin. Me saadaan vaatteita hyvin harvoin, ystävilläni on pääsääntöisesti saman ikäisiä tai nuorempia lapsia kuin meillä.
Jokainen tietysti saa itse päättää, mitä vanhoille tavaroilleen tekee, eikä kenelläkään ole oikeutta vaatia toisten tavaroita itselleen.
Semmoiselle ihmisille on varmasti helpompi antaa vaikka vanhoja vaatteita, jonka kanssa on muutenkin tekemisissä ja luonteeltaan reilu. Vaatteiden vastaanottaja voi sitten vastavuoroisesti tarjota joskus tarpeellisen autokyydin, lounaan ravintolassa tai jotain muuta vastaavaa. Ei niiden tavaroiden ja palvelusten tarvitse mennä 1:1 periaatteella, jos molemmat osapuolet ovat yhtä lailla reiluja toimissaan. Tuttua kaveria voi ihan hyvin auttaa satunnaisessa majanmuutossa ilman että olettaisi heti jotain vastapalvelusta.
Ollaan myös saatu pojan vaatetta kaverilta pussikaupalla ja hän on tyytyväinen kun pääsee helposti eroon eikä jokaista reikää ja tahraa tarvii syynätä.
Ei ole niistä mitään pyytånyt mutta esim viimeksi vein jättipussin hammaspastilleja ja kahvia. Minusta ihan reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vain iloinen jos saan lasten vaatteet annettua helposti eteenpäin, enkä odota niistä mitään takaisin. Me saadaan vaatteita hyvin harvoin, ystävilläni on pääsääntöisesti saman ikäisiä tai nuorempia lapsia kuin meillä.
Jokainen tietysti saa itse päättää, mitä vanhoille tavaroilleen tekee, eikä kenelläkään ole oikeutta vaatia toisten tavaroita itselleen.
Semmoiselle ihmisille on varmasti helpompi antaa vaikka vanhoja vaatteita, jonka kanssa on muutenkin tekemisissä ja luonteeltaan reilu. Vaatteiden vastaanottaja voi sitten vastavuoroisesti tarjota joskus tarpeellisen autokyydin, lounaan ravintolassa tai jotain muuta vastaavaa. Ei niiden tavaroiden ja palvelusten tarvitse mennä 1:1 periaatteella, jos molemmat osapuolet ovat yhtä lailla reiluja toimissaan. Tuttua kaveria voi ihan hyvin auttaa satunnaisessa majanmuutossa ilman että olettaisi heti jotain vastapalvelusta.
Minä olen antanut ihan tuikituntemattomille, en ole vaatinut selvityksiä ovatko mukavia tai reiluja ihmisiä. Voivat olla täysiä k-päitäkin. Ei ole jäänyt kaivelemaan.
Ohis
Ehdota vaihtokauppaa vanhoista vaatteista.
Mä annoin poikieni vaatteita ja esim talvisaappaat ja kenkiä hirveät määrät ensin kaverin pojille, sitten veljeni pojalle. Veli sentään otti pojat lomalle landelle pojat muutamaksi päiväksi, mutta varakas kaveriperhe otti vain vastaan kledjut ja sain ajaakin ne perille. Päästiin kahville/mehulle. Musta olis voinut kyllä parikymppiä heittää niistä, eivät olleet mitään skeidaa vaan Stockan kamoja.
Veljen pojalle vaatteiden lahjoitus loppui, kun pojan äiti alkoi kysellä niitä. Sanoin, että annan jos löytyy. Mun olis pitänyt olla antamassa lelujen lisäksi kaikenlaista koko ajan. Korvausta en saanut. Koskaan.
Ihmiset on ihme iilimatoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vain iloinen jos saan lasten vaatteet annettua helposti eteenpäin, enkä odota niistä mitään takaisin. Me saadaan vaatteita hyvin harvoin, ystävilläni on pääsääntöisesti saman ikäisiä tai nuorempia lapsia kuin meillä.
Jokainen tietysti saa itse päättää, mitä vanhoille tavaroilleen tekee, eikä kenelläkään ole oikeutta vaatia toisten tavaroita itselleen.
Semmoiselle ihmisille on varmasti helpompi antaa vaikka vanhoja vaatteita, jonka kanssa on muutenkin tekemisissä ja luonteeltaan reilu. Vaatteiden vastaanottaja voi sitten vastavuoroisesti tarjota joskus tarpeellisen autokyydin, lounaan ravintolassa tai jotain muuta vastaavaa. Ei niiden tavaroiden ja palvelusten tarvitse mennä 1:1 periaatteella, jos molemmat osapuolet ovat yhtä lailla reiluja toimissaan. Tuttua kaveria voi ihan hyvin auttaa satunnaisessa majanmuutossa ilman että olettaisi heti jotain vastapalvelusta.
Minä olen antanut ihan tuikituntemattomille, en ole vaatinut selvityksiä ovatko mukavia tai reiluja ihmisiä. Voivat olla täysiä k-päitäkin. Ei ole jäänyt kaivelemaan.
Ohis
Semmoista tavaraa on helppo antaa eteenpäin, jolla ei ole itselleen mitään käyttö- tai tunnearvoa. Mutta jos tietää joku on oikein nuuka ja ketku tyyppi, niin miksi semmoisen haluaisi millään lailla auttaa. Minä voin kyllä lahjoittaa kehitysmaihin täysin tuntemattomille ihmisille vanhoja silmälaseja, joita en tule enää koskaan käyttämään.
En mä vastavuoroisuutta odottanut, kun meillä oli isommat muksut kuin heillä. Toisekseen meidän lapsilta meni ihan tarpeeseen ne vaatteet, heillä ei aina ollut varaa.
Itse olisin kaivannut joskus sanaa Kiitos. :) Se puuttui. Astetta törkeempi juttu oli, kun tää rouva alkoi mun tyttären päältä kattelemaan mekkosia, että ihanaa kun saadaan noin kaunis sitten ensi kesänä omaan käyttöön. Jutteli siis tyttärelleen ja varaili vaatteita päältä.
Siinä vaiheessa mä aloin antamaan veljen tyttärille enemmän vaatteita. Kiitosta tuli ja myös jotain kivaa lapsille. esim teatteri ja/tai leffalippua, korkeasaari käyntiä serkkujen kanssa... Vastavuoroisuutta, josta en tiennyt vielä mitään, mutta kivaahan tuo oli.
Naapurin eukko loukkaantui, kun vaatteita ei enää tullutkaan. Puhu seläntakana p*skaa yms. Sitten tuli pyytelemään anteeksi puheitaan, kun heillä yksi talvi oli rahat entistä loppu. Heillä ei ole pojalle varaa ostaa talveksi vaatteita, että olisko meillä. Hellyin mä toppavaatteet taas antamaan, kerrastoa, sukkaa... collegepukua jne. En mä voinut lasta perspaljaana pakkaseen laittaa.
Vierailija kirjoitti:
En mä vastavuoroisuutta odottanut, kun meillä oli isommat muksut kuin heillä. Toisekseen meidän lapsilta meni ihan tarpeeseen ne vaatteet, heillä ei aina ollut varaa.
Itse olisin kaivannut joskus sanaa Kiitos. :) Se puuttui. Astetta törkeempi juttu oli, kun tää rouva alkoi mun tyttären päältä kattelemaan mekkosia, että ihanaa kun saadaan noin kaunis sitten ensi kesänä omaan käyttöön. Jutteli siis tyttärelleen ja varaili vaatteita päältä.
Siinä vaiheessa mä aloin antamaan veljen tyttärille enemmän vaatteita. Kiitosta tuli ja myös jotain kivaa lapsille. esim teatteri ja/tai leffalippua, korkeasaari käyntiä serkkujen kanssa... Vastavuoroisuutta, josta en tiennyt vielä mitään, mutta kivaahan tuo oli.
Naapurin eukko loukkaantui, kun vaatteita ei enää tullutkaan. Puhu seläntakana p*skaa yms. Sitten tuli pyytelemään anteeksi puheitaan, kun heillä yksi talvi oli rahat entistä loppu. Heillä ei ole pojalle varaa ostaa talveksi vaatteita, että olisko meillä. Hellyin mä toppavaatteet taas antamaan, kerrastoa, sukkaa... collegepukua jne. En mä voinut lasta perspaljaana pakkaseen laittaa.
Onneksi sentään nöyrtyi pyytämään anteeksi käytöstään! Kateus. katkeruus ja huonommuudentunne varmaan ajoi hänet puhumaan pahaa.
Vain toiseen suuntaan meni. En anna enää mitään, vien Uffin laatikkoon mielummin. Olen lapsellinen, tiedän, mutta ärsyttää etenkin se että kaveri olettaa jo valmiiksi aina saavansa. ”Hei ihanat kumpparit ja sadetakki! Noi menee varmaan meidän MariMirjalle sit just ensi syksynä päiväkotiin!”