Hyväksyisittekö erolla uhkailua parisuhderiitojen yhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Ex-muijalla erolla uhkailu oli joka päiväistä touhua. Samoin se, että Hän ottaa lakimiehiin yhteyden että saa omaisuudesta puolet. Lopulta kävi niin, että eroa hainkin Minä. Ex,lle oli myös suuri järkytys, että puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen Minä hain yksin eroa. Luuli aina että en tekisi niin.

Oliko jo uus kateltuna ennen eroa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitää tehdä tilanteessa, jossa toinen syyttää pettämisestä yms. venkoilusta selän takana? Kun se syyttävä osapuoli ei usko järkipuhetta. Olen ehdottanut terapiaa, keskustelua, puhelimeni paikannuksen luvallista seuraamista, näyttänyt sähköpostini ja puhelimeni. Jos syytökset eivät silti lopu, mitä voi enää tehdä kuin sanoa rakastavansa mutta tukahtuvansa tilanteeseen? Onko henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan vastaaminen erouhkauksella väärin?

Tuossa se sairaallousen mustasukkainen käyttää henkistä väkivaltaa. Jos sinä sanot, että harkitset eroa, jos se ei lopu, ei tietenkään ole uhkailua vaan todellisen tilanteen kertomista, jotta toinen voi vielä vaikuttaa siihen, tuleeko ero vai ei.

Erolla uhkailijat, joista tässä ketjussa on kyse, eivät oikeasti koskaan suostu eroamaan, vaikka puoliso erotoimiin ryhtyisikin, koska heille se on keino kontrolloida ja alistaa, jotta toinen ikinä EI eroaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja oikeus sanoa ne ääneen, vaikka toinen kokee sen ahdistavana. Jos juuri sillä hetkellä koen, että tässä suhteessa ei välttämättä ole mitään jatkamisen edellytyksiä, niin pitääkö valehdella ja olla hiljaa ja sitten jonain päivänä vain lähteä. Silloin toiselle tulee tunne, että olen valehdellut hänelle olemalla hiljaa tunteistani.

Jos riitelet, otat sen riskin, että toinen ilmoittaa olevansa valmis lähtemään. Toki hän voi lähteä ilman sitä riitaakin, mutta minusta on aika lailla outoa riidellä niin, että on päättänyt jo etukäteen riidan vahvistavan suhdetta. Ei se niin mene.

Mitä minä juuri luin?!

Aikuinen ihminen voi päättää, mitä suustaan päästää. Voi olla vihainen ja sanoa sen, mutta toista ei uhkailla. Erolla toistuvasti uhkaileminen on tunnekiristystä ja manipulointia pahimmasta päästä.

Parisuhde eroaa monista heppoisemmista ihmissuhteista siinä, että konflikteja voi turvallisesti käsitellä ilman, että tarvtsee koko ajan pelätä suhteen kariutumista. Jos mitään ristiriitoja ei uskalla nostaa pöydälle siinä pelossa, että toinen nostaa kytkintä, se kasaa valtavan määrän ihan soviteltavissa olevia asioita raskauttamaan suhdetta.

Asioista PITÄÄ puhua ja jopa riidellä, mutta uhkailematta ja kiristämättä.

Mä ajattelen niin että turvallisessa ihmisuhteessa se ero voidaan ottaa puheeksi silloin kun se siltä tuntuu eikä sitä heti koeta uhkaksi itselle. Keskustelun toki tulee jatkua siitä miksi toinen kokee että haluaisi erota, miksi hän kokee ettei jaksa suhdetta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja oikeus sanoa ne ääneen, vaikka toinen kokee sen ahdistavana. Jos juuri sillä hetkellä koen, että tässä suhteessa ei välttämättä ole mitään jatkamisen edellytyksiä, niin pitääkö valehdella ja olla hiljaa ja sitten jonain päivänä vain lähteä. Silloin toiselle tulee tunne, että olen valehdellut hänelle olemalla hiljaa tunteistani.

Jos riitelet, otat sen riskin, että toinen ilmoittaa olevansa valmis lähtemään. Toki hän voi lähteä ilman sitä riitaakin, mutta minusta on aika lailla outoa riidellä niin, että on päättänyt jo etukäteen riidan vahvistavan suhdetta. Ei se niin mene.

Mitä minä juuri luin?!

Aikuinen ihminen voi päättää, mitä suustaan päästää. Voi olla vihainen ja sanoa sen, mutta toista ei uhkailla. Erolla toistuvasti uhkaileminen on tunnekiristystä ja manipulointia pahimmasta päästä.

