Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään masennuksesta parantunutta?
08.08.2021 |
Itse en ole vielä edes hakeutunut avun piiriin, sekin tuntuu niin vaikealta, en usko että mistään lääkkeistä on apua ja tuskin terapiastakaan... Hirveän kallistakin on, ja olen työtön. Ajattelin että selviän tästä ajan kanssa itsekin, mutta päinvastoin, viime aikoina on ruvennut tulemaan jopa sellaisia ajatuksia, että olisi parempi jos en olisi syntynytkään ja ehkä olisi vain syytä kuolla pois.
No joo anteeksi vuodatus. Mutta miten tuon otsikon kysymyksen laita? Voiko masennuksesta oikeasti edes parantua ja miten?
Kommentit (61)
Ootteko parantuneet työelämässä vai eläkkeellä tämän takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseni. Kärsin masennuksesta 12-24 vuotiaaksi, yritin itsemurhaa, söin lääkkeitä, olin osastolla jne. Sitten vaan jonain päivänä päätin, että lakkaan vellomasta menneisyydessäni ja alan elää onnellista elämää, ja sen koommin en ole ollut masentunut. Outoa, mutta näin se meni. Nykyään olen erittäin positiivinen.
Jatkan vielä sen verran, että mä olen vain yksi miljoonista, enkä voi yleistää, että tämä on ainoa tapa parantua. Toisille auttaa lääkkeet, terapia tms, mulle auttoi ruokavalio. Pitää vain pysytellä elämänsyrjässä kiinni, ja kokeilla eri asioita, joista voisi olla apua. Masennuksessa se on vaikeaa, ja vaikeaa on sekin, että kaikkien konstien kanssa pitää vaan jaksaa sinnitellä vähintään kuukauden jos ei pitempään, ennenkuin näkee onko niistä apua.
Masennukseen saa myös ilmaista apua, lääkkeiden kustantamiseen saa apua vaikka sosiaalitoimistosta jne. Itsekin olin masennuksen aallonpohjassa työkyvyttömyyseläkkeellä ja pienituloinen, mutta niin vain sain kustannettua lääkärissä käyntejä, lääkkeitä yms.
Älä jätä itseäsi hoitamatta siksi, ettei ole varaa. Elämme hyvinvointivaltiossa, ja terv.huollon kuluihin saa apua, jos on pienituloinen.
terv. nro 1
Voi parantua. On tärkeää selvittää masennuksen juurisyyt. Paras apu on psykoterapia, mutta joskus voi joku muukin keskusteluapu auttaa.
Varaa ap aika oman kotikuntasi terveyskeskukseen lääkärille ja mene kertomaan ajatuksistasi. Siitä se lähtee. On myös mahdollista saada lähete nettiterapiaan (ilmainen), samaiselta sivulta löytyy myös ihan ilmaista apua ja neuvoa (mielenterveystalo.fi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus ei ole sairaus, se on mielentila. Oletko kysynyt itseltäsi, miksi olet masentunut? Itse olen ollut masentunut, kun välillä tuntuu etten saa elämässäni mitään aikaiseksi. Sitten olen miettinyt miksi en saa mitään aikaiseksi? Siihen on löytynyt erinäisiä syitä. Esim. tyytymättömyys joihinkin asioihin itsessäni, tai sitten olen huomannut etteivät haluamani asiat oikeasti ole sellaisia mitä haluan. Voi olla tyytymättömyyttä ulkonäköön, sosiaalisiin taitoihin ja muuhun sellaiseen. Mukavuudenhalu ja laiskuus on yksi tekijä. Huono itsetunto on yleinen syy myös. Kun ymmärrämme miksi olemme masentuneita, voimme tehdä asialle jotain. Jos vain vertailemme itseämme joihinkin muihin, ja siihen miten paljon paremmin heillä joissakin asioissa menee, emme pääse puusta pitkälle. Huolien märehtiminen on huono asia. Rohkeat muutokset ja askeleet elämässä ovat hyväksi. Käpertyminen tuttuun ja turvalliseen, vaikka se saa masentumaan ja pitää masentuneena, on tavallinen virhe. Mieti mitä itse sisäisesti todella haluat elämässäsi - älä sitä, mitä sinulta ehkä odotetaan muiden toimesta, ja ota askeleita siihen suuntaan.
Ap, kognitiivinen psykoterapia toimii useimpien kohdalla hyvin. Ideana on siinä saada masentuneen kehää pyörivät ajatukset järjestettyä uudestaan, eli tavallaan. muuttaa ajattelua.
