Lue keskustelun säännöt.
Natalia Salmela laittaa lapsensa vuoden ikäisenä päiväkotiin. " Varhsiskasvatus on lahja jumalilta"
08.08.2021 |
No kaikista ei ole kotiäideiksi, hän itsekin myöntää sen.
Mutta itse kyllä hoidan (ja olen hoitanut) omat lapseni kolmevuotiaiksi kotona. On se kuitenkin niin lyhyt aika lapsen elämässä, eikä sitä saa koskaan takaisin.
Kukin tyylillään. 🤷♀️
https://www.seiska.fi/kotimaa/rahaa-tahkoava-natalia-salmela-33-avoimen…
Kommentit (205)
On kyllä järkyttävää miten äidit jättää tutkitun tiedon nurkkaan, kun on pakko hamstrata maallista mammonaa.
Raha menee lapsen edelle ja näkyyhän se jo. Kukaan ei enää edes halua muksuja, kun ne estää saavuttamasta kaikkee kivaa.
Tarhatäti on lapsen tärkein aikuinen aika monelle skidille.
Ja se, että lapsen kotihoidon perustelee tieteellisillä tosiseikoilla ei ole arvostelua. Se on vaan ja ainoastaan fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yksi vuotias selviä ilman omia vanhempia. Sekopäitähän tuollaisista kakaroista kasvaa, minkä teinien nykymeno kyllä ikävällä tavalla näyttää.
Itse olen ollut 8 kk, kun 80-luvun alussa menin hoitoon. Sekopäitä on siis meissä nelikymppisissäkin!
Minä menin päivähoitoon kolmen kuukauden ikäisenä 70-luvulla, kuten suuri osa ikäluokkani lapsista, ja ihan kunnollisia ja täyspäisiä meistäkin tuli.
Suomessa unohdetaan aina, että on oikeasti aika harvinaista herkkua olla lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin meillä voi olla. Monissa muissa maissa lapset menevät nykyäänkin hoitoon ihan muutaman kuukauden ikäisenä, ja eiköhän valtaosasta kasva ihan kunnollisia veronmaksajia.
Verrattaisiinko myös muita asioita kuten työpäivän ja työmatkan pituutta, tukiverkostoja, jne.
Toisella huonolla käytännöllä ei voi perustella omaa huonoa käytäntöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yksi vuotias selviä ilman omia vanhempia. Sekopäitähän tuollaisista kakaroista kasvaa, minkä teinien nykymeno kyllä ikävällä tavalla näyttää.
Olen syntynyt vuonna 71 ja silloin oli äitiysloma 3 kuukautta. Siihen aikaan naiset halusi mukaan työelämään ja lähes kaikki pistivät lapsensa vieraalle hoitoon. Ihan normaali ihminen olen niinkuin moni muukin ikäiseni.
Ja nyt nämä töihin menneet naiset ovat suurta ikäluokkaa joka kuppasi näiltä kotihoidon tuella vuosia kotona olevilta eläkkeet. Vai miten se nyt meni ?
Oli pakko, pahoittelen.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä järkyttävää miten äidit jättää tutkitun tiedon nurkkaan, kun on pakko hamstrata maallista mammonaa.
Raha menee lapsen edelle ja näkyyhän se jo. Kukaan ei enää edes halua muksuja, kun ne estää saavuttamasta kaikkee kivaa.
Tarhatäti on lapsen tärkein aikuinen aika monelle skidille.
Ja se, että lapsen kotihoidon perustelee tieteellisillä tosiseikoilla ei ole arvostelua. Se on vaan ja ainoastaan fakta.
Eikö ole ihan hyvä vaan että ne ei hanki muksuja joka ei niitä halua? Ei täällä mitään synnytystalkoita vasten ihmisten tahtoa tarvita. Tehköön muksuja ne jotka haluaa, harmillisen usein ne on ne työttömät, kouluttamattomat yhteiskunnan elätettävät jotka tekee lapsia liukuhihnalta.
Vierailija kirjoitti:
"Pyhät" kotiäidit tuomitsee tietysti kaikki toisen ratkaisun tehneet. Asun alueella, jossa paljon lapsiperheitä ja osa äideistä selvästi todella kyllästyneitä kotirouvan rooliin. Lapsille huudetaan, karjutaan, yleisesti rumaa puhetta puhumattakaan lapsen riepottelusta juuri sen verran siististi ettei voi puuttua. Voi vain kuvitella mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. He sitten erilaisissa keskusteluissa hehkuttavat, että "en olisi voinut valita mitenkään muuten " ja "oli niin onnellista aikaa ". Totuus on tietysti ihan jotain muuta. On varmasti oikeasti vapaaehtoisesti kotona olevia, jotka arvostavat lapsiaan ja kohtelu sen mukaista, mutta tuntuu että enemmän näitä pakosti kotiäitejä. Jos nyt jokaisen ratkaisu hyväksytään ilman tuomitsemista. Väitän, että monella kotiäidillä ei ole ns varaa tuomitsemiseen, olisi vaan peiliin katsomisen paikka.
Kertokaa, onko jollakin hyviä kokemuksia kotiäideistä.
Oma äitini siis myös kotiäiti, ja kokemus lapsuudesta ihan hirveä, kukaan sen lapsista ei ole tekemisissä enää sen kanssa.
En siis tiedä muita onnistuneita kotiäiti kokemuksia kuin ihan vanhojen sukupolvien kohdalla, siis boomereiden vanhemmat.
Tutkitusti uraäitien lapsilla menee parhaiten, suomessa tehty tutkimus, varsinkin niiden tyttärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveetä syyllistämistä täällä. Jokainen kasvattakoot lapsensa kuten parhaaksi näkee. Jos jollain on ongelma sen kanssa että lapsi joutuu liian aikaisin päiväkotiin, älä laita lastasi liian aikaisin päiväkotiin.
Jos oikeasti olisi vahingollista lapselle mennä liian aikaisin päiväkotiin niin meidän holhousyhteiskunta pitäisi parempaa huolta lapsiperheistä. Ei mitään järkeä että maksetaan joku 300e jolla pitäs perheensä elättää ja samalla huutaa soo soo paska mutsi kun meet töihin. Suurimmalla osalla ei oikeesti oo mahdollisuutta olla kotona kotihoidontuella, miehen palkalla tai jollain sijoitusosingoilla.
Vierailija kirjoitti:
"Ei yksi vuotias selviä ilman omia vanhempia. Sekopäitähän tuollaisista kakaroista kasvaa, minkä teinien nykymeno kyllä ikävällä tavalla näyttää."
Mun molemmat lapset menivät vuosikkaina päiväkotiin ja ovat nyt molemmat teinejä. Kilttejä ja keskiarvo huitelee lähellä kymppiä. Eli äläpä yleistä
Nykyteinithän on nimenomaan saaneet olla kotihoidossa kotihoidontuen turvin. Ei enää 2000-luvulla ole tarvinnut laittaa pientä vauvaa "seimeen" eli päiväkotiin niinkuin joskus heidän vanhempiensa ollessa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyhät" kotiäidit tuomitsee tietysti kaikki toisen ratkaisun tehneet. Asun alueella, jossa paljon lapsiperheitä ja osa äideistä selvästi todella kyllästyneitä kotirouvan rooliin. Lapsille huudetaan, karjutaan, yleisesti rumaa puhetta puhumattakaan lapsen riepottelusta juuri sen verran siististi ettei voi puuttua. Voi vain kuvitella mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. He sitten erilaisissa keskusteluissa hehkuttavat, että "en olisi voinut valita mitenkään muuten " ja "oli niin onnellista aikaa ". Totuus on tietysti ihan jotain muuta. On varmasti oikeasti vapaaehtoisesti kotona olevia, jotka arvostavat lapsiaan ja kohtelu sen mukaista, mutta tuntuu että enemmän näitä pakosti kotiäitejä. Jos nyt jokaisen ratkaisu hyväksytään ilman tuomitsemista. Väitän, että monella kotiäidillä ei ole ns varaa tuomitsemiseen, olisi vaan peiliin katsomisen paikka.
Kertokaa, onko jollakin hyviä kokemuksia kotiäideistä.
Oma äitini siis myös kotiäiti, ja kokemus lapsuudesta ihan hirveä, kukaan sen lapsista ei ole tekemisissä enää sen kanssa.
En siis tiedä muita onnistuneita kotiäiti kokemuksia kuin ihan vanhojen sukupolvien kohdalla, siis boomereiden vanhemmat.
Tutkitusti uraäitien lapsilla menee parhaiten, suomessa tehty tutkimus, varsinkin niiden tyttärillä.
Sekä mieheni äiti että oma äitini oli kotona kunnes oltiin noin 9-vuotiaita. Pari muuta saman tilanteen kaveria löytyy kaveripiiristä. Valehtelematta jokainen aikoo laittaa lapsensa päiväkotiin viimeistään kolmen vuoden ikäisenä. Miksi? Koska kotioloissa on todella vaikeaa sosialisoitua. Kaikki me jotka olemme olleet kotona suurimman osan lapsuudestamme ollaan ujoja ja stressaamme sosiaalisia tilanteita. Ja tämä vaikka 90-luvulla oltiin leikkipuistoissa päivät pitkät ja rymyttiin kavereiden kanssa. Ei sellainen kuitenkaan opeta ryhmätyöskentelyä ja sosiaalisia taitoja. Nykypäivänä harva edes hengailee ryhmissä leikkipuistoissa päivät pitkät, joten uskon että sosialisoituminen jää vielä vähemmälle. Etenkin korona-aikaan. Päiväkodissa itse pienenä olleet harvoin ymmärtävät tätä aspektia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä ei jää kotiin hoitamaan lasta? 1-vuotias on oikeasti aika pieni päiväkotiin.
Jos sitä tasa-arvoa oikeasti halutaan niin ratkaisu ei silloin ole päiväkoti vaan isä kotiin ja äiti töihin.
Tämä harvoin onnistuu sillä usein naisten palkka on miehen palkkaa alempi (tilastollisesti), joten hyvin harva perhe pärjää ainoastaan naisen palkalla. Meilläkin mies haluaisi jäädä kotiin, mutta jos hänen palkkansa on 5700e/kk ja itsellä 2500e/kk niin eipä siinä oikein oo valinnanvaraa.
Tätäkin tasa-arvon toteutumista estävää faktaa jotkut vielä alapeukuttaa. Ootteko mammat keskiajalta?
Todellakin, Kelan pitäisi maksaa vanhempien keskiarvotuloa, kummallekin vanhemmalle. Näin saadaan uusia mahdollisuuksia, että talous ihan retuperälle vetää. Varsinkin jos on osattu huomioida se tutkittu tieto, että lapsi pääsääntöisesti hyötyy siitä 1-3 v kotona olosta.
Tätä järjestelmää pitäisi kehittää tieteeseen ja tutkimukseen perustuen, lapsen näkökulmasta, tasa-arvoa vaalien. Nyt sitä kehitetään vain vanhempien työssäkäyntiä mahdollistaen.
Minä alapeukutin väitettä "hyvin harva perhe pärjää naisen palkalla", koska tosiasiassa pärjäisi kyllä jonkin aikaa jos haluaisi. Tuloerot perheissä alkaa yleensä kasvaa vasta hoitovapaiden myötä, naistenkin tulokehitys olisi erilaista jos he eivät olisi pitkään kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi muuten kiinnostavaa tietää kuinka "perinnöllistä" kotiäitiys on? Kuinka moni näistä henkeen ja vereen kotiäideistä on itse ollut päiväkodissa tai kotona?
Minulla on kolme sisarusta, meillä kaikilla on lapsia. Äiti oli kotona jokaisen kanssa 3 vuotta, eli vanhin siskoni oli noin 12 kun äiti meni takaisin töihin. Meistä kukaan ei ollut päiväkodissa, kaksi nuorinta oli 2 kertaa viikossa pari tuntia seurakunnan kerhossa. Meistä neljästä kukaan ei ole ollut kotona lastensa kanssa kun max 2 vuotta. Kaikkien mielestä päiväkodin virikkeet, ryhmät jne olivat vain ja ainoastaan positiivisia verrattuna kotona hoitamiseen.
