Miksi naiset haluaa miesten kanssa pitkiä keskusteluita?

Nuorena sinkkuna, kun nettideittailu tuli 90-luvulla Suomeenkin, kokeilin sitä aikani. Muistan kolme miestä eri vuosilta, joiden kanssa keskustelin pitkään netissä. Olivat hyviä keskustelijoita ja kaikkiin ihastuin silloin jo valmiiksi ja sitten livetapaamisessa lisää. Osa jäi pitkäaikaisiksi säädöiksi ja puolittaisiksi ystäviksi, yhden kanssa seurustelimme hetken, mutta se kaatui välimatkaan. Jokaista niistä muistelen vieläkin 30 v takaa ja käyn välillä stalkkaamassa heidän Facebookiaan, että ovatko vielä parisuhteissa vai yllättäen sinkkuuntuneita.

Tällaista se teettää, kun mies on mielenkiintoinen keskustelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä että ette ymmärrä. Ihmisen kanssa jonka kanssa synkkaa hyvin tulee puhuttua paljon ja kaikesta. Mitä iloa on olla vaikka illallisella jonkun kanssa, jonka kanssa juttu ei luista?

Ruokapöydässä syödään eikä siellä puhuta, eikö sulle ole opetettu käytöstapoja?

Olet varmaan tosi kivaa treffiseuraa.

No, itse juuri mieheni kanssa eilen illalla jäätiin valvomaan, jutusteltiin puolitoista tuntia aika syvällisiä mukavia juttuja. Elämästä, hetkeen pysähtymisestä, naurettavista sosiaalisista koodeista, parista kirjasta ja nostalgiasta. Tätä tapahtuu aika usein, ollaan oltu 17 vuotta yhdessä. Molemmat rakastetaan pitkiä keskusteluja, vaikka pihanurmella viltillä yöllä, tai laavulla, tai laiturilla...

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitkät keskustelut = vatvomista asioista joissa naisen pitää päteä ja kokea olevansa ikuisesti oikeassa.

Edelleen. Jos naisten puhe ja keskustelut naisen kanssahäir8tsevät, niin miksi olette sellaisen kanssa? On myös naisia, jotka eivät halua keskustella. 5ai ottakaa mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän miehillä kekenään juttua rittää. Mikä siinä on, että ei naisten kanssa riitä? Itse olen tavannut yhden paljon keskustelevan miehen. Keskusteltiin ihan kaikesta. Mitä nyt uutisissa oli päivän aiheina, politiikasta, kirjallisuudesta, elämänkatsomuksista jne. Siitä harvinainen mies, että hänen kanssaan pystyi olemaan eri mieltä. Hän ei suuttunut, eikä vängännyt vastaan <3

Minulla riittää kyllä.

On useinkin enemmän keskusteltavaa naisten kuin miesten kanssa.

Toki, niin kuin varmaan arvasitkin, en ole naisista kiinnostava romanttisesti tai seksuaalisesti.

Voisiko olla että muistat keskustelijamiehistä vain sen yhden harvinaisen poikkeustapauksen joka oli myös romanttisesti/seksuaalisesti kiinnostava (kenties komea ja korkeassa sosioekonomisessa asemassa)? Muita keskustelevia miehiä et sitten laske miehiksi.

 

Höpö höpö. Tyyppi on köyhä kuin kirkonrotta. Ajoi jollain kirppukokoisella ikivanhalla datsunilla ja oli työtön :D

Oliko komea ja itsevarma?

Ja kiinnostuitko tästä miehestä?

Meillä ei ollut riittävästi yhteistä parisuhteeseen. Meillä oli erilaiset arvot, hän uskossa, minä ateisti jne. Juttelimme monta vuotta kunnes muutin pois. Hän on monella tapaa harvinainen mies. Rauhallinen, ystävällinen, ajattelee myös muiden kuin itsensä hyvinvointia jne. Jos meillä olisi ollut yhteisiä arvoja ja näkemyksiä, niin olisin ollut kiinnostunut parisuhteesta. En harrasta yhden illan juttuja tms.

Eli mies ei ollut riittävän kiinnostunut sosioekonomisen asemansa nostamisesta.

