Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen yli koirakuumeesta?
08.08.2021 |
Meillä on vahvana koirakuume. Lapset ovat kinunneet lemmikkiä jo pitkään, mies on koiraihminen ja sitten on minä, vannoutunut kissa-jyrsijäihminen, joka on vastustanut koiraa viimeiseen asti. Realistina kun tiedän, että kuka sen koiran oikeasti lenkittää ja hoitaa ja se olen minä.
Kun asuimme kerrostalossa, oli helppoa perustella, ettei koti olisi ideaali koiralle. Kun talossa oli pieniä lapsia, oli helppoa todeta, että jos odotetaan aikaan, jolloin koira saa ansaitsemaansa huomiota, eikä ole vain taas yksi hoidettava joukossa. Nyt lapset ovat jo isoja, rakastavat eläimiä ja ovat vastuullisempia. Ovet eivät enää unohdu auki, ovat vieneet naapurin koiraa lenkille, vanhin jopa hankki kirjan koiran hoitamisesta.
Entä sitten minä? Olen niitä, joka menee tien toiselle puolelle, kun koira tulee vastaan. En rapsuttele tuttujen koiria, en ole haaveillut omasta vuosia. Päin vastoin, oikeastaan. Kontrolloimaton koira hyