Hyväksyisittekö erolla uhkailua parisuhderiitojen yhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan.

Yleensä käy niin, että se joka on uhannut erolla jää loppujen lopuksi soitteleen lehdelle.

Voi olla että esim. meillä olisi käynyt juuri näin jos sitä ei koskaan olisi käsitelty miksi toinen uhkaa erolla. Hän näki jokaisessa konfliktissa uhkan siihen että hän tulee jätetyksi. Ne riidat loppu melko lyhyeen kun toinen vain totesi että kai meidän sitten täytyy erota. Varmaan ne erimielisyydet olisi ennen pitkää eroon oikeasti johtanutkin vaikka se oli se mitä tuo eron uhkaileva itse pelkäsi kaikkein eniten.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitää tehdä tilanteessa, jossa toinen syyttää pettämisestä yms. venkoilusta selän takana? Kun se syyttävä osapuoli ei usko järkipuhetta. Olen ehdottanut terapiaa, keskustelua, puhelimeni paikannuksen luvallista seuraamista, näyttänyt sähköpostini ja puhelimeni. Jos syytökset eivät silti lopu, mitä voi enää tehdä kuin sanoa rakastavansa mutta tukahtuvansa tilanteeseen? Onko henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan vastaaminen erouhkauksella väärin?

Miksi olet parisuhteessa, jossa luokittelet olevan väkivaltaa? Voi hyvin, ihminen. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eron ottaminen puheeksi on aina heti uhkailua tai loukkaus? Eikö erosta vaihtoehtona voi puhua ilman draamaa, neutraalisti, ihan kuin muistakin vaihtoehdoista? Ei sen tarvitse tarkoittaa, että erotaan konkreettisesti. Asiaa voi silti puida teoriassa ja se ehkä auttaa hakemaan muita ratkaisuja.

Ihmisten keskustelutaidot ovat muutenkin nykyään ihan surkeita. Joko huudetaan kurkku suorana tai sitten mökötetään tuppisuina. Ja ehdottomuus on valttia ihan joka asiassa. 

Taidan olla taas kerran yksin tällä sivistyneemmällä ajattelun tasolla? Alapeukkusadetta liskoaivoilta tähänkin kommenttiin odotellessa.

No jos ero otetaan puheeksi riidan kiihkeimmällä hetkellä (ja silloin kun on itse alakynnessä), niin onko se susta asiasta puhumista ilman draamaa ja neutraalisti?

Olen sen verran aikuinen, että kestän sen. Ei hetkauta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se on parempi että se ero tulee ihan yllätyksenä sitten joskus. Mitä turhaan puhumaan sitä ennen.

Koska ainoat mahdolliset vaihtoehdot ovat: 

a) uhkailee erolla muuhun asiaan liittyvän riidan yhteydessä

b) ei puhu erosta ollenkaan ennen kuin ero tapahtuu

Mun mielestä kun muitakin vaihtoehtoja olisi...

Se tavallinen tarinahan menee niin, että kaikki on toisen mielestä hyvin ja sellaisena rauhallisena päivänä toinen kesken vaikka renkaidenvaihdon toteaa, että haluan eron, koska en näe tälle suhteelle jatkumisen edellytyksiä. Hän on monen aikaisemman riidan aikana ja niiden välillä työstänyt asiaa itsekseen, mutta ei ole keskustellut siitä, koska riidan aikana ei saa nostaa liian isoja asioita esille. Sitten se ero tulee toiselle  täytenä yllätyksenä, toki rauhallisesti kerrottuna ja hyvin perusteltuna. Kaikki ne aikaisemmat riidat ovat sitä pohjustaneet, vaikka toinen on kuvitellut riitojen olevan yksittäisistä asioista.

Kun tunteistaan ei saa puhua riidan aikana, vaan silloin tulee ottaa toisen tunteet vastaan, niin noinhan siinä sitten käy. Ehkä se tuntuu jätetystä hyvältä, koska toinen ei koskaan uhannut erolla, hän toteutti sen tuosta vain kertomatta mitään aikeistaan.

Miksi ei voi ottaa parisuhteen tulevaisuutta puheeksi esim. riitaa seuraavana päivänä? Tai vaikka viikko riidasta? Onko mitään selitystä miksi juuri riidan yhteydessä on ainoa hetki kun erosta voi puhua?

Tuo kuulostaa jo riidan haastamisesta. "Meillä on tässä mennyt jo viikko ilman riitoja mutta mä muuten haluaisin susta eron."

EI NOIN, vaan sanoo toisella että mitkä asiat parisuhteessa huolettavat ja että minkä pitäisi muuttua että suhde voi jatkua.

Mä en kyllä ihan ymmärrä miksi sitä riitelyä tai ongelmien käsittelyä pitäisi pitkittää kestämään päiviä tai jopa viikkoja.

Eihän se ole pitkittämistä vaan sitä, että käsitellään parisuhteen kannalta kriittiset asiat silloin, kun molemmat ovat rauhoittuneita ja kykenevät ajattelemaan selkeästi.

Ei kai silloin edes synny riitoja jos kaikki asiat voidaan käsitellä kun molemmat on rauhallisia. Ja mikä sitten kenestäkin on se kriittinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi eron ottaminen puheeksi on aina heti uhkailua tai loukkaus? Eikö erosta vaihtoehtona voi puhua ilman draamaa, neutraalisti, ihan kuin muistakin vaihtoehdoista? Ei sen tarvitse tarkoittaa, että erotaan konkreettisesti. Asiaa voi silti puida teoriassa ja se ehkä auttaa hakemaan muita ratkaisuja.

Ihmisten keskustelutaidot ovat muutenkin nykyään ihan surkeita. Joko huudetaan kurkku suorana tai sitten mökötetään tuppisuina. Ja ehdottomuus on valttia ihan joka asiassa. 

Taidan olla taas kerran yksin tällä sivistyneemmällä ajattelun tasolla? Alapeukkusadetta liskoaivoilta tähänkin kommenttiin odotellessa.

Seinäjoella kaikki on draamaa. Mustatukkaiset tatuoidut naiset draamailevat ja miehet pakenevat autotalliin kippaamaan alkoa ja rassaamaan autonromuja tai prätkiä.

Se on äärimmäinen hätähuuto. Minä sanoin niin, kun mies ei lopettanut. Kidutti vainolla vaan. Kaikella on rajansa.

Avopuolisoni sanoo noin viikottain riitojen yhteydessä. Riidan jälkeen sanoo haluavansa olla suhteessa. Minulla on tämän vuoksi mennyt maku suhteessa. Jatkuva paha olo epävarmuuden vuoksi. Miksi panostaa henkisesti suhteeseen, jossa joka riidassa toinen sanoo haluavansa erota. Tämä on aiheuttanut lisää ongelmia suhteeseen ja tunnen vihaa puolisoa kohtaan. Kuitenkin en halua erota, koska en koe että olisin silloin yhtään onnellisempi. Mutta tuntuu ettei luottamusta enää edes voi korjata ja suhde varmaan tuhoon tuomittu. Puolisoni on suoraan sanoen idiootti joka riidassa puhuu mitä tahansa sylki suuhun tuo ja haluaa tarkoituksella loukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu samaan sarjaan kuin tahallinen loukkaaminen vyön alle riidassa, kuten ulkonäön tai luonteen tms haukkuminen. Kun sille tielle lähtee, niin alkaa suhteen loppulaskenta.

Riita on se suhteen loppulaskenta. Jos asioista ei kyetä sopimaan riitelemättä, ollaan koko ajan tekemässä loppua.

Tälleenkö te ajattelette?

Minä taisin riidoissa ottaa eron puheeksi. En ehkä niin uhkailevaan sävyyn, vaan enemmän hätähuutona, että en näe muuta vaihtoehtoa kuin eron. Mutta käyttäessäni sitä tiesin, että se on miehelle syy panikoitumiselle. Eli jos en saanut miestä muuten kuuntelemaan, niin käytin alhaisesti keinoa, jonka tiesin olevan miehelle arka paikka.