Ei sillä olisi ollut merkitystä. 1 dealbreaker oli tuo uskonnon ja ateismin tuoma ero. Hän ei siis kuulunut vain tavan vuoksi kirkkoon, vaan oli oikeasti uskossa. Minä taas en voi käsittää sitä, että joku ottaa elämänohjausta jonkun tollon miesporukan kirjoittamasta kirjasta, jossa neuvotaan kuinka alistetaan naisia, eläimiä ja luontoa. 2. dealbreaker eläinrakkauden puuttuminen. Hän ei ottaisi itselleen eläimiä, eikä varsinaisesti pidä niistä . Hän ei näe eläinten persoonaa, eikä koe niiden olevan yksilöitä sillä tavalla. 3. dealbreaker, että hän ei välitä luonnosta ja ympäristöstä. Minun arvoni ja työni taas muodostuvat noista asioista, joten ei yhteiselosta olisi mitään tullut. Pystyimme kuitenkin keskustelemaan kaikesta, vaikka näkemyksemme olivat täysin erilaisia. En ole toiseen samanlaiseen mieheen törmännyt. Tiedoksi sinulle, että ituhipit olivat ennen sitä köyhempää porukkaa. Minulle ei kelpaa raha vaan arvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä että ette ymmärrä. Ihmisen kanssa jonka kanssa synkkaa hyvin tulee puhuttua paljon ja kaikesta. Mitä iloa on olla vaikka illallisella jonkun kanssa, jonka kanssa juttu ei luista?

Ruokapöydässä syödään eikä siellä puhuta, eikö sulle ole opetettu käytöstapoja?

Tuota.....juntit toimii noin. Ruokailu on myössosiaalinen tapahtuma, ja keskustelu kuuluu olennaisena osana ruokailuun.

Fiksu mies tietää sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät naiset halua sellaisen miehen/naisen kanssa keskustelua, joka ei pidä luonnostaan siitä. Naisilla voi olla eri aiheita, tuskin samaa, joista voi jutella. Nainen haluaa sujuvaa kommunikaatiota, ei väkinäistä tyhjänpuhumista. Vaikka on niitäkin. 

Siis tarkoitanet että nainen haluaa sujuvaa tyhjänpuhjumista.

Tuo on juurikin syy miksi keskustelu ei suju. Miehet haluavat keskustella asioista ja mennä niihin syvemmälle. Naiset haluavat sujuvaa ja verbaalisesti pikkunäppärää small talkkia.

Tämä yleistys pitää paikkansa.

Miesporukoissa keskustellaan keskenään paljonkin. Usein yhdestä aiheesta tuntikausia, siihen pureudutaan niin syvälle kuin mahdollista. Keskustelun sujuvuus ei ratkaise, vaan se mitä päätelmiä ja näkökulmia sadaan esiin.

Naisporukassa keskustelu on pintapuolisempaa. Niissä pärjää kun on verbaalisesti näppärä, omaa nippelitietoa monista aiheista ja ymmärtää heittää "oih, ihanaa!" joka väliin. Te naiset itse sanotte näin: miehen tulee olla monipuolisesti älykäs ja osata heittää jotain aiheesta kuin aiheesta.

Kahden kesken miehen kansa keskustellessa aiheet muuttuvat henkilökohtaisemmiksi ja niihin mennään vielä syvemmälle. Naisen kanssa yleensä siirrytään vahvemmin tunnepuolelle.

Ja sinä tiedät tämän, koska säännöllisesti vietät aikaasi naisporukassa keskustellen naisten kanssa?

Voimaantuminen ja ovat katsoneet tv:stä Oprah Winfrey show:ta ja päätelleet, että niin pitää tehdä ja että siinä on jotain niin oikeaa 🎵🎶🎼🎙️

Jos pinppiä saan, varmasti runoilen kuin Ruuneperi.

Noin siis joskus opiskeluaikoina. Nykyään naurattaa ja hävettääkin se, etten uskaltanut olla oma itseni eli vähät muiden mielipiteisrä välittävä ja mahdollisimman lakonisesti vastaileva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhutaan politiikasta, sosiologiasta, uskonnollisista asioista, taiteesta jne. Päivittäun, jos on aikaa. Olemme akateeminen pari.

Akateemiset ovat juuri tuollaisia pätijöitä että yritetään päteä sillä mitä on opiskeltu, raskaita ihmisiä. Entä jos minä tiedän autoista kaiken ja alkaisin naisille niistä selostamaan kaikkia yksityiskohtia myöten niin onko se ok?

Miksi treffailet akateemisia naisia, kun a) et pidä niiden seurasta ja b) et pidä niiden kanssa keskustelemisesta, kun et kykene.

Voit ihan rauhassa alkaa keskustelemaan.autpista, jos haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä että ette ymmärrä. Ihmisen kanssa jonka kanssa synkkaa hyvin tulee puhuttua paljon ja kaikesta. Mitä iloa on olla vaikka illallisella jonkun kanssa, jonka kanssa juttu ei luista?