Pitkä ja raskas tie, joka edellyttää potilaalta rehellisyyttä ja sitoutumista, mutta ehdottomasti kannatettava. KELAn tukemaa psykoterapiaa (3 v.) saa nykyään useampi, juuri siksi, että sen on todettu olevan tuloksellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avun hakeminen on jo eka askel parannukseen. Mä söin alkuun kolmea lääkettä, kävin psykologilla ja terapiassa jokusen vuoden, lopulta vaihdoin työpaikkaa ja jäin sopivasti hoitovapaalle pariksi vuodeksi. Lopetin vähitellen lääkkeet ja nyt oon selvinnyt ilman jo pari vuotta. Oon tasapainoinen ja onnellinen. Se on siis mahdollista, tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ole sairaus, se on mielentila. Oletko kysynyt itseltäsi, miksi olet masentunut? Itse olen ollut masentunut, kun välillä tuntuu etten saa elämässäni mitään aikaiseksi. Sitten olen miettinyt miksi en saa mitään aikaiseksi? Siihen on löytynyt erinäisiä syitä. Esim. tyytymättömyys joihinkin asioihin itsessäni, tai sitten olen huomannut etteivät haluamani asiat oikeasti ole sellaisia mitä haluan. Voi olla tyytymättömyyttä ulkonäköön, sosiaalisiin taitoihin ja muuhun sellaiseen. Mukavuudenhalu ja laiskuus on yksi tekijä. Huono itsetunto on yleinen syy myös. Kun ymmärrämme miksi olemme masentuneita, voimme tehdä asialle jotain. Jos vain vertailemme itseämme joihinkin muihin, ja siihen miten paljon paremmin heillä joissakin asioissa menee, emme pääse puusta pitkälle. Huolien märehtiminen on huono asia. Rohkeat muutokset ja askeleet elämässä ovat hyväksi. Käpertyminen tuttuun ja turvalliseen, vaikka se saa masentumaan ja pitää masentuneena, on tavallinen virhe. Mieti mitä itse sisäisesti todella haluat elämässäsi - älä sitä, mitä sinulta ehkä odotetaan muiden toimesta, ja ota askeleita siihen suuntaan.
Häpeä! Sekoitit juuri kliinisen sairauden pahaan mieleen.
Miten kukaan enää tänä päivänä v,2021 voi kirjoittaa mitään tuollaista roskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masis ei ole sairaus vaan tunnetila murehtijan olemus. Useimmat taiteilijat elää elämästä puolet masennuksessa puolet luovuudessa työt on synkkiä tai iloisia sen mukaan.Masis on tietysti murehtimista miksi on pahaa kysymys ja miksei pysty hyvään mihin apostoli Paul vastasi ettei liha tee hyvää koska se on turmeltunut. On siis sisäinen kamppailu.
Masennuksesta KUULUU selvitä. Se on yksi osa ihmisen kehittymistä. Toki kaikki eivät välttämättä joudu kohtaamaan itseään niin raadollisesti, mutta osan meistä täytyy. Traumaattiset kokemukset altistavat masennukselle ja on hyvä hakea apua niiden selvittämiseen ja yleensäkin selviämiseen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin mieluummin, että tunnen ihmisen, joka on saanut masennuksensa hallintaan. - Mutta tunnen ja tiedän myös ihmisä, jotka käyttävät ilmaisua masennus. vähän huolimattomasti ja ymmärtämättömästi. Ja joille on mahdotonta tajuta, että masennus voi oikeasti olla enempi sairaus kuin vain sitä, että sanoo olevansa masentunu vaikka oikeampaa olsi sanoa, että jokin asia huvita juuri nyt kun on nähnyt saman ikävän asian jo n. kertaa. ("Mua masenaa ku mun kumppani ei koskaan voi tiskata käyttämäänsä kahvikuppia heti vaan juo samasta pesemättömästä kupistaan monta kertaa, pitkin päivää") Tai kuinka on vähän enempi väsynyt nyt kuin tavallisesti, kun ei ole saanut kovien helieden johdosa nukuttua hyvin pariin viime päivään.
Yliopisto-opiskelija
Sokeri myös väsyttää muuten liika sokeri johtaa diabetekseen. Siitä tulee hyvä olo hetkeksi mutta sitten väsyttää . Viinabaareissa ihmiset nuokkuu puoli unessa ei alkoholin vaan sokerin takia mitä drinkeissä on mehuja ja likööriä. Limsoja. Samoin juhlissa kun lataa kakkuja juomia hedelmiä likööriä verensokeri nousee sekunnissa pilviin sitten laskee ja nousee.Lopulta on huippu väsynyt. ( Huumeet väsyttää myös).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin masentaa kun on joutunut varkaitten kohteeksi tai muu väkivalta voi olla myös uskonto uhkailua vihaa tai huumattu kuten usein tapahtuu että muut tyrkkii huumeita sinuun. Sitten on tulehdukset mitkä voi vetää ihan sängyn pohjalle joten tulehdus arvot pitää ottaa aina. Raudan ja vitamiin puute aiheuttaa huonoa oloa sekä väsymystä joten kaikki ei johdu tunteista.
No en nyt täysin parantunut, mutta toimintakykyiseksi toipunut. Enkä todellakaan suomalaisten terveyspalvelujen ansiosta, ne vaan pahensivat koko asiaa ensi alkuun. Mutta sinä toki voit tehdä niin kuin parhaaksi näet.
Se vasta masentaa kun lääkäri ei anna antibiootteja tahallaan haluaa että potilaat kuolee tulehduksiin.
En ole itse kokonaan parantunut, mutta viimeisin vuosi on ollut jo parempi, vaikka sen aikainen suhde kariutui alkukesästä ja heinäkuu oli nyt taas tuskainen. Olen kokeillut paria eri lääkettä, mutta itsellä sivuvaikutukset olivat ikävän vahvat enkä käyttänyt kumpaakaan kovin pitkään. Ja toisilla oli vain lamaannuttava vaikutus eli oli helppo vaan möllöttää tunteettomana. Kävin myös kolme vuotta terapiassa ja ehkä siitäkin oli hieman apua.
Itse koen kuitenkin tärkeimmäksi perusasioiden kuntoon laittamisen eli ruoka, liikunta ja uni. Sokerin ja turhien hiilihydraattien jättäminen sekä tissittelun lopettaminen. Pyrin myös käymään joka päivä kävelyllä luonnossa piristäytymässä, vaikka välillä ei olisi yhtään huvittanut. Uniongelmat ovat olleet itselle tuttuja ja välillä unet meinaa vieläkin jäädä vähiin. Kärsimyskukkaa olen nyt kesällä koittanut ja se ehkä vähän rauhoittaa ja syventää unta.
Olen opiskellut tässä nyt pitkään ja opinnot ovat edenneet hitaasti mutta varmasti. Osana kesistä olen tehnyt töitä ja ne pitävät mukavasti elämän syrjässä kiinni eikä kaikki mene ahdistavaksi vellonnaksi niin helposti. Kaverit ovat vähentyneet vuosien mittaan, mutta jokunen sentään löytyy.
Meni pitkään ettei oikein mikään kiinnostanut eikä juuri mitään saanut tehtyä, mutta pikkuhiljaa tässä on mieli alkanut virkustumaan ja aivan epärealestisyen suunnitelmien sijaan mielessä pyörii jo valmistuminen ja mahdollinen maalle muutto jopa ensi kesäksi. Joku mummonmökin kunnostus vuosien projektina töiden ohessa olisi itselle mielekäs seuraava projekti, kun kaupunkielämä jotenkin kroonisesti ahdistaa. Joku mukava seuralainen sinne olisi tietenkin mukava löytää, mutta onneksi viihdyn ihan hyvin yksiksenikin.
Lääkkeitä en tosiaan halua enkä aio käyttää, siis masennuslääkkeitä. Muuten en ole lääkevastainen. Helsingissä ei taida tähän maailmanaikaan (korona...) saada kiireettömiä aikoja julkiseen terveydenhuoltoon ollenkaan. Mutta ei kai minulla kiire ole, ehkä odottelen ensi vuoteen tai sitä seuraavaan tai sitä seuraavaan... Psykoterapia voisi kiinnostaa mutta alkuun pääsy hankalaa ja tulevaisuuden osalta huolestuttaisi hinta, Helsingissä jää 150-200 euroa maksettavaksi omasta pussista kuukausittain, jos kerran viikossa käy ja on Kelan tuki.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No en nyt täysin parantunut, mutta toimintakykyiseksi toipunut. Enkä todellakaan suomalaisten terveyspalvelujen ansiosta, ne vaan pahensivat koko asiaa ensi alkuun. Mutta sinä toki voit tehdä niin kuin parhaaksi näet.
Vähän sama täällä. Olen toipunut syvästä masennuksesta mutta en todellakaan julkisen terveydenhuollon ansiosta. Lääkkeissä oli niin järkyttävät sivuvaikutukset että ne vaan pahensi oloa mutta ketään ei tuntunut se kiinnostavan, uhkailtiin vaan että jos lopetan lääkityksen eivät voi kirjoittaa sairaslomaa eivätkä tarjota muutakaan apua. Parantuminen alkoi kun kieltäydyin julkisen "avusta", jätin lääkkeet pois ja menin kunnolliselle yksityiselle terapeutille.
No minä lasken itseni parantuneeksi. Vaikka en tiedä, voiko masennuksesta koskaan virallisesti parantua, vai onko siinä vain parempia ja huonompia vaiheita.
Mulla oli vakava masennus, ja se kesti vuosia. Kaikenlaista hoitomuotoa kokeiltiin, mutta mistään ei ollut apua. Tai no oli sen verran apua, että en tappanut itseäni, mutta muutoin olo oli ihan kamala. Mun masennus katosi, kun poistin ruokavaliostani aivan kaiken sokerin (myös hunajat, siirapit jne), aivan kaikki viljat ja aivan kaikki siemenöljyt. Käytännössä en syö mitään leipomotuotteita, en oikeastaan mitään eineksiä tai puolivalmiitakaan tuotteita. Teen itse ruokani alusta lähtien. Kuukausi tätä, ja kaikki mielialaoireeni olivat kadonneet kokonaan!
Nyt olen ollut jo viisi kuukautta oireeton tämän uuden ruokavalioni johdosta. En olisi uskonut, jos en olisi itse kokenut. Ja ruokavaliomuutokseni tein ihan muista syistä, sen vaikutus mun mielialaan oli yllätys.