Opin vasta yli 30v että kannattaa mielistellä, onnitella (lapsista, häistä ja taloista yms) ja olla mahdollisimman neutraali muuten niin saa olla rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän samanlainen. En itse kaipaa onnitteluja tai huomiota jostakin (miksi tarvitsisin toisten huomiota asiasta jonka olen saanut ja olen tyytyväinen eli siis olen saavuttanut _oman_ tavoitteeni. Miksi muiden pitäisi huomioida se?), mutta niin, on kohteliasta onnitella muita. Se vain kummeksuttaa miksi pitäisi olla niin ylitsevuotavainen aina. Ihan kuin onnittelut eivät kelpaisi ellei ole aivan haltioissaan itsekin onnittelijana. Ihmiset ovat vähän hassuja.

Samaa mieltä. En itse kaipaan mitään onnitteluja muilta, asiat ovat hyviä tai positiivisia minulle riippumatta siitä, saanko ulkopuolisilta vahvistusta. Monet käytöstavat ovat aika outoja.

Ja kyllä, olen muutenkin asperger-piirteinen. Mutta kyllä silti ennen aikuisuutta olen huomannut, että kannattaa vähän teeskennellä. Mutta aina ei oikein tiedä, mistä kaikista asioista odotetaan onnittelua ja innostusta. Oli iso moka toivottaa venäläiselle onnea raskaudesta ja saksalaiselle toivottaa hyvää syntymäpäivää ensi viikolla. Molemmat aiheuttavat kuulemma huonoa onnea.

Joo siitäpä sait hyvän (teko)syyn olla onnittelematta ketään enää koskaan. Onnittelut sulle!

Koko aloituksen pointti oli, että olen saanut perääni lähes piinaavia yhdentekeviä ihmisiä sillä, että en ole heihin jotenkin heitä tyydyttävällä tavalla reagoinut. Jos olen niin saamarin asperger, niin miksi se jää heitä hiertämään ja miksi he juoksevat perässäni huomiota kerjäten? Nykyään saan olla paljon enemmän rauhassa heiltä kun "hankin käytöstavat". Jotenkin sitä tällainen "asperger" (haha) luulisi, että kun heitä onnittelen niin saisin myös jotain vastavuoroista, esim kutsuja ja puheluita. Mutta vaikuttaa siltä että kun he saavat ihastelut ja huomiot niin ovat imeneet minusta sen mitä haluavat - tiedon että minun mielestäni heidän elämänsä on hienoa. 

Aikaisemmin kun eivät sitä varmistusta saaneet, niin jäivät nilkkoihin roikkumaan.

Aloittajan kirjoitus oli hyvin itsekeskeinen. Ei toisten asioista tarvitse olla hirveän kiinnostunut kyetäkseen kuitenkin ymmärtämään toisen ihmisen tunteita. Jos toinen on innostunut esim. häistään, on ymmärtäväistä onnitella tai kysäistä jotain, että toinen saa kertoa iloisesta asiastaan. Kohteliaisuus ei maksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo asperger. Sano kaikille diagnoosi niin be ymmärrärtää paremmin että ei sua kiinnosta paskan vettä kuin omat kiinnostuksen kohteet ja että kaivelet mieluummin keskittyneesti omaa napaa

Olen samankaltainen kuin ap, ja sikäli osut väärään, että ei mua tuon tyyppiset asiat itsenikään kohdalla kiinnosta. Esimerkiksi menin kihloihin, mikä tietysti oli onnellinen asia. Sitten kun pari puolituttua siitä kuuli, reaktio oli:"Voi apua, etkä oo mitään kertonut! Miljoonasti onnea! Aivan ihanaa".

Tuo oli noloa ja kiusaannuttavaa. Paras ystäväni sanoi kuivasti "onnea" ja siirryttiin sitten puhumaan molempia kiinnostavista asioista.

Eli et hyväksy, että ihmiset ovat erilaisia? Sitten sun pitää elää loppuelämä itsesi kanssa samanlaisten ihmisten kanssa.