Lopulta erottiin ihan rauhallisesti ja hyvissä väleissä yhteisymmärryksessä, kun ei tosiaankaan saatu suhdetta toimimaan. Tai erossa ollaan nyt. Saa nähdä palataanko vielä yhteen. Itse en näe miten asiat voisivat niin paljon muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja oikeus sanoa ne ääneen, vaikka toinen kokee sen ahdistavana. Jos juuri sillä hetkellä koen, että tässä suhteessa ei välttämättä ole mitään jatkamisen edellytyksiä, niin pitääkö valehdella ja olla hiljaa ja sitten jonain päivänä vain lähteä. Silloin toiselle tulee tunne, että olen valehdellut hänelle olemalla hiljaa tunteistani.

Jos riitelet, otat sen riskin, että toinen ilmoittaa olevansa valmis lähtemään. Toki hän voi lähteä ilman sitä riitaakin, mutta minusta on aika lailla outoa riidellä niin, että on päättänyt jo etukäteen riidan vahvistavan suhdetta. Ei se niin mene.

Mitä minä juuri luin?!

Aikuinen ihminen voi päättää, mitä suustaan päästää. Voi olla vihainen ja sanoa sen, mutta toista ei uhkailla. Erolla toistuvasti uhkaileminen on tunnekiristystä ja manipulointia pahimmasta päästä.

Parisuhde eroaa monista heppoisemmista ihmissuhteista siinä, että konflikteja voi turvallisesti käsitellä ilman, että tarvtsee koko ajan pelätä suhteen kariutumista. Jos mitään ristiriitoja ei uskalla nostaa pöydälle siinä pelossa, että toinen nostaa kytkintä, se kasaa valtavan määrän ihan soviteltavissa olevia asioita raskauttamaan suhdetta.

Asioista PITÄÄ puhua ja jopa riidellä, mutta uhkailematta ja kiristämättä.

Mä ajattelen niin että turvallisessa ihmisuhteessa se ero voidaan ottaa puheeksi silloin kun se siltä tuntuu eikä sitä heti koeta uhkaksi itselle. Keskustelun toki tulee jatkua siitä miksi toinen kokee että haluaisi erota, miksi hän kokee ettei jaksa suhdetta jne.

Joo, mutta tuossa ei ole kyse erosta keskustelemisesta, vaan sillä uhkailusta ja kiristämisestä. Siis manipuloinnista.

Ap kertoo, että asia nousee toistuvasti esille muista asioista riidellessä. Se on siis uhkailua. Jos ap:n puoliso haluaa oikeasti erota, se otetaan esille kun ei riidellä vaikkapa kotitöistä!

Vierailija kirjoitti:

Avopuolisoni sanoo noin viikottain riitojen yhteydessä. Riidan jälkeen sanoo haluavansa olla suhteessa. Minulla on tämän vuoksi mennyt maku suhteessa. Jatkuva paha olo epävarmuuden vuoksi. Miksi panostaa henkisesti suhteeseen, jossa joka riidassa toinen sanoo haluavansa erota. Tämä on aiheuttanut lisää ongelmia suhteeseen ja tunnen vihaa puolisoa kohtaan. Kuitenkin en halua erota, koska en koe että olisin silloin yhtään onnellisempi. Mutta tuntuu ettei luottamusta enää edes voi korjata ja suhde varmaan tuhoon tuomittu. Puolisoni on suoraan sanoen idiootti joka riidassa puhuu mitä tahansa sylki suuhun tuo ja haluaa tarkoituksella loukata.

Mistä te riitelette? Kumpi aloittaa? Minusta nämä olennaisimpia kysymyksiä sen suhteen, onko erolla uhkailu oikeutettua vaiko eikö ole. Ex-mieheni olisi voinut kirjoittaa laillasi ja me riitelimme siitä, että hän oli varma minun pettävän. En pettänyt joten en voinut tunnustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja oikeus sanoa ne ääneen, vaikka toinen kokee sen ahdistavana. Jos juuri sillä hetkellä koen, että tässä suhteessa ei välttämättä ole mitään jatkamisen edellytyksiä, niin pitääkö valehdella ja olla hiljaa ja sitten jonain päivänä vain lähteä. Silloin toiselle tulee tunne, että olen valehdellut hänelle olemalla hiljaa tunteistani.

Jos riitelet, otat sen riskin, että toinen ilmoittaa olevansa valmis lähtemään. Toki hän voi lähteä ilman sitä riitaakin, mutta minusta on aika lailla outoa riidellä niin, että on päättänyt jo etukäteen riidan vahvistavan suhdetta. Ei se niin mene.

Mitä minä juuri luin?!

Aikuinen ihminen voi päättää, mitä suustaan päästää. Voi olla vihainen ja sanoa sen, mutta toista ei uhkailla. Erolla toistuvasti uhkaileminen on tunnekiristystä ja manipulointia pahimmasta päästä.

Parisuhde eroaa monista heppoisemmista ihmissuhteista siinä, että konflikteja voi turvallisesti käsitellä ilman, että tarvtsee koko ajan pelätä suhteen kariutumista. Jos mitään ristiriitoja ei uskalla nostaa pöydälle siinä pelossa, että toinen nostaa kytkintä, se kasaa valtavan määrän ihan soviteltavissa olevia asioita raskauttamaan suhdetta.

Asioista PITÄÄ puhua ja jopa riidellä, mutta uhkailematta ja kiristämättä.

Eli sinulle omien tunteiden sanominen ääneen on uhkailua ja kiristämistä? No eipä ihme, että moni sanoo eron tulleen ihan yllätyksenä, kun parisuhteessa toinen ei ole koskaan saanut sanoa ääneen, että hänellä on paha olo koko suhteessa. Saa sanoa olevansa vihainen, mutta ei saa sanoa voivansa pahoin toisen jatkuvien vaatimusten vuoksi.

Koeta nyt vihdoin jo ymmärtää asia, jota sinulle on tässä ketjussa moni sanonut. On kaksi eri asiaa todella harkita eroa ja keskustella siitä.

Ja se, mitä ap:n mies ja mitä ilmeisimmin sinä itse harrastatte eli uhkailla aina erolla, kun riidellessä on alakynnessä. Tämä jälkimmäinen on manipulointia ja tunnekiristystä. "Jos et tee kuten minä haluan, lähden tästä liitosta!"

Varo vaan, tuo on varma tapa aiheuttaa oikeasti ero, mutta niin, että sinut jätetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja oikeus sanoa ne ääneen, vaikka toinen kokee sen ahdistavana. Jos juuri sillä hetkellä koen, että tässä suhteessa ei välttämättä ole mitään jatkamisen edellytyksiä, niin pitääkö valehdella ja olla hiljaa ja sitten jonain päivänä vain lähteä. Silloin toiselle tulee tunne, että olen valehdellut hänelle olemalla hiljaa tunteistani.

Jos riitelet, otat sen riskin, että toinen ilmoittaa olevansa valmis lähtemään. Toki hän voi lähteä ilman sitä riitaakin, mutta minusta on aika lailla outoa riidellä niin, että on päättänyt jo etukäteen riidan vahvistavan suhdetta. Ei se niin mene.

Mitä minä juuri luin?!

Aikuinen ihminen voi päättää, mitä suustaan päästää. Voi olla vihainen ja sanoa sen, mutta toista ei uhkailla. Erolla toistuvasti uhkaileminen on tunnekiristystä ja manipulointia pahimmasta päästä.

Parisuhde eroaa monista heppoisemmista ihmissuhteista siinä, että konflikteja voi turvallisesti käsitellä ilman, että tarvtsee koko ajan pelätä suhteen kariutumista. Jos mitään ristiriitoja ei uskalla nostaa pöydälle siinä pelossa, että toinen nostaa kytkintä, se kasaa valtavan määrän ihan soviteltavissa olevia asioita raskauttamaan suhdetta.

Asioista PITÄÄ puhua ja jopa riidellä, mutta uhkailematta ja kiristämättä.

Mä ajattelen niin että turvallisessa ihmisuhteessa se ero voidaan ottaa puheeksi silloin kun se siltä tuntuu eikä sitä heti koeta uhkaksi itselle. Keskustelun toki tulee jatkua siitä miksi toinen kokee että haluaisi erota, miksi hän kokee ettei jaksa suhdetta jne.

Joo, mutta tuossa ei ole kyse erosta keskustelemisesta, vaan sillä uhkailusta ja kiristämisestä. Siis manipuloinnista.

Ap kertoo, että asia nousee toistuvasti esille muista asioista riidellessä. Se on siis uhkailua. Jos ap:n puoliso haluaa oikeasti erota, se otetaan esille kun ei riidellä vaikkapa kotitöistä!