Sinnittelin 1. lapsen kanssa kotona 2 vuotta ja koville otti. Toiselle hommasin hoitajan kotiin 9kk ikäisenä, päiväkotiin 2-vuotiaana. En kertakaikkiaan viihtynyt kotiäitinä, vaikka lapset ovat rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin töihin kun lapsi oli 1 v 2 kk, jolloin lapsi osasi jo kävellä ja ymmärsi jonkin verran. Aluksi tein nelipäiväistä viikkoa. Meidän (melko korkeastikoulutetussa) tuttavapiirissä tämä on ihan normaali aika laittaa lapsi hoitoon. Hyvin on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyhät" kotiäidit tuomitsee tietysti kaikki toisen ratkaisun tehneet. Asun alueella, jossa paljon lapsiperheitä ja osa äideistä selvästi todella kyllästyneitä kotirouvan rooliin. Lapsille huudetaan, karjutaan, yleisesti rumaa puhetta puhumattakaan lapsen riepottelusta juuri sen verran siististi ettei voi puuttua. Voi vain kuvitella mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. He sitten erilaisissa keskusteluissa hehkuttavat, että "en olisi voinut valita mitenkään muuten " ja "oli niin onnellista aikaa ". Totuus on tietysti ihan jotain muuta. On varmasti oikeasti vapaaehtoisesti kotona olevia, jotka arvostavat lapsiaan ja kohtelu sen mukaista, mutta tuntuu että enemmän näitä pakosti kotiäitejä. Jos nyt jokaisen ratkaisu hyväksytään ilman tuomitsemista. Väitän, että monella kotiäidillä ei ole ns varaa tuomitsemiseen, olisi vaan peiliin katsomisen paikka.
Kertokaa, onko jollakin hyviä kokemuksia kotiäideistä.
Oma äitini siis myös kotiäiti, ja kokemus lapsuudesta ihan hirveä, kukaan sen lapsista ei ole tekemisissä enää sen kanssa.
En siis tiedä muita onnistuneita kotiäiti kokemuksia kuin ihan vanhojen sukupolvien kohdalla, siis boomereiden vanhemmat.
Tutkitusti uraäitien lapsilla menee parhaiten, suomessa tehty tutkimus, varsinkin niiden tyttärillä.
Jep, tosin kyse on ehkä siitä, että kotiäidiksi pitemmäksi aikaa useimmiten jää ne joilla ei ole uraa eikä haluja tai kykyjä semmoiseen. Koulutetut äidit palaa töihin. Kärjistetysti siis juuri ne eniten varhaiskasvatuksesta hyötyvät lapset ovat kotihoidossa pitkään, siis niiden perheiden lapset joissa äiti on työtön ja ehkä syrjäytynytkin. Ja ne, joilla olisi hyvä kotonakin menevät hoitoon, koska vanhemmat haluaa mennä töihin ja hyödyntää koulutuksensa. Ja tämä on nyt karkea yleistys! Ja koskee lähinnä niitä jotka on kotihoidossa vielä 3v iän jälkeenkin, sitä nuoremmilla kotihoidon hyödyt ja päivähoidon haitat on suurempia kuin isommilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkoinen rahoillaan ja omaisuudellaan lesoilija tämä Nata. Todelliset varakkaat eivät koe tarvetta retostella rahoillaan. Nousukkailla on tällainen tarve.
Vierailija kirjoitti:
Melkoinen rahoillaan ja omaisuudellaan lesoilija tämä Nata. Todelliset varakkaat eivät koe tarvetta retostella rahoillaan. Nousukkailla on tällainen tarve.
Sehän on ihan ylpeästi ns. nousukas, ja maahanmuuttajakin, joten en usko, että sillä kiinnostaa onko se ns. todellinen varakas vai ei, suomalaiseksi ja nuoreksi kuitenkin ihan varakas.