Sanoo nyt vaan onnea. Ei niitä tarvitse ylianalysoida

Vierailija kirjoitti:

Koko aloituksen pointti oli, että olen saanut perääni lähes piinaavia yhdentekeviä ihmisiä sillä, että en ole heihin jotenkin heitä tyydyttävällä tavalla reagoinut. Jos olen niin saamarin asperger, niin miksi se jää heitä hiertämään ja miksi he juoksevat perässäni huomiota kerjäten? Nykyään saan olla paljon enemmän rauhassa heiltä kun "hankin käytöstavat". Jotenkin sitä tällainen "asperger" (haha) luulisi, että kun heitä onnittelen niin saisin myös jotain vastavuoroista, esim kutsuja ja puheluita. Mutta vaikuttaa siltä että kun he saavat ihastelut ja huomiot niin ovat imeneet minusta sen mitä haluavat - tiedon että minun mielestäni heidän elämänsä on hienoa. 

Aikaisemmin kun eivät sitä varmistusta saaneet, niin jäivät nilkkoihin roikkumaan.

Sinä sinä sinä... valitettavasti tuo diagnoosi vaikuttaa paljon sun ihmissuhteisiin ja tekee sun elämästä raskaan sulle ja muille. Siksi niitä sun salaa toivomia kutsuja ei tule nyt eikä tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo asperger. Sano kaikille diagnoosi niin be ymmärrärtää paremmin että ei sua kiinnosta paskan vettä kuin omat kiinnostuksen kohteet ja että kaivelet mieluummin keskittyneesti omaa napaa

Olen samankaltainen kuin ap, ja sikäli osut väärään, että ei mua tuon tyyppiset asiat itsenikään kohdalla kiinnosta. Esimerkiksi menin kihloihin, mikä tietysti oli onnellinen asia. Sitten kun pari puolituttua siitä kuuli, reaktio oli:"Voi apua, etkä oo mitään kertonut! Miljoonasti onnea! Aivan ihanaa".

Tuo oli noloa ja kiusaannuttavaa. Paras ystäväni sanoi kuivasti "onnea" ja siirryttiin sitten puhumaan molempia kiinnostavista asioista.

Eli et hyväksy, että ihmiset ovat erilaisia? Sitten sun pitää elää loppuelämä itsesi kanssa samanlaisten ihmisten kanssa.

Tästä ketjusta päätellen niitä on aika paljon, jotka eivät hyväksy että ihmiset ovat erilaisia. Sinä mukaanlukien.

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole valehtelua eikä mielistelyä. Se on käyttäytymistapoja, joilla ihmiset liimautuvat toisiinsa ja hyväksyvät erilaiset tyypit.

Mulla on kyllä ystäviä, jopa erittäin hyviä, vaikka olen samankaltainen kuin ap. Puhelimessa puhuessa voi mennä tutkikin ja aina riittää puhuttavaa. Ei puhuta häistä, ei raskauksista. Ollaan jotenkin enemmän asioista kuin ihmisistä kiinnostuneita ja siksi meillä synkkaa.

Rajoittuneet ihmiset ei uskalla elää ja olla kiinnostuneita kuin omasta navasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aloituksen pointti oli, että olen saanut perääni lähes piinaavia yhdentekeviä ihmisiä sillä, että en ole heihin jotenkin heitä tyydyttävällä tavalla reagoinut. Jos olen niin saamarin asperger, niin miksi se jää heitä hiertämään ja miksi he juoksevat perässäni huomiota kerjäten? Nykyään saan olla paljon enemmän rauhassa heiltä kun "hankin käytöstavat". Jotenkin sitä tällainen "asperger" (haha) luulisi, että kun heitä onnittelen niin saisin myös jotain vastavuoroista, esim kutsuja ja puheluita. Mutta vaikuttaa siltä että kun he saavat ihastelut ja huomiot niin ovat imeneet minusta sen mitä haluavat - tiedon että minun mielestäni heidän elämänsä on hienoa. 

Aikaisemmin kun eivät sitä varmistusta saaneet, niin jäivät nilkkoihin roikkumaan.

