Opin vasta yli 30v että kannattaa mielistellä, onnitella (lapsista, häistä ja taloista yms) ja olla mahdollisimman neutraali muuten niin saa olla rauhassa

Olen aloittajan kanssa aika samanlainen. Onneksi on fb  ja on hyvin helppoa käydä siellä tykkäilemässä, onnittelemassa nopsaan asioista, jotka itseä eivät kiinnosta pätkääkään! Joku random työkaveri, jonka lapsi pääse ripille! En tunne lasta ja tuskin sitä vanhempaakaan! Tykkäys ja asia selvä! Onneksi mun ikäiset ovat siellä fb:ssa/instassa. Aikoinaan kun sain lapsia, niin oli todella hankalaa kun heitä ei oo kastettu kun ei kuuluta kirkkoon. Eikä siis rippille pääsyä. Eivät oo menneet lapset kirkossa naimisiinkaankaan, kukaan ei edes ole naimisissa, vaikka on lapsiakin! En ole itsekkään. Se oli täysin käsittämätöntä useiden lähipiirin ihmisten mielestä. En viettänyt 50-vuotispäiviä kun ydinperheen kanssa ja sama juttu muutaman vuoden päästä kun täytän 60 vuotta! Voimme syödä ja juoda ihan koska vaan juhlallisesti, mutta ei koeta perinteisiä juhlapäiviä mitenkään erikoisina. Vietän joulua, pääsiäistä jne. silleen, että on koristeita ja juhlaruokaa. Ei kuitenkaan käydä kirkossa, eikä missään haudoilla kun porukka joka on kuollut asuu jossain kaukana ja osa tuhkattu, ei edes ole mitään hautaa! Olen täysin tyytyväinen näin! En puhu jonkun sukulaisen haudan laitosta tuntia! Ketä se kiinnostaa? Minun on vaan näitä juttuja jotenkin kuunneltava jollain tasolla. Lapseni ovat ylioppilaita ja osa yliopisto-opinnotkin suorittanut, tuntui oudolta kun sai kukan töissä?!?! Miksi? No, hymyä ja kiitos! Olen toki onnellinen, mutta miksi joku tuiki tuntematon olisi asiasta? Työkavereita on läheisiä, tavataan töiden ulkopuolellakin. He ymmärtävät minua ja meidän perheen tapaa varsin hyvin. Vähemmistönä tässä ollaan, mutta juurikin kun näin kun ap ilmaisi, helpommalla pääsee kun onnittelee/hymyilee ja tykkää! Ei sen tarvi tulla ns. sydämestä! Olla varsinaisesti onnellinen toisen puolesta, jos ei siltä tunnu ja kun ei tunnu! Mä olen silti tosi empaattinen ja tykätty ihminen. Jos haluisin, voisin pomppia näissä kissanristijäisissä harva se viikko, koska suku/ ystäväpiiri on laaja. Mä oon varma, että suurin osa porukasta esittää, mutta ei oo korrektia asiaa myöntää! Se on vähän niinkö tabu ja muka jotain hyviä tapoja/kasvatusta, että käyttäytyy! Kyllä tavat vaan muuttuu, hitaasti ja varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole valehtelua eikä mielistelyä. Se on käyttäytymistapoja, joilla ihmiset liimautuvat toisiinsa ja hyväksyvät erilaiset tyypit.

Mulla on kyllä ystäviä, jopa erittäin hyviä, vaikka olen samankaltainen kuin ap. Puhelimessa puhuessa voi mennä tutkikin ja aina riittää puhuttavaa. Ei puhuta häistä, ei raskauksista. Ollaan jotenkin enemmän asioista kuin ihmisistä kiinnostuneita ja siksi meillä synkkaa.

Toisenlaisia ihmisiäkin on ja heille esim. raskausuutinen on iso juttu. Pää pois omasta perseestä sen verran, että onnittelee, eikä vain ajattele, että ne omat kiinnostuksen kohteet ovat niiiin paljon mielenkiintoisempia kuin kaikilla muilla.

