Kun kositaan yllärinä sormuksen kanssa, selvitetetäänkö koko etekäteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitti talteen ja sormuksen osto sen verran kosintaa, että ehtii käydä vaihtamassa sitten oikeaan kokoon. Tai meillä paras ystäväni oli selvittänyt vaivihkaa minun sormuskoon, ja kertonut miehelle. Mutta eihän se kosinta yleensä mikään täysi yllätys ole, moni pari varmastoi asiasta puhunut ennen kun se tapahtuu. Joten ihan sama, vaikka suoraan kysyisi sormuskokoa.

Eihän se ole mikään kosinta, jos asia on jo sovittu etukäteen? Romanttinen leikki/näytelmä vain. Minulla ainakin kosinta tuli täysin yllätyksenä.

Ei kosittaessa tarvitse olla sormusta, sen voi käydä yhdessä valitsemassa.

Kultasepänliikkeessä myyjänä ollut tässä, miehet eivät tiedä naisen sormen kokoa, voivat sanoa että naisella on aika saman kokoiset sormet kuin myyjällä ja ostaa sormuksen sen perusteella. Yleinen koko on n. 17. Usein sormuksen voi tulla vaihtamaan oikein kokoiseen kosinnan jälkeen kun kyseessä ei ole tilaustuote. Sormuksen voi myös tarvittaessa pienentää tai suurentaa kultasepällä lukuun ottamatta sormuksia joissa kivet menevät kokonaan ympäri tai niin pitkälle sivuille ettei koon muuttaminen onnistu ilman kivien irtoamista.

Eikö suomalaisessa kulttuurissa tuo kosinta nyt pääasiassa tehdä ilman sormusta, yhdessä ne sitten hankitaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kosi ensin. Menimme yhdessä kultasepän liikkeeseen. Valitsimme sormukset, myös tulevaa hääpäivää varten. Minä en tiennyt kuitenkaan päivää, jolloin mieheni minut kihlasi. Poistuin paikalta, kun ilmoitti kaiverruksen päivämäärän myyjälle. Minä toivoin, ettei kosiessaan polvistuisi tai muutenkaan perinteiseen tyyliin. Niinpä hän sitten kosi minua kahviossa kesken kahvin juonnin. Siinä ei ollut silloin muita. Toki olimme yhdessä muutenkin tulevaisuutta suunniteltu.

Juu ei näin. Kosinta = kihlaus. Ei ole erikseen mitään yllätyskihlausta sormuksella, kun kerta kosinta on jo tapahtunut. Kun kositaan, mennään kihloihin. Ihme pelleilyä sitten leikkiä vielä toisen kerran sormuksella "yllätyksenä".

Vierailija kirjoitti:

Eikö suomalaisessa kulttuurissa tuo kosinta nyt pääasiassa tehdä ilman sormusta, yhdessä ne sitten hankitaan.

Ei nykyään enää. Aikalailla tasan tuntuu menevän tuttavapiirissä, kositaanko sormuksella vai ilman.

Miehellä oli joku sukunsa vanha sormus (ei siis mikään merkityksellinen perintökalu) muodon vuoksi mukana, kun kosi, mutta mentiin arkena sitten ostamaan molemmille oikeat sormukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitti talteen ja sormuksen osto sen verran kosintaa, että ehtii käydä vaihtamassa sitten oikeaan kokoon. Tai meillä paras ystäväni oli selvittänyt vaivihkaa minun sormuskoon, ja kertonut miehelle. Mutta eihän se kosinta yleensä mikään täysi yllätys ole, moni pari varmastoi asiasta puhunut ennen kun se tapahtuu. Joten ihan sama, vaikka suoraan kysyisi sormuskokoa.

Eihän se ole mikään kosinta, jos asia on jo sovittu etukäteen? Romanttinen leikki/näytelmä vain. Minulla ainakin kosinta tuli täysin yllätyksenä.

Ei kosittaessa tarvitse olla sormusta, sen voi käydä yhdessä valitsemassa.

Näin mekin toimittiin. T. Tuo jolle tuli yllätyksenä

Miten voi kosia muuta kuin yllärinä?

Vierailija kirjoitti:

Naisille on muodostumassa (=muodostunut) vinksahtanut käsitys avioliitosta.

Oleellisimmat asiat:

- näyttävä, kliseinen ja siirappinen kosinta jenkkityyliin hiekkarannalla auringon laskiessa

- morsiusneitojen valinta

- hääpuvun valinta

- päivä prinsessana-häät jenkkityyliin "mr and mrs" -sisääntuloineen

- häämatka kauas

- ylihintainen omakotitalo ja sen hintava sisustaminen lainarahalla

- mies palvoo vaimoa ja tuo timantteja yllätyslahjoiksi vaikka onkin burnoutin partaalla niiden lainojen kanssa

- lapset jotka kasvavat aivan kuin itsekseen jalkapalloilijoiksi ja balettitanssijoiksi

- oma elämä pelkkää kauneushoidoissa istuskelua ja kauniiden ystävien kanssa kahvitteluja

Suomalaiset naiset opiskelevat ja ovat töissä. Olet katsonut jotain ulkomaista tositv sontaa ja et ilmeisesti tunne naisia ollenkaan.

Tämä olisin minä, jos joku olisi niin ääliö että kosisi julkisesti :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kosi ensin. Menimme yhdessä kultasepän liikkeeseen. Valitsimme sormukset, myös tulevaa hääpäivää varten. Minä en tiennyt kuitenkaan päivää, jolloin mieheni minut kihlasi. Poistuin paikalta, kun ilmoitti kaiverruksen päivämäärän myyjälle. Minä toivoin, ettei kosiessaan polvistuisi tai muutenkaan perinteiseen tyyliin. Niinpä hän sitten kosi minua kahviossa kesken kahvin juonnin. Siinä ei ollut silloin muita. Toki olimme yhdessä muutenkin tulevaisuutta suunniteltu.

Juu ei näin. Kosinta = kihlaus. Ei ole erikseen mitään yllätyskihlausta sormuksella, kun kerta kosinta on jo tapahtunut. Kun kositaan, mennään kihloihin. Ihme pelleilyä sitten leikkiä vielä toisen kerran sormuksella "yllätyksenä".

Mitä pahaa siinä on? Tässäkään ei välttämättä ollut kyseessä kahdesta "yllätyksestä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kosi ensin. Menimme yhdessä kultasepän liikkeeseen. Valitsimme sormukset, myös tulevaa hääpäivää varten. Minä en tiennyt kuitenkaan päivää, jolloin mieheni minut kihlasi. Poistuin paikalta, kun ilmoitti kaiverruksen päivämäärän myyjälle. Minä toivoin, ettei kosiessaan polvistuisi tai muutenkaan perinteiseen tyyliin. Niinpä hän sitten kosi minua kahviossa kesken kahvin juonnin. Siinä ei ollut silloin muita. Toki olimme yhdessä muutenkin tulevaisuutta suunniteltu.

Juu ei näin. Kosinta = kihlaus. Ei ole erikseen mitään yllätyskihlausta sormuksella, kun kerta kosinta on jo tapahtunut. Kun kositaan, mennään kihloihin. Ihme pelleilyä sitten leikkiä vielä toisen kerran sormuksella "yllätyksenä".

Mitä pahaa siinä on? Tässäkään ei välttämättä ollut kyseessä kahdesta "yllätyksestä".

Mitäköhän juu ei tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kosi ensin. Menimme yhdessä kultasepän liikkeeseen. Valitsimme sormukset, myös tulevaa hääpäivää varten. Minä en tiennyt kuitenkaan päivää, jolloin mieheni minut kihlasi. Poistuin paikalta, kun ilmoitti kaiverruksen päivämäärän myyjälle. Minä toivoin, ettei kosiessaan polvistuisi tai muutenkaan perinteiseen tyyliin. Niinpä hän sitten kosi minua kahviossa kesken kahvin juonnin. Siinä ei ollut silloin muita. Toki olimme yhdessä muutenkin tulevaisuutta suunniteltu.

Juu ei näin. Kosinta = kihlaus. Ei ole erikseen mitään yllätyskihlausta sormuksella, kun kerta kosinta on jo tapahtunut. Kun kositaan, mennään kihloihin. Ihme pelleilyä sitten leikkiä vielä toisen kerran sormuksella "yllätyksenä".

Mitä pahaa siinä on? Tässäkään ei välttämättä ollut kyseessä kahdesta "yllätyksestä".

Mitäköhän juu ei tarkoittaa?

Puhutko suomea äidinkielenäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kosi ensin. Menimme yhdessä kultasepän liikkeeseen. Valitsimme sormukset, myös tulevaa hääpäivää varten. Minä en tiennyt kuitenkaan päivää, jolloin mieheni minut kihlasi. Poistuin paikalta, kun ilmoitti kaiverruksen päivämäärän myyjälle. Minä toivoin, ettei kosiessaan polvistuisi tai muutenkaan perinteiseen tyyliin. Niinpä hän sitten kosi minua kahviossa kesken kahvin juonnin. Siinä ei ollut silloin muita. Toki olimme yhdessä muutenkin tulevaisuutta suunniteltu.

Juu ei näin. Kosinta = kihlaus. Ei ole erikseen mitään yllätyskihlausta sormuksella, kun kerta kosinta on jo tapahtunut. Kun kositaan, mennään kihloihin. Ihme pelleilyä sitten leikkiä vielä toisen kerran sormuksella "yllätyksenä".

Mitä pahaa siinä on? Tässäkään ei välttämättä ollut kyseessä kahdesta "yllätyksestä".

"Minä en tiennyt kuitenkaan päivää, jolloin mieheni minut kihlasi." Kihlaus tuli siis muka yllätyksenä, vaikka he olivat jo kihlautuneet, sillä kosinta oli jo suoritettu. Nykyään on todella paljon ihmisiä jotka ovat ihan pihalla tästä. Kositaan mutta ei muka mennä kihloihin, tai ollaan jo kihloissa mutta odotellaan vielä kosintaa. Ne ovat yksi ja sama asia. 

Voit kosia jollain toisella korulla ja sitten meette yhdessä hakemaan sormuksen

En ymmärrä koko tätä juttua, että naisen on odotettava että mies kosii, eli mies yksin tekee päätöksen milloin suhteessa otetaan seuraava askel. Olen varmaan liian feministi.

Vierailija kirjoitti:

Naisille on muodostumassa (=muodostunut) vinksahtanut käsitys avioliitosta.

Oleellisimmat asiat:

- näyttävä, kliseinen ja siirappinen kosinta jenkkityyliin hiekkarannalla auringon laskiessa

- morsiusneitojen valinta

- hääpuvun valinta

- päivä prinsessana-häät jenkkityyliin "mr and mrs" -sisääntuloineen

- häämatka kauas

- ylihintainen omakotitalo ja sen hintava sisustaminen lainarahalla

- mies palvoo vaimoa ja tuo timantteja yllätyslahjoiksi vaikka onkin burnoutin partaalla niiden lainojen kanssa

- lapset jotka kasvavat aivan kuin itsekseen jalkapalloilijoiksi ja balettitanssijoiksi

- oma elämä pelkkää kauneushoidoissa istuskelua ja kauniiden ystävien kanssa kahvitteluja

Ja sinulle naisia ovat vain kuvaamasi kaltaiset naiset. En itse ole menossa puolisoni kanssa naimisiin, koska siihen ei ole mitään syytä, mutta jos olisi, niin kosimisen sijaan se olisi yhteinen keskustelu ja sopimus asiasta, sormuksia ei vaihdettaisi, vihkiminen tapahtuisi kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa, häämatkan sijaan matkustelemme muutenkin paljon ja ok-talo jo on. Koruja en käytä, kauneushoitolassa en ole koskaan käynyt, kahvittelujen ongelmaa en näe, koska ihan omilla rahoillani kahvitteluni maksan.

Jenkeissähän pariskunnat kiertelevät sormuskaupoissa etukäteen ”ajanvietteenä”, kun naisten suurin haave siellä on päästä naimisiin. Mies sitten valkkailee näistä naisen esittelemistä sormuksista sen kalleimman, johon on varaa.

Suomessa en ole kuullut kenenkään kosivan sormuksen kanssa, koska moni haluaa itse valita sormuksensa, eikä täällä kierretä huvikseen kultasepänliikkeissä.