Ruokapöydässä syödään eikä siellä puhuta, eikö sulle ole opetettu käytöstapoja?

Ruokapöydässä nimenomaan jutellaan, mutta ruoka suussa ei puhuta. Kauhean ankeita tuollaiset ruokailut, jossa mykkänä mätetään ruokaa mahdollisimman nopeasti. Varsinkin lasten kanssa jutteleminen ruokailun yhteydessä on luontevaa ja tekee hyvää perheenjäsenten väleille.

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt täällä aihe vapaalla samaan kriteeriin ja en näin naisena pysty ymmärtämään mitä se tarkoittaa. Ei kai väkisin voi aloittaa pitkiä keskusteluja, jos ei olla sellaisella tuulella, ei vaan tule mieleen aihetta mistä kehkeytyisi "pitkä kesksutelu", ja sen sellaista. Eli, miten nämä pitkät keskustelut alkavat ja muodostuvat? Minä en jaksa mitään väkisin väännettyjä pitkiä keskusteluja, enkä varmaan löytäisi aiheita sellaiseen.

Toki tuttujen ihmisten kanssa löytyy välillä paljon höpöteltävää ja saatetaan muutama tuntikin niistä jauhaa, mutta eivät ne ole mitään tieteellisiä, yhteiskunnallisia, filosofisia, maailmaaparantavia keskusteluja, vaan lähinnä aiheet rönsyilevät arkiasioista vaatteisiin ja siitä sitten vaikka ruoka-asioihin ja sisustamiseen ja edelleen mitä muuta kyseisten henkilöiden elämään kuuluu.

Ehkä sitten en ole tarpeeksi sivistynyt ja kouluja käynyt näihin pitkiin keskusteluihin. N45v.

Ihmiset ovat erilaisia. Itse taas en millään keksisi puhuttavaa vaatteista, ruoka-asioista ja sisustamisesta viittä minuuttia kauempaa. Olen huono tällaisessa small-talkissa, mutta pystyn siihen kyllä kun tilanne vaatii. Ystävän kanssa iltaa istuessa tai kahvilla ei kyllä jaksaisi small-talkia. Mun mielestä elämän mystisyys on aina mielekäs ja hauska puheenaihe, tavallaan joka päivä ajatukset siitä muuttuu ja kehittyy. Joku toinen taas ei ole kiinnostunut sellaisesta. Eiköhän pääasia ole, että ne omat ystävät ja seurustelukumppanit valikoituvat niin, että mielenkiinnon kohteet ovat samoja.

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitkät keskustelut = vatvomista asioista joissa naisen pitää päteä ja kokea olevansa ikuisesti oikeassa.

Ohhoh mitä potaskaa. 😮

Mulla on joskus mieskaverin kanssa pitkiä keskusteluja. Puhumme monista aiheista. Niissä keskusteluissa ei olla mistään oikeassa tai väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhutaan politiikasta, sosiologiasta, uskonnollisista asioista, taiteesta jne. Päivittäun, jos on aikaa. Olemme akateeminen pari.

Akateemiset ovat juuri tuollaisia pätijöitä että yritetään päteä sillä mitä on opiskeltu, raskaita ihmisiä. Entä jos minä tiedän autoista kaiken ja alkaisin naisille niistä selostamaan kaikkia yksityiskohtia myöten niin onko se ok?

Kyse on vaan siitä, että sinä et ymmärrä, mitä toinen puhuu, etkä kehtaa myöntää sitä. Siksi alat täällä syyttelemään toista pätemisestä.

Entä jos akateeminen ei tiedä autoista mitään ja minä tiedän kaiken, onko akateeminen silloin tyhmä ja minä älykäs?

Tieto on eri asia, kuin älykkyys. Ihminen voi tietää jostain asiasta pienintä yksityiskohtaa myöten, mutta ei se tee ihmisestä älykästä. Tiedon soveltaminen kertoo älykkyydestä.Opinnoista selviäminen ja tutkinnon suorittaminen vaatii älykkyyttä. On tutkittu, että yliopistotutkinnon suorittaminen vaatii keskimääräistä (äo 100) suurempaa älykkyyttä.

Linkki tutkimukseen, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhutaan politiikasta, sosiologiasta, uskonnollisista asioista, taiteesta jne. Päivittäun, jos on aikaa. Olemme akateeminen pari.

Akateemiset ovat juuri tuollaisia pätijöitä että yritetään päteä sillä mitä on opiskeltu, raskaita ihmisiä. Entä jos minä tiedän autoista kaiken ja alkaisin naisille niistä selostamaan kaikkia yksityiskohtia myöten niin onko se ok?