Sitten pitää muistaa myös että kotiäitiys on muuttunut hurjasti. Itse olin 2 vuotiaana jo pihalla leikkimässä kaksin 4- ja 6-vuotiaiden siskojeni kanssa 90-luvulla. Välillä naapurin 10-vuotias haki mua yksin pihalle koska halusi olla lapsenvahti. Samalla äiti hengaili sisällä, sit vaan huudettiin "Äiti tuu ikkunaan..." jos oli asiaa ja mentiin illalla syömään Saarioisten valmismaksalaatikkoa. Nykypäivänä tuosta mätkähtäisi lasu alta aika yksikön. Alle kouluikäistä ei sovi päästää yksin minnekkään. Pitää olla koko ajan läsnä, pitää olla pedagogisia leikkejä ja itsetehtyä luomuruokaa. Pitää seurata sormiruokatrendejä ja liittyä facebookissa "Ergonomiset ensikengät"- ja "Lapsentahtinen uni"-ryhmiin, josta saa tarkat ohjeet kuinka oikeaoppisesti nukuttaa lasta ja mitä kenkiä et ainakaan saa missään nimessä ostaa tai pahimmassa tapauksessa lapsi on pyörätuolissa ennen kouluikää. Nykyään äitiys on hirveää suorittamista ja ihan sama mitä teet niin niskaan sataa kritiikkiä. Ja valitettavan usein juuri näiltä 80-90-luvulla kotiäitinä olleilta joiden äitiys nyt ei ehkä ihan kympin suoritus ole ollut.
Varhaiskasvatus ei ole lahja jumalilta vaan sosiaalidemokratialta. Oikeistokornservatiivit haluavat naiset kotiin
Vierailija kirjoitti:
Menin töihin kun lapsi oli 1 v 2 kk, jolloin lapsi osasi jo kävellä ja ymmärsi jonkin verran. Aluksi tein nelipäiväistä viikkoa. Meidän (melko korkeastikoulutetussa) tuttavapiirissä tämä on ihan normaali aika laittaa lapsi hoitoon. Hyvin on mennyt.
Sama täällä. Noin 1v2kk-2v iässä on menneet hoitoon lähes kaikki korkeasti koulutettujen tuttavien lapset. Meilläkin lapset on oppinut valtavasti kivoja juttuja päiväkodissa ja minulla on vahva arvostus päiväkodin henkilökuntaa kohtaan. Ihanaa, että joku jaksaa päivästä toiseen keksiä virikkeitä, askartelua, musiikkia, retkiä ym. lapsilleni. Itse olin puolitoista vuotta kotiäitinä vauvan ja taaperon kanssa ja se oli kyllä raskasta aikaa. Tavallaan antoisaa, tottakai, ja olen onnellinen että siihen oli mahdollisuus, mutta ei se vaan ollut minun juttuni. Se on kuitenkin käytännössä kotitöiden tekoa aamusta iltaan niin, että joku keskeyttää koko ajan välissä. Toisille sopii, kaikille ei. Olen paljon parempi vähän isompien lasten työssäkäyvänä äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki pysty olemaan kotona, vaikka haluaisikin.
Minä olen yrittäjä enkä voi pistää yritystä kolmeksi vuodeksi kiinni, koska menettäisi kaikki asiakkaat, kilpailu on kovaa. Eikä ole mitenkään helppoa sitten aloittaa nollasta ja olla ilman tuloja, koska asiakkaita ei ole.
Toivoisin, että jokaisen äitiyttä kunnioitetaan. Elämäntilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Kukaan ei ole parempi äiti vain siksi, että on hoitanut lapsensa kotona.
Mitäpä jos puhallettaisiin yhteen hiileen, toinen toistaan tukien, sen sijaan että arvostellaan ja nostetaan itsemme jalustalle 🙂
No Nata voisi, on taloudelliset aspektit kunnossa. Koko ajanhan se leuhkii rahoillaan ja omalla erinomaisuudellaan.
Ehkä tuntee itsensä ja tajuaa, että haluaa tehdä muuta ja lapsen on parempi olla hoidossa muualla.
Tätäkin tasa-arvon toteutumista estävää faktaa jotkut vielä alapeukuttaa. Ootteko mammat keskiajalta?
Todellakin, Kelan pitäisi maksaa vanhempien keskiarvotuloa, kummallekin vanhemmalle. Näin saadaan uusia mahdollisuuksia, että talous ihan retuperälle vetää. Varsinkin jos on osattu huomioida se tutkittu tieto, että lapsi pääsääntöisesti hyötyy siitä 1-3 v kotona olosta.
Tätä järjestelmää pitäisi kehittää tieteeseen ja tutkimukseen perustuen, lapsen näkökulmasta, tasa-arvoa vaalien. Nyt sitä kehitetään vain vanhempien työssäkäyntiä mahdollistaen.