Parisuhde eroaa monista heppoisemmista ihmissuhteista siinä, että konflikteja voi turvallisesti käsitellä ilman, että tarvtsee koko ajan pelätä suhteen kariutumista. Jos mitään ristiriitoja ei uskalla nostaa pöydälle siinä pelossa, että toinen nostaa kytkintä, se kasaa valtavan määrän ihan soviteltavissa olevia asioita raskauttamaan suhdetta.

Asioista PITÄÄ puhua ja jopa riidellä, mutta uhkailematta ja kiristämättä.

Eli sinulle omien tunteiden sanominen ääneen on uhkailua ja kiristämistä? No eipä ihme, että moni sanoo eron tulleen ihan yllätyksenä, kun parisuhteessa toinen ei ole koskaan saanut sanoa ääneen, että hänellä on paha olo koko suhteessa. Saa sanoa olevansa vihainen, mutta ei saa sanoa voivansa pahoin toisen jatkuvien vaatimusten vuoksi.

En hyväksyisi, vaan lähtisin.

Ei avioliitot kestä kellään jos ei mitään kestä. Tulee riitapäissään sanottua mitä sattuu, vaikka ei tietenkään pitäisi. Mutta hyvä jos teillä ruusuista on. Eikä mitään hyväksytä ja ollaan niin aikuisia.

Parisuhderiidat, monikossa?

Kai sitä eroa miettisi jos jatkuvasti tulee riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se on parempi että se ero tulee ihan yllätyksenä sitten joskus. Mitä turhaan puhumaan sitä ennen.

Koska ainoat mahdolliset vaihtoehdot ovat: 

a) uhkailee erolla muuhun asiaan liittyvän riidan yhteydessä

b) ei puhu erosta ollenkaan ennen kuin ero tapahtuu

Mun mielestä kun muitakin vaihtoehtoja olisi...

Se tavallinen tarinahan menee niin, että kaikki on toisen mielestä hyvin ja sellaisena rauhallisena päivänä toinen kesken vaikka renkaidenvaihdon toteaa, että haluan eron, koska en näe tälle suhteelle jatkumisen edellytyksiä. Hän on monen aikaisemman riidan aikana ja niiden välillä työstänyt asiaa itsekseen, mutta ei ole keskustellut siitä, koska riidan aikana ei saa nostaa liian isoja asioita esille. Sitten se ero tulee toiselle  täytenä yllätyksenä, toki rauhallisesti kerrottuna ja hyvin perusteltuna. Kaikki ne aikaisemmat riidat ovat sitä pohjustaneet, vaikka toinen on kuvitellut riitojen olevan yksittäisistä asioista.

Kun tunteistaan ei saa puhua riidan aikana, vaan silloin tulee ottaa toisen tunteet vastaan, niin noinhan siinä sitten käy. Ehkä se tuntuu jätetystä hyvältä, koska toinen ei koskaan uhannut erolla, hän toteutti sen tuosta vain kertomatta mitään aikeistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se on parempi että se ero tulee ihan yllätyksenä sitten joskus. Mitä turhaan puhumaan sitä ennen.

Koska ainoat mahdolliset vaihtoehdot ovat: 

a) uhkailee erolla muuhun asiaan liittyvän riidan yhteydessä

b) ei puhu erosta ollenkaan ennen kuin ero tapahtuu

Mun mielestä kun muitakin vaihtoehtoja olisi...

Se tavallinen tarinahan menee niin, että kaikki on toisen mielestä hyvin ja sellaisena rauhallisena päivänä toinen kesken vaikka renkaidenvaihdon toteaa, että haluan eron, koska en näe tälle suhteelle jatkumisen edellytyksiä. Hän on monen aikaisemman riidan aikana ja niiden välillä työstänyt asiaa itsekseen, mutta ei ole keskustellut siitä, koska riidan aikana ei saa nostaa liian isoja asioita esille. Sitten se ero tulee toiselle  täytenä yllätyksenä, toki rauhallisesti kerrottuna ja hyvin perusteltuna. Kaikki ne aikaisemmat riidat ovat sitä pohjustaneet, vaikka toinen on kuvitellut riitojen olevan yksittäisistä asioista.

Kun tunteistaan ei saa puhua riidan aikana, vaan silloin tulee ottaa toisen tunteet vastaan, niin noinhan siinä sitten käy. Ehkä se tuntuu jätetystä hyvältä, koska toinen ei koskaan uhannut erolla, hän toteutti sen tuosta vain kertomatta mitään aikeistaan.