Mä edelleenkän ihan ymmärrä että miksi sitä eroa ei voisi ottaa esille vaikka kotitöistä riidellessä. Jos toinen ei vaikka yhtään arvosta sitä mitä sinä hänelle sanot. Onhan yhteiselämän jatkaminen melko mahdotonta jos riitelystä ei päästä johonkin molempia tyydyttävään ratkaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja oikeus sanoa ne ääneen, vaikka toinen kokee sen ahdistavana. Jos juuri sillä hetkellä koen, että tässä suhteessa ei välttämättä ole mitään jatkamisen edellytyksiä, niin pitääkö valehdella ja olla hiljaa ja sitten jonain päivänä vain lähteä. Silloin toiselle tulee tunne, että olen valehdellut hänelle olemalla hiljaa tunteistani.

Jos riitelet, otat sen riskin, että toinen ilmoittaa olevansa valmis lähtemään. Toki hän voi lähteä ilman sitä riitaakin, mutta minusta on aika lailla outoa riidellä niin, että on päättänyt jo etukäteen riidan vahvistavan suhdetta. Ei se niin mene.

Mitä minä juuri luin?!

Aikuinen ihminen voi päättää, mitä suustaan päästää. Voi olla vihainen ja sanoa sen, mutta toista ei uhkailla. Erolla toistuvasti uhkaileminen on tunnekiristystä ja manipulointia pahimmasta päästä.

Parisuhde eroaa monista heppoisemmista ihmissuhteista siinä, että konflikteja voi turvallisesti käsitellä ilman, että tarvtsee koko ajan pelätä suhteen kariutumista. Jos mitään ristiriitoja ei uskalla nostaa pöydälle siinä pelossa, että toinen nostaa kytkintä, se kasaa valtavan määrän ihan soviteltavissa olevia asioita raskauttamaan suhdetta.

Asioista PITÄÄ puhua ja jopa riidellä, mutta uhkailematta ja kiristämättä.

Mä ajattelen niin että turvallisessa ihmisuhteessa se ero voidaan ottaa puheeksi silloin kun se siltä tuntuu eikä sitä heti koeta uhkaksi itselle. Keskustelun toki tulee jatkua siitä miksi toinen kokee että haluaisi erota, miksi hän kokee ettei jaksa suhdetta jne.

Joo, mutta tuossa ei ole kyse erosta keskustelemisesta, vaan sillä uhkailusta ja kiristämisestä. Siis manipuloinnista.

Ap kertoo, että asia nousee toistuvasti esille muista asioista riidellessä. Se on siis uhkailua. Jos ap:n puoliso haluaa oikeasti erota, se otetaan esille kun ei riidellä vaikkapa kotitöistä!

Mä edelleenkän ihan ymmärrä että miksi sitä eroa ei voisi ottaa esille vaikka kotitöistä riidellessä. Jos toinen ei vaikka yhtään arvosta sitä mitä sinä hänelle sanot. Onhan yhteiselämän jatkaminen melko mahdotonta jos riitelystä ei päästä johonkin molempia tyydyttävään ratkaisuun.

Voihan sen eron toki ottaa siinä esiin jos sitä on tosiaan miettinyt. Mutta ei käyttää sitä erokorttia joka riidan yhteydessä.

Jos tilanne kiristyy parannusehdotuksista viis veisaamatta, kyllä sillon pitää sanoa että erotaan. Jos ei mikään mene perille, lupaukset rikotaan jne. Ei ole mitään mieltä jatkaa, jos ei voi luottaa.

Olen ikävä kyllä syyllistynyt tuohon. Oli meneillään erittäin stressaava elämänvaihe ja tuli riitaa kumppanin kanssa ja se eskaloitui pahaksi. Hän ei meinannut ymmärtää minun näkökulmaani ollenkaan ja turhautuneena sanoin, että annetaan olla sitten, ei tästä mitään tule. Kaduin heti kun tilanne rauhoittui ja pyysin anteeksi, saimme sovittua ja yhdessä ollaan edelleen.

Asiat eivät ole mustavalkoisia. On henkistä väkivaltaa uhkailla toista jatkuvasti, mutta olemme silti ihmisiä ja ylikuormittuneena, kovan henkisen paineen alla saattaa sanoa asioita mitä ei todellakaan tarkoita.

Omat vanhempani ovat läpikäyneet todella paljon raskaita asioita ja olen kuullut vierestä pahojakin riitoja. Silti päättivät yrittää ja ovat edelleen yhdessä.

Jos jokaisesta ahdistuneena, suutuspäissään sanotusta asiasta pitäisi laittaa suhde poikki, kuinkakohan moni pari täällä olisi enää yhdessä. Olen myös huomannut, että nämä jotka huutelevat jokaisen riidan aikana sanotun asian olevan syy erolle, eivät ole kokeneet sitä miten raskasta elämä voi olla ja etenkin pitkässä liitossa/suhteessa joskus saattaa tulla sanoneeksi pahasti sille jonka kanssa viettää ja jakaa arkensa. Kun ihminen todella rasittuu ja uupuu, ei ole aina oma itsensä. Todellinen, vahva suhde kyllä kestää erimielisyydet ja huonot päivät. Vähän off topic, mutta jaoinpa ajatukseni silti.

Sanoisin vaan että jos tuntuu siltä niin hän on vapaa lähtemään. Mua ei erolla uhkailla,

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitää tehdä tilanteessa, jossa toinen syyttää pettämisestä yms. venkoilusta selän takana? Kun se syyttävä osapuoli ei usko järkipuhetta. Olen ehdottanut terapiaa, keskustelua, puhelimeni paikannuksen luvallista seuraamista, näyttänyt sähköpostini ja puhelimeni. Jos syytökset eivät silti lopu, mitä voi enää tehdä kuin sanoa rakastavansa mutta tukahtuvansa tilanteeseen? Onko henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan vastaaminen erouhkauksella väärin?

Hommata oma asunto ja lähteä. Eikä tartte varoittaa etukäteen jos kumppani on fyysisesti väkivaltainen

Luulis maalaisjärjellä tämän ymmärtävän.

Ei tollasta uhkailijaa voi aidosti rakastaa. Sanot rakastavasi koska a) olet hänestä riippuvainen tai b) pelkäät.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin vaan että jos tuntuu siltä niin hän on vapaa lähtemään. Mua ei erolla uhkailla,

Mitä tuo sitten on muuta kuin uhkailua erolla?

Vierailija kirjoitti:

Olen ikävä kyllä syyllistynyt tuohon. Oli meneillään erittäin stressaava elämänvaihe ja tuli riitaa kumppanin kanssa ja se eskaloitui pahaksi. Hän ei meinannut ymmärtää minun näkökulmaani ollenkaan ja turhautuneena sanoin, että annetaan olla sitten, ei tästä mitään tule. Kaduin heti kun tilanne rauhoittui ja pyysin anteeksi, saimme sovittua ja yhdessä ollaan edelleen.

Asiat eivät ole mustavalkoisia. On henkistä väkivaltaa uhkailla toista jatkuvasti, mutta olemme silti ihmisiä ja ylikuormittuneena, kovan henkisen paineen alla saattaa sanoa asioita mitä ei todellakaan tarkoita.

Omat vanhempani ovat läpikäyneet todella paljon raskaita asioita ja olen kuullut vierestä pahojakin riitoja. Silti päättivät yrittää ja ovat edelleen yhdessä.

Jos jokaisesta ahdistuneena, suutuspäissään sanotusta asiasta pitäisi laittaa suhde poikki, kuinkakohan moni pari täällä olisi enää yhdessä. Olen myös huomannut, että nämä jotka huutelevat jokaisen riidan aikana sanotun asian olevan syy erolle, eivät ole kokeneet sitä miten raskasta elämä voi olla ja etenkin pitkässä liitossa/suhteessa joskus saattaa tulla sanoneeksi pahasti sille jonka kanssa viettää ja jakaa arkensa. Kun ihminen todella rasittuu ja uupuu, ei ole aina oma itsensä. Todellinen, vahva suhde kyllä kestää erimielisyydet ja huonot päivät. Vähän off topic, mutta jaoinpa ajatukseni silti.

Noh, riippuu varmasti siitä kuinka yleistä henkinen väkivalta on. Jos viikottaista, niin on se syy erolle ihan sama miten rasittunut toinen on.