Sinä sinä sinä... valitettavasti tuo diagnoosi vaikuttaa paljon sun ihmissuhteisiin ja tekee sun elämästä raskaan sulle ja muille. Siksi niitä sun salaa toivomia kutsuja ei tule nyt eikä tulevaisuudessa.

Tää on jotenkin melkein liikuttavaa projisointia :D 

Vierailija kirjoitti:

Koko aloituksen pointti oli, että olen saanut perääni lähes piinaavia yhdentekeviä ihmisiä sillä, että en ole heihin jotenkin heitä tyydyttävällä tavalla reagoinut. Jos olen niin saamarin asperger, niin miksi se jää heitä hiertämään ja miksi he juoksevat perässäni huomiota kerjäten? Nykyään saan olla paljon enemmän rauhassa heiltä kun "hankin käytöstavat". Jotenkin sitä tällainen "asperger" (haha) luulisi, että kun heitä onnittelen niin saisin myös jotain vastavuoroista, esim kutsuja ja puheluita. Mutta vaikuttaa siltä että kun he saavat ihastelut ja huomiot niin ovat imeneet minusta sen mitä haluavat - tiedon että minun mielestäni heidän elämänsä on hienoa. 

Aikaisemmin kun eivät sitä varmistusta saaneet, niin jäivät nilkkoihin roikkumaan.

Olenkin ihmetellyt miksi se tykkäyksien ja ihastelujen kalastelu on somessa niin tärkeää :D

Muiden on tärkeää huomata erinomaisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo asperger. Sano kaikille diagnoosi niin be ymmärrärtää paremmin että ei sua kiinnosta paskan vettä kuin omat kiinnostuksen kohteet ja että kaivelet mieluummin keskittyneesti omaa napaa

Olen samankaltainen kuin ap, ja sikäli osut väärään, että ei mua tuon tyyppiset asiat itsenikään kohdalla kiinnosta. Esimerkiksi menin kihloihin, mikä tietysti oli onnellinen asia. Sitten kun pari puolituttua siitä kuuli, reaktio oli:"Voi apua, etkä oo mitään kertonut! Miljoonasti onnea! Aivan ihanaa".

Tuo oli noloa ja kiusaannuttavaa. Paras ystäväni sanoi kuivasti "onnea" ja siirryttiin sitten puhumaan molempia kiinnostavista asioista.

Eli et hyväksy, että ihmiset ovat erilaisia? Sitten sun pitää elää loppuelämä itsesi kanssa samanlaisten ihmisten kanssa.

Hyväksyn, mutta tunnistan sen ihmistyypin jonka kanssa synkkaa ja jonka kanssa ei. I

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aloituksen pointti oli, että olen saanut perääni lähes piinaavia yhdentekeviä ihmisiä sillä, että en ole heihin jotenkin heitä tyydyttävällä tavalla reagoinut. Jos olen niin saamarin asperger, niin miksi se jää heitä hiertämään ja miksi he juoksevat perässäni huomiota kerjäten? Nykyään saan olla paljon enemmän rauhassa heiltä kun "hankin käytöstavat". Jotenkin sitä tällainen "asperger" (haha) luulisi, että kun heitä onnittelen niin saisin myös jotain vastavuoroista, esim kutsuja ja puheluita. Mutta vaikuttaa siltä että kun he saavat ihastelut ja huomiot niin ovat imeneet minusta sen mitä haluavat - tiedon että minun mielestäni heidän elämänsä on hienoa. 

Aikaisemmin kun eivät sitä varmistusta saaneet, niin jäivät nilkkoihin roikkumaan.

Sinä sinä sinä... valitettavasti tuo diagnoosi vaikuttaa paljon sun ihmissuhteisiin ja tekee sun elämästä raskaan sulle ja muille. Siksi niitä sun salaa toivomia kutsuja ei tule nyt eikä tulevaisuudessa.

Tää on jotenkin melkein liikuttavaa projisointia :D 

Ei se noin vaikeaa sanaa ymmärrä.

Oletko duunariperheestä? Olen omassa tuttavaperheessäni huomannut, että duunariperheiden ja maalaisten jälkeläisille ei opeteta käytöstapoja. Vaan juuri tuo ajattelu, että onnittelu, tervehtiminen, kiittäminen ja anteeksipyyntö ovat jotain mielistelyä. Ei niitä tehdä siksi, että toinen erityisemmin kiinnostaa syvällisesti. Niitä tehdään koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin, joita näissä alemmissa yhteiskuntaluokissa ei harrasteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole valehtelua eikä mielistelyä. Se on käyttäytymistapoja, joilla ihmiset liimautuvat toisiinsa ja hyväksyvät erilaiset tyypit.

Mulla on kyllä ystäviä, jopa erittäin hyviä, vaikka olen samankaltainen kuin ap. Puhelimessa puhuessa voi mennä tutkikin ja aina riittää puhuttavaa. Ei puhuta häistä, ei raskauksista. Ollaan jotenkin enemmän asioista kuin ihmisistä kiinnostuneita ja siksi meillä synkkaa.

"Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people."

Jos on itsenäinen ihminen joka on elämään tyytyväinen niin se herättää huomiota ja jos sellainen huomioi, on se epävarmalle ihmiselle tyydyttävää. Lisäksi jos ei kerro tai paljasta itsestään paljon, niin se kiehtoo. Feikkien onnittelut ei tunnu niin hienolta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko duunariperheestä? Olen omassa tuttavaperheessäni huomannut, että duunariperheiden ja maalaisten jälkeläisille ei opeteta käytöstapoja. Vaan juuri tuo ajattelu, että onnittelu, tervehtiminen, kiittäminen ja anteeksipyyntö ovat jotain mielistelyä. Ei niitä tehdä siksi, että toinen erityisemmin kiinnostaa syvällisesti. Niitä tehdään koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin, joita näissä alemmissa yhteiskuntaluokissa ei harrasteta.

No kyllä opetetaan käytöstapoja kaikissa yhdeksän yhteiskuntaluokissa. Jos tunnet vaan tuollaisia duunareita ja maalaisia niin mieti miksi juuri sinä tunnet heidät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko duunariperheestä? Olen omassa tuttavaperheessäni huomannut, että duunariperheiden ja maalaisten jälkeläisille ei opeteta käytöstapoja. Vaan juuri tuo ajattelu, että onnittelu, tervehtiminen, kiittäminen ja anteeksipyyntö ovat jotain mielistelyä. Ei niitä tehdä siksi, että toinen erityisemmin kiinnostaa syvällisesti. Niitä tehdään koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin, joita näissä alemmissa yhteiskuntaluokissa ei harrasteta.

No kyllä opetetaan käytöstapoja kaikissa yhdeksän yhteiskuntaluokissa. Jos tunnet vaan tuollaisia duunareita ja maalaisia niin mieti miksi juuri sinä tunnet heidät.

Kouluissa ja työelämässä tulee vastaan näitä. Aina yhdistää tausta.

Elämä on perseen nuolentaa, jos haluaa pysyä piireissä.

Työpaikoilla on tietyt ihmiset jotka ovat riippuvaisia kehuista, heidän ympärillään aina pieni hovi kehumassa erinomaisuutta.

Tosiasiassa työpaikat ovat tiimejä, mutta joku vie aina kunnian. Onko esimiehet niin tyhmiä etteivät sitä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä onnittelemista tarvitse niin niin perinpohjin analysoida. Eikä näytellä mitään ylitsevuotavaa, Voi onnitella ja kysyä, miten teillä menee ja mitä teille muuten kuuluu.

Ap:n asenne kertoi hänen perusnegatiivisuudestaan. Kyllä yleensä jotain positiivistakin on asioissa nähtävissä, jos ei ole päättänyt, että ”porsiminen” tuhoaa planeetan.

Ja jollei joku itse aio ”porsia”, niin väliäkös sitten jos maailma liikakansoittuu ja ihmislaji tuhoaa elämisensä edelleåytykset...

Tämä. Äitihenkilön mielestä vain oma napa on se mikä kiinnostaa. Siksi hän lapsia hankkikin: koska hän halusi. Lapsen halulla ei niin väliä.