Miksi ei voi ottaa parisuhteen tulevaisuutta puheeksi esim. riitaa seuraavana päivänä? Tai vaikka viikko riidasta? Onko mitään selitystä miksi juuri riidan yhteydessä on ainoa hetki kun erosta voi puhua?

Siitä vaan.

Yleensä käy niin, että se joka on uhannut erolla jää loppujen lopuksi soitteleen lehdelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se on parempi että se ero tulee ihan yllätyksenä sitten joskus. Mitä turhaan puhumaan sitä ennen.

Koska ainoat mahdolliset vaihtoehdot ovat: 

a) uhkailee erolla muuhun asiaan liittyvän riidan yhteydessä

b) ei puhu erosta ollenkaan ennen kuin ero tapahtuu

Mun mielestä kun muitakin vaihtoehtoja olisi...

Se tavallinen tarinahan menee niin, että kaikki on toisen mielestä hyvin ja sellaisena rauhallisena päivänä toinen kesken vaikka renkaidenvaihdon toteaa, että haluan eron, koska en näe tälle suhteelle jatkumisen edellytyksiä. Hän on monen aikaisemman riidan aikana ja niiden välillä työstänyt asiaa itsekseen, mutta ei ole keskustellut siitä, koska riidan aikana ei saa nostaa liian isoja asioita esille. Sitten se ero tulee toiselle  täytenä yllätyksenä, toki rauhallisesti kerrottuna ja hyvin perusteltuna. Kaikki ne aikaisemmat riidat ovat sitä pohjustaneet, vaikka toinen on kuvitellut riitojen olevan yksittäisistä asioista.

Kun tunteistaan ei saa puhua riidan aikana, vaan silloin tulee ottaa toisen tunteet vastaan, niin noinhan siinä sitten käy. Ehkä se tuntuu jätetystä hyvältä, koska toinen ei koskaan uhannut erolla, hän toteutti sen tuosta vain kertomatta mitään aikeistaan.

Miksi ei voi ottaa parisuhteen tulevaisuutta puheeksi esim. riitaa seuraavana päivänä? Tai vaikka viikko riidasta? Onko mitään selitystä miksi juuri riidan yhteydessä on ainoa hetki kun erosta voi puhua?

Tuo kuulostaa jo riidan haastamisesta. "Meillä on tässä mennyt jo viikko ilman riitoja mutta mä muuten haluaisin susta eron."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se on parempi että se ero tulee ihan yllätyksenä sitten joskus. Mitä turhaan puhumaan sitä ennen.

Koska ainoat mahdolliset vaihtoehdot ovat: 

a) uhkailee erolla muuhun asiaan liittyvän riidan yhteydessä

b) ei puhu erosta ollenkaan ennen kuin ero tapahtuu

Mun mielestä kun muitakin vaihtoehtoja olisi...

Se tavallinen tarinahan menee niin, että kaikki on toisen mielestä hyvin ja sellaisena rauhallisena päivänä toinen kesken vaikka renkaidenvaihdon toteaa, että haluan eron, koska en näe tälle suhteelle jatkumisen edellytyksiä. Hän on monen aikaisemman riidan aikana ja niiden välillä työstänyt asiaa itsekseen, mutta ei ole keskustellut siitä, koska riidan aikana ei saa nostaa liian isoja asioita esille. Sitten se ero tulee toiselle  täytenä yllätyksenä, toki rauhallisesti kerrottuna ja hyvin perusteltuna. Kaikki ne aikaisemmat riidat ovat sitä pohjustaneet, vaikka toinen on kuvitellut riitojen olevan yksittäisistä asioista.

Kun tunteistaan ei saa puhua riidan aikana, vaan silloin tulee ottaa toisen tunteet vastaan, niin noinhan siinä sitten käy. Ehkä se tuntuu jätetystä hyvältä, koska toinen ei koskaan uhannut erolla, hän toteutti sen tuosta vain kertomatta mitään aikeistaan.

Miksi ei voi ottaa parisuhteen tulevaisuutta puheeksi esim. riitaa seuraavana päivänä? Tai vaikka viikko riidasta? Onko mitään selitystä miksi juuri riidan yhteydessä on ainoa hetki kun erosta voi puhua?

Tuo kuulostaa jo riidan haastamisesta. "Meillä on tässä mennyt jo viikko ilman riitoja mutta mä muuten haluaisin susta eron."

EI NOIN, vaan sanoo toisella että mitkä asiat parisuhteessa huolettavat ja että minkä pitäisi muuttua että suhde voi jatkua.

En. Äitini tekee isälle tota. Iso riita ja äiti ei enää kestä ja heittää erokortin. Peruu sen parin päivän sisällä. Oppinut isovanhemmiltani tuon käyttäytymismallin. Ihan sama miten paha riita on ja miten mäntti se toinen on niin erolla ei uhkailla jos ei sitä oikeasti aio toteuttaa. Aiheuttaa todella pahan epävarman ja turvattoman olon sille toiselle tuommoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se on parempi että se ero tulee ihan yllätyksenä sitten joskus. Mitä turhaan puhumaan sitä ennen.

Koska ainoat mahdolliset vaihtoehdot ovat: 

a) uhkailee erolla muuhun asiaan liittyvän riidan yhteydessä

b) ei puhu erosta ollenkaan ennen kuin ero tapahtuu

Mun mielestä kun muitakin vaihtoehtoja olisi...

Se tavallinen tarinahan menee niin, että kaikki on toisen mielestä hyvin ja sellaisena rauhallisena päivänä toinen kesken vaikka renkaidenvaihdon toteaa, että haluan eron, koska en näe tälle suhteelle jatkumisen edellytyksiä. Hän on monen aikaisemman riidan aikana ja niiden välillä työstänyt asiaa itsekseen, mutta ei ole keskustellut siitä, koska riidan aikana ei saa nostaa liian isoja asioita esille. Sitten se ero tulee toiselle  täytenä yllätyksenä, toki rauhallisesti kerrottuna ja hyvin perusteltuna. Kaikki ne aikaisemmat riidat ovat sitä pohjustaneet, vaikka toinen on kuvitellut riitojen olevan yksittäisistä asioista.

Kun tunteistaan ei saa puhua riidan aikana, vaan silloin tulee ottaa toisen tunteet vastaan, niin noinhan siinä sitten käy. Ehkä se tuntuu jätetystä hyvältä, koska toinen ei koskaan uhannut erolla, hän toteutti sen tuosta vain kertomatta mitään aikeistaan.

Miksi ei voi ottaa parisuhteen tulevaisuutta puheeksi esim. riitaa seuraavana päivänä? Tai vaikka viikko riidasta? Onko mitään selitystä miksi juuri riidan yhteydessä on ainoa hetki kun erosta voi puhua?

Tuo kuulostaa jo riidan haastamisesta. "Meillä on tässä mennyt jo viikko ilman riitoja mutta mä muuten haluaisin susta eron."

EI NOIN, vaan sanoo toisella että mitkä asiat parisuhteessa huolettavat ja että minkä pitäisi muuttua että suhde voi jatkua.

Mä en kyllä ihan ymmärrä miksi sitä riitelyä tai ongelmien käsittelyä pitäisi pitkittää kestämään päiviä tai jopa viikkoja.

En. Kokisin tuon emotionaalisena kiristämisenä, ja sitä en siedä. Jos asia ei keskustelun jälkeen muutu, harkitsisin eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se on parempi että se ero tulee ihan yllätyksenä sitten joskus. Mitä turhaan puhumaan sitä ennen.

Koska ainoat mahdolliset vaihtoehdot ovat: 

a) uhkailee erolla muuhun asiaan liittyvän riidan yhteydessä

b) ei puhu erosta ollenkaan ennen kuin ero tapahtuu

Mun mielestä kun muitakin vaihtoehtoja olisi...

Se tavallinen tarinahan menee niin, että kaikki on toisen mielestä hyvin ja sellaisena rauhallisena päivänä toinen kesken vaikka renkaidenvaihdon toteaa, että haluan eron, koska en näe tälle suhteelle jatkumisen edellytyksiä. Hän on monen aikaisemman riidan aikana ja niiden välillä työstänyt asiaa itsekseen, mutta ei ole keskustellut siitä, koska riidan aikana ei saa nostaa liian isoja asioita esille. Sitten se ero tulee toiselle  täytenä yllätyksenä, toki rauhallisesti kerrottuna ja hyvin perusteltuna. Kaikki ne aikaisemmat riidat ovat sitä pohjustaneet, vaikka toinen on kuvitellut riitojen olevan yksittäisistä asioista.

Kun tunteistaan ei saa puhua riidan aikana, vaan silloin tulee ottaa toisen tunteet vastaan, niin noinhan siinä sitten käy. Ehkä se tuntuu jätetystä hyvältä, koska toinen ei koskaan uhannut erolla, hän toteutti sen tuosta vain kertomatta mitään aikeistaan.

Miksi ei voi ottaa parisuhteen tulevaisuutta puheeksi esim. riitaa seuraavana päivänä? Tai vaikka viikko riidasta? Onko mitään selitystä miksi juuri riidan yhteydessä on ainoa hetki kun erosta voi puhua?

Tuo kuulostaa jo riidan haastamisesta. "Meillä on tässä mennyt jo viikko ilman riitoja mutta mä muuten haluaisin susta eron."

EI NOIN, vaan sanoo toisella että mitkä asiat parisuhteessa huolettavat ja että minkä pitäisi muuttua että suhde voi jatkua.

Mä en kyllä ihan ymmärrä miksi sitä riitelyä tai ongelmien käsittelyä pitäisi pitkittää kestämään päiviä tai jopa viikkoja.

Eihän se ole pitkittämistä vaan sitä, että käsitellään parisuhteen kannalta kriittiset asiat silloin, kun molemmat ovat rauhoittuneita ja kykenevät ajattelemaan selkeästi.

Miksi eron ottaminen puheeksi on aina heti uhkailua tai loukkaus? Eikö erosta vaihtoehtona voi puhua ilman draamaa, neutraalisti, ihan kuin muistakin vaihtoehdoista? Ei sen tarvitse tarkoittaa, että erotaan konkreettisesti. Asiaa voi silti puida teoriassa ja se ehkä auttaa hakemaan muita ratkaisuja.

Ihmisten keskustelutaidot ovat muutenkin nykyään ihan surkeita. Joko huudetaan kurkku suorana tai sitten mökötetään tuppisuina. Ja ehdottomuus on valttia ihan joka asiassa. 

Taidan olla taas kerran yksin tällä sivistyneemmällä ajattelun tasolla? Alapeukkusadetta liskoaivoilta tähänkin kommenttiin odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi eron ottaminen puheeksi on aina heti uhkailua tai loukkaus? Eikö erosta vaihtoehtona voi puhua ilman draamaa, neutraalisti, ihan kuin muistakin vaihtoehdoista? Ei sen tarvitse tarkoittaa, että erotaan konkreettisesti. Asiaa voi silti puida teoriassa ja se ehkä auttaa hakemaan muita ratkaisuja.

Ihmisten keskustelutaidot ovat muutenkin nykyään ihan surkeita. Joko huudetaan kurkku suorana tai sitten mökötetään tuppisuina. Ja ehdottomuus on valttia ihan joka asiassa. 

Taidan olla taas kerran yksin tällä sivistyneemmällä ajattelun tasolla? Alapeukkusadetta liskoaivoilta tähänkin kommenttiin odotellessa.

Kutsut itseäsi sivistyneemmäksi ajattelijaksi ja seuraavassa lauseessa haukut eri tavalla ajattelevia liskoaivoiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi eron ottaminen puheeksi on aina heti uhkailua tai loukkaus? Eikö erosta vaihtoehtona voi puhua ilman draamaa, neutraalisti, ihan kuin muistakin vaihtoehdoista? Ei sen tarvitse tarkoittaa, että erotaan konkreettisesti. Asiaa voi silti puida teoriassa ja se ehkä auttaa hakemaan muita ratkaisuja.

Ihmisten keskustelutaidot ovat muutenkin nykyään ihan surkeita. Joko huudetaan kurkku suorana tai sitten mökötetään tuppisuina. Ja ehdottomuus on valttia ihan joka asiassa. 

Taidan olla taas kerran yksin tällä sivistyneemmällä ajattelun tasolla? Alapeukkusadetta liskoaivoilta tähänkin kommenttiin odotellessa.

Kutsut itseäsi sivistyneemmäksi ajattelijaksi ja seuraavassa lauseessa haukut eri tavalla ajattelevia liskoaivoiksi?

Ja ihan syystä - pitkän kokemuksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi eron ottaminen puheeksi on aina heti uhkailua tai loukkaus? Eikö erosta vaihtoehtona voi puhua ilman draamaa, neutraalisti, ihan kuin muistakin vaihtoehdoista? Ei sen tarvitse tarkoittaa, että erotaan konkreettisesti. Asiaa voi silti puida teoriassa ja se ehkä auttaa hakemaan muita ratkaisuja.

Ihmisten keskustelutaidot ovat muutenkin nykyään ihan surkeita. Joko huudetaan kurkku suorana tai sitten mökötetään tuppisuina. Ja ehdottomuus on valttia ihan joka asiassa. 

Taidan olla taas kerran yksin tällä sivistyneemmällä ajattelun tasolla? Alapeukkusadetta liskoaivoilta tähänkin kommenttiin odotellessa.

No jos ero otetaan puheeksi riidan kiihkeimmällä hetkellä (ja silloin kun on itse alakynnessä), niin onko se susta asiasta puhumista ilman draamaa ja neutraalisti?