Ero on siinä, että toisen mielestä on mielekästä keskustella yhteiskunnallisista/psykologisista abstrakteista ilmiöistä ja toisen mielestä taas konkreettisista asioista. Mutta eikö tärkeintä ole löytää itselle sopiva juttukumppani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä että ette ymmärrä. Ihmisen kanssa jonka kanssa synkkaa hyvin tulee puhuttua paljon ja kaikesta. Mitä iloa on olla vaikka illallisella jonkun kanssa, jonka kanssa juttu ei luista?

Ruokapöydässä syödään eikä siellä puhuta, eikö sulle ole opetettu käytöstapoja?

Olet varmaan tosi kivaa treffiseuraa.

Varmaan hienoa katseltavaa kun sulla ruoka lentää suusta puhuessasi ja ruuanjämiä hampaiden välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän miehillä kekenään juttua rittää. Mikä siinä on, että ei naisten kanssa riitä? Itse olen tavannut yhden paljon keskustelevan miehen. Keskusteltiin ihan kaikesta. Mitä nyt uutisissa oli päivän aiheina, politiikasta, kirjallisuudesta, elämänkatsomuksista jne. Siitä harvinainen mies, että hänen kanssaan pystyi olemaan eri mieltä. Hän ei suuttunut, eikä vängännyt vastaan <3

Minulla riittää kyllä.

On useinkin enemmän keskusteltavaa naisten kuin miesten kanssa.

Toki, niin kuin varmaan arvasitkin, en ole naisista kiinnostava romanttisesti tai seksuaalisesti.

Voisiko olla että muistat keskustelijamiehistä vain sen yhden harvinaisen poikkeustapauksen joka oli myös romanttisesti/seksuaalisesti kiinnostava (kenties komea ja korkeassa sosioekonomisessa asemassa)? Muita keskustelevia miehiä et sitten laske miehiksi.

 

Useammin kuin kerran olen tuntikausia jatkuneen keskustelun jälkeen kuullut ensin kehut kivasta keskustelusta, ja sitten nainen on sanonut "mikseivät miehet koskaan halua keskustella?". Kiva freudian slip, eivät siis laskeneet mieheksi ollenkaan.

Ehkäpä monella palstanaisellakin on vastaavia kamumiehiä.

Joo, onhan näitä. Itse saanut kuulla ’jos olisit nainen’ … olin ollut silloin edelliset ikävuoteni eli 28v. Ja löytyy pitkät hiukset, vyötärö, ammatti ja naisellisuutta. Mutta kun minun kanssa voi jutella päivänpolitiikasta, niin en voi olla nainen….

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo mainitsikin:

Naisia ei sytytä äly eikä keskustelutaito.

Fakta.

Nuo ovat ominaisuuksia joita toivotaan mieheltä, mutta muut asiat ratkaisevat onko mies sytyttävä. ts. ulkonäkö, sosioekonominen asema, ääni, kyky heittää hassunhauskaa läppää ja kosketella ihqun leikkisästi, small talk-taidot illallispöydässä, jne.

Ei niillä pitkillä keskusteluilla naista saada.

Ei, honey. Vaan noilla sinun happamilla ja karvailla jutuillasi et naista saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhutaan politiikasta, sosiologiasta, uskonnollisista asioista, taiteesta jne. Päivittäun, jos on aikaa. Olemme akateeminen pari.

Akateemiset ovat juuri tuollaisia pätijöitä että yritetään päteä sillä mitä on opiskeltu, raskaita ihmisiä. Entä jos minä tiedän autoista kaiken ja alkaisin naisille niistä selostamaan kaikkia yksityiskohtia myöten niin onko se ok?

Kyse on vaan siitä, että sinä et ymmärrä, mitä toinen puhuu, etkä kehtaa myöntää sitä. Siksi alat täällä syyttelemään toista pätemisestä.

Entä jos akateeminen ei tiedä autoista mitään ja minä tiedän kaiken, onko akateeminen silloin tyhmä ja minä älykäs?

Tieto on eri asia, kuin älykkyys. Ihminen voi tietää jostain asiasta pienintä yksityiskohtaa myöten, mutta ei se tee ihmisestä älykästä. Tiedon soveltaminen kertoo älykkyydestä.Opinnoista selviäminen ja tutkinnon suorittaminen vaatii älykkyyttä. On tutkittu, että yliopistotutkinnon suorittaminen vaatii keskimääräistä (äo 100) suurempaa älykkyyttä.

Linkki tutkimukseen, kiitos.

Useamman tutkimuksen olen aiheesta lukenut. Ei, en ala niitä tietokannoista etsimään . Jos et usko, niin älä usko.