Miten pääsen yli koirakuumeesta?
Meillä on vahvana koirakuume. Lapset ovat kinunneet lemmikkiä jo pitkään, mies on koiraihminen ja sitten on minä, vannoutunut kissa-jyrsijäihminen, joka on vastustanut koiraa viimeiseen asti. Realistina kun tiedän, että kuka sen koiran oikeasti lenkittää ja hoitaa ja se olen minä.
Kun asuimme kerrostalossa, oli helppoa perustella, ettei koti olisi ideaali koiralle. Kun talossa oli pieniä lapsia, oli helppoa todeta, että jos odotetaan aikaan, jolloin koira saa ansaitsemaansa huomiota, eikä ole vain taas yksi hoidettava joukossa. Nyt lapset ovat jo isoja, rakastavat eläimiä ja ovat vastuullisempia. Ovet eivät enää unohdu auki, ovat vieneet naapurin koiraa lenkille, vanhin jopa hankki kirjan koiran hoitamisesta.
Entä sitten minä? Olen niitä, joka menee tien toiselle puolelle, kun koira tulee vastaan. En rapsuttele tuttujen koiria, en ole haaveillut omasta vuosia. Päin vastoin, oikeastaan. Kontrolloimaton koira hyökkäsi kimppuuni koulumatkalla, kun huolimaton ja välinpitämätön omistaja ei pitänyt portteja kiinni ja sain siitä aika traumat ja useita tikkejä. Siitä on vuosikymmeniä, mutta pidän yhä koirat kaukana.
En siis ole suunnitellut eläväni koirataloudessa, en todellakaan.
Mutta, mutta. Kohtasimme muutama viikko sitten ihanan pennun kävelyllämme. Pieni söpöläinen oli kultaisennoutajan pentu. Nyt olen huomannut ajattelemani sitä pentua. Ihan järjetöntä. Ensimmäistä kertaa olen ajatellut, että voisin pitää huolta myös koirasta. Rationaaliselle ihmiselle tällainen "koirakuume" on hyvin outo tunne.
Kysymykseni kuuluukin, että meneekö tämä ohitse odottamalla vai vain koiran hankkimalla?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Erittäin rajoittavaa. Tyhmää, kun koirille ei ole suunniteltu koirnvessaa. Koira omistajalla on jatkuva ajatus koiran pissalla pääsemisestä. Siis esim jo on 8 tuntia töissä, niin ei voi matkalla mennä markettiin, vaan koiraa pissattamaan.
Sitten jos matkustaa, niin täytyy olla mietittynä, mihin koira siksi aikaa. Kun meillä oli koira, se joutui viikoksi aika karuun koirahoitolaan. Itse hoidin naapurin koiraa viikon ajan heidän ulkomaanmatkansa aikana. Onneksi koira oli hyvin helppo. Se siis oli kotonaan ja kävin ruokkimassa ja lenkittämässä.
Lisään, että kaverin teinit mankui koiraa. Neuvoin kaverille, että jos otatte, se on teidän vanhempien projekti.
Niin siinä kävi. Se kaverini sen koiran sitten hoitii. Teinit muutti pois ja koira jäi edelleen kaverille. Eivät viitsineet ottaa vaivoikseen mukaansa.
Kokemuksen rintaäänellä: jos et varmasti sitä halua älä sitä hanki. Perheiden äidit on yleensä niitä, jotka ne lemmikit lopulta hoitaa yksin kun muut ovat kyllästyneet. Se tietää sinulle vaan enemmän kotitöitä.
Etsi lähin tuore koiranpökäle ja nuuhkaise syvään. Kyllä auttaa.
Koiran aiheuttama traumasi on niin hyvä syy olla hankkimatta omaa koiraa, että pidä siitä syystä kiinni. Vaikka tulisit toimeen oman koirasi kanssa, kohtaisit lenkeillä vieraita koiria ja ne saattavat rähistä koirallesi. Sitten olisitte molemmat paniikissa ja peloissanne.
Pistät kaikki perheenjäsenet allekirjoittamaan kirjallisen sopimuksen että sinä et ole päävastuussa koirasta. Jos muut niin kovasti haluavat koiran niin he myös sitä silloin hoitavat.
Käykää kylässä paikassa jossa on vuosikas kultainen noutaja kuolaamassa ja riehumassa.
Luet kuinka sairaita jalostuksella on saatu aikaiseksi
Koira sitoo todella paljon. Sitä ei voi jättää vuorokaudeksi yksin. Hoitopaikka ja sen hinnoittelu kannattaa selvittää. Ei voi olettaa, että muut hoitavat koiraasi lomien ajan. Hoitopaikka on myös varattava riittävän ajoissa lomasesonkiin sattuvien lomien ajaksi.
Lisänä eläinlääkärikäynnit rokotuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Käykää kylässä paikassa jossa on vuosikas kultainen noutaja kuolaamassa ja riehumassa.
Vehnäterrieri on myös tehokas, melkein minkä ikäisenä vain.
-ohis
Tuollaista on elämä korkeintaan pennun kanssa. On niistä paljon iloakin.
Minua lohdutti pentuaikana kun kokeneempi sanoi, että parhaat vuodetovat vielä edessä. Niin se oli, vaikka pentu oli söpö.