Kyllä mä onnittelenkin esim. työkavereita, joiden kanssa nyt pitää tulla toimeen. Mutta pyrin siihen, ettei ajastani kovin suuri osa mene tuon tyyppisten ihmisten seurassa, kun sitten se alkaisi jo kuormittaa. Ja sanon vielä, että mullekin nuo on henkilökohtaisesti tärkeitä asioita, mutten tarvitse itse niille mitään sosiaalista vahvistusta tai onnitteluja. Seuransa saa valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä käytöstapojen mestaripiireissä (keskiluokkaiset omistusasuvat äidit) käytöstavat ei kyllä usein laajene siihen, että joku muu elää muunlaista elämää. Eräskin onnitteluiden vaatija (minulle päivitteli kun joku työkaveri jota ei ollut nähnyt kuin pari kertaa ei onnitellut raskaudesta) nauroi pilkallisesti toisen ihmisen koirahankinnalle. 

Että voi sitä sitten miettiä, miten hyvät ne omatkaan tavat oikein on, silloin kun on jotain mikä ei todellakaan kolahda. 

Sitä(KIN) kutsutaan empatiaksi.

Tämähän on siitä mielenkiintoista, että ns. käytöstavat on tapa saada vahvistus oman käytöksen hyväksyttävyydelle ja merkityksellisyydelle itselle tärkeässä sosiaalisessa piirissä, jossa haluaa "menestyä". Sillä luodaan yhteenkuuluvuutta, ja sen yhteenkuuluvuuden ulkopuolelle jäävien asioiden naureskelua ei edes ymmärretä käytöstavattomuudeksi. Mutta se kyllä ymmärretään, että esim joku lautapelejä pelaava velanainen ei onnittele lapsesta. MOUKKA! Kateellinen. Outo.

Missä käytöstavat kun tämä saavuttaa itselleen jotain tärkeää? Ainakin pienen säälin ja naureskelun takana.

Kyllä kyllä, ei ole monellakaan keisarilla vaatteita tässäkään.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysit siis käytöstavat. Onnittelut.

Miten diagnosoisit ihmisiä joilla on tarve diagnosoida muita matalalla koulutuksella, fyysisen ja henkisen väkivallan jälkeen, kun et onnittele heitä heidän porsimisestaan?

Minä taas en yhtään välitä olla tekemisissä kenenkään kanssa joka puhuu porsimisesta kun puhutaan ihmisistä.

Siat porsii, ei ihmiset.

Ei kiinnosta sellaisen seura , joka haukkuu siaksi edes epäsuorasti.

Työskentelin kymmenisin vuotta sosiaalipuolella. Ketjusta tulee mieleen alan eettiset periaatteet jotka ovat lähinnä vitsi.

Alalle on hakeutunut pahimmat päsmärit, koulukiusaajat ja itsensä kehujat.

Itsemääräämisoikeus kortti lyödään pöytään, kun asiakasta ei viitsitä edes auttaa ja nostaa peffaa toimistosta.

Uralla loistavia ovat ne käärmeet jotka nuoleskelevat eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysit siis käytöstavat. Onnittelut.

Miten diagnosoisit ihmisiä joilla on tarve diagnosoida muita matalalla koulutuksella, fyysisen ja henkisen väkivallan jälkeen, kun et onnittele heitä heidän porsimisestaan?

Minä taas en yhtään välitä olla tekemisissä kenenkään kanssa joka puhuu porsimisesta kun puhutaan ihmisistä.

Siat porsii, ei ihmiset.

Ei kiinnosta sellaisen seura , joka haukkuu siaksi edes epäsuorasti.

Oletko mielestäsi siis muita eläimiä parempi? 

Miksi kuvittelet että hän haluaa sinun seuraasi?

Ohis

Aspergerille te neuronormatiiviset vaikutatte jänniltä. Kun ap:lla ei mielestänne ole käytöstapoja, on hän mielestänne asperger tai duunari. Omasta näkökulmasta tämä on aika käytöstavatonta meille aspergereille ja sitten myös duunareille, koska yhdistätte mielestänne negatiivisen käytöksen johonkin ihmisryhmään eli pidätte heitä itseänne huonompina.

Mutta ilmeisesti ”käytöstavat” on sosiaalinen normisto, josta poikkeaminen sallii sheimaamisen, eikä sitä että oltaisiin oikeasti hyväkäytöksisiä?

Vierailija kirjoitti:

Aspergerille te neuronormatiiviset vaikutatte jänniltä. Kun ap:lla ei mielestänne ole käytöstapoja, on hän mielestänne asperger tai duunari. Omasta näkökulmasta tämä on aika käytöstavatonta meille aspergereille ja sitten myös duunareille, koska yhdistätte mielestänne negatiivisen käytöksen johonkin ihmisryhmään eli pidätte heitä itseänne huonompina.

Mutta ilmeisesti ”käytöstavat” on sosiaalinen normisto, josta poikkeaminen sallii sheimaamisen, eikä sitä että oltaisiin oikeasti hyväkäytöksisiä?

Nyt on jo liian monipuolista argumentointia.

Helpompaa on tämä:

"TAIDAT OLLA IDIOOTTI ASPERGER DUUNARI, NORMAALIKÄYTÖSTAPOIHIN KUULUU IHASTELLA MEIDÄN PARITTELIJA-PETTERIÄ!!!!!!!!!!!!!!!"

"NIIN SÄÄLITTÄVIÄ NÄMÄ VELAT JOTKA YRITTÄVÄT PELASTAA MAAILMAN :DDDDDDD"

"NO ET OLISI IKINÄ MITÄÄN REIKÄÄ SAANUTKAAN MUAHAHAHAHAHA!!!!!!!!!!!!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän samanlainen. En itse kaipaa onnitteluja tai huomiota jostakin (miksi tarvitsisin toisten huomiota asiasta jonka olen saanut ja olen tyytyväinen eli siis olen saavuttanut _oman_ tavoitteeni. Miksi muiden pitäisi huomioida se?), mutta niin, on kohteliasta onnitella muita. Se vain kummeksuttaa miksi pitäisi olla niin ylitsevuotavainen aina. Ihan kuin onnittelut eivät kelpaisi ellei ole aivan haltioissaan itsekin onnittelijana. Ihmiset ovat vähän hassuja.

Samaa mieltä. En itse kaipaan mitään onnitteluja muilta, asiat ovat hyviä tai positiivisia minulle riippumatta siitä, saanko ulkopuolisilta vahvistusta. Monet käytöstavat ovat aika outoja.

Ja kyllä, olen muutenkin asperger-piirteinen. Mutta kyllä silti ennen aikuisuutta olen huomannut, että kannattaa vähän teeskennellä. Mutta aina ei oikein tiedä, mistä kaikista asioista odotetaan onnittelua ja innostusta. Oli iso moka toivottaa venäläiselle onnea raskaudesta ja saksalaiselle toivottaa hyvää syntymäpäivää ensi viikolla. Molemmat aiheuttavat kuulemma huonoa onnea.

Joo siitäpä sait hyvän (teko)syyn olla onnittelematta ketään enää koskaan. Onnittelut sulle!

Onko sinulla ongelmia luetun ymmärtämisessä? Kirjoitin, että kannattaa teeskennellä. Onnittelen siis aina ja kaikesta, jos päättelen toisen osapuolen sitä toivovan. Mutta muistan nykyään, että asioista, joista suomalaista pitää onnitella, ei saa onnitella jotain toista. Senkin olen oppinut, että kun suomalaista unohtaa onnitella, syyksi tulkitaan todella usein kateus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole valehtelua eikä mielistelyä. Se on käyttäytymistapoja, joilla ihmiset liimautuvat toisiinsa ja hyväksyvät erilaiset tyypit.

Mulla on kyllä ystäviä, jopa erittäin hyviä, vaikka olen samankaltainen kuin ap. Puhelimessa puhuessa voi mennä tutkikin ja aina riittää puhuttavaa. Ei puhuta häistä, ei raskauksista. Ollaan jotenkin enemmän asioista kuin ihmisistä kiinnostuneita ja siksi meillä synkkaa.

Toisenlaisia ihmisiäkin on ja heille esim. raskausuutinen on iso juttu. Pää pois omasta perseestä sen verran, että onnittelee, eikä vain ajattele, että ne omat kiinnostuksen kohteet ovat niiiin paljon mielenkiintoisempia kuin kaikilla muilla.

Onnea, jos ensi kerralla osaisitte käyttää ehkäisyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysit si

is käytöstavat. Onnittelut.

Miten diagnosoisit ihmisiä joilla on tarve diagnosoida muita matalalla koulutuksella, fyysisen ja henkisen väkivallan jälkeen, kun et onnittele heitä heidän porsimisestaan?

Minä taas en yhtään välitä olla tekemisissä kenenkään kanssa joka puhuu porsimisesta kun puhutaan ihmisistä.

Siat porsii, ei ihmiset.

Ei kiinnosta sellaisen seura , joka haukkuu siaksi edes epäsuorasti.

Oletko mielestäsi siis muita eläimiä parempi? 

Miksi kuvittelet että hän haluaa sinun seuraasi?

Ohis

Oletko siis sitä mieltä että voin sanoa esim sinua siaksi vaikka julkisesti?

Onko se sinulle ok?

En kuvittelekaan että ihminen joka puhuu porsimisesta, haluaa seuraani.

Valitsen seurani paremmin, joten molemmat voittaa.

Hän voi valita seuransa mistä eläinlajista tahansa esim sioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole valehtelua eikä mielistelyä. Se on käyttäytymistapoja, joilla ihmiset liimautuvat toisiinsa ja hyväksyvät erilaiset tyypit.

Mulla on kyllä ystäviä, jopa erittäin hyviä, vaikka olen samankaltainen kuin ap. Puhelimessa puhuessa voi mennä tutkikin ja aina riittää puhuttavaa. Ei puhuta häistä, ei raskauksista. Ollaan jotenkin enemmän asioista kuin ihmisistä kiinnostuneita ja siksi meillä synkkaa.

Toisenlaisia ihmisiäkin on ja heille esim. raskausuutinen on iso juttu. Pää pois omasta perseestä sen verran, että onnittelee, eikä vain ajattele, että ne omat kiinnostuksen kohteet ovat niiiin paljon mielenkiintoisempia kuin kaikilla muilla.

Onnea, jos ensi kerralla osaisitte käyttää ehkäisyä.

Onneksi sinä osaat, maailma kiittää.

Toiset reagoivat elämään tunteilla ja näyttävät ne ( esim. onnitellesaan häistä tms.). Toiset eivät reagoi tai eivät osaa tai halua näyttää tunteitaan. Uutinen?

Niin tai näin, toisten huomiointi (onnittelut elämän käännekohdissa) kuuluu hyviin tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysit si

is käytöstavat. Onnittelut.

Miten diagnosoisit ihmisiä joilla on tarve diagnosoida muita matalalla koulutuksella, fyysisen ja henkisen väkivallan jälkeen, kun et onnittele heitä heidän porsimisestaan?

Minä taas en yhtään välitä olla tekemisissä kenenkään kanssa joka puhuu porsimisesta kun puhutaan ihmisistä.

Siat porsii, ei ihmiset.

Ei kiinnosta sellaisen seura , joka haukkuu siaksi edes epäsuorasti.

Oletko mielestäsi siis muita eläimiä parempi? 

Miksi kuvittelet että hän haluaa sinun seuraasi?

Ohis

Oletko siis sitä mieltä että voin sanoa esim sinua siaksi vaikka julkisesti?

Onko se sinulle ok?

En kuvittelekaan että ihminen joka puhuu porsimisesta, haluaa seuraani.

Valitsen seurani paremmin, joten molemmat voittaa.

Hän voi valita seuransa mistä eläinlajista tahansa esim sioista.

Et vastannut kysymykseen. 

Voin vastata silti sinulle. En kutsuisi sinua julkisesti siaksi. Lisääntymistoimitus on kuitenkin sama eri eläimillä, eikä se haittaa vaikka sitä kuvaamaan vakiintuisi vain yksi sana, vaikka porsiminen.

En minäkään ole kovin kiinnostunut toisten lapsista tms. mutta siitä olen, että ystäväni ovat onnellisia. Jos esim. lapsen saaminen tuo heille onnea, olen vilpittömästi iloinen heidän puolestaan. Olen myös kiinnostunut ystävieni hyvinvoinnista ja siksi esim. myötäelän, kun he kohtaavat surua, koska se helpottaa heidän oloaan.

Elämä on nuolemista Jos haluaa pysyä piireissä. :) Erittäin tyhjentävästi ilmaistu lause.

Joskus oon ihmetellyt kun fb ssä arjessa epäsosiaaliset ihmiset saavat satoja tykkäyksiä mutta se on vastavuoroisuutta koska ne ihmiset painavat joka kummin kaiman kuvaan tykkäyspainiketta. Yliopistossa samaan aikaan opiskellut nainen oli melko hiljainen kaikki opiskeluvuoset ja ei osallistunut paljo keskusteluun muiden ryhmän kanssa. Ujo ihminen. Silti facessa tulee useita satoja tykkäyksiä. Tulee mielikuva että hän olisi supersosiaalinen mutta se on vain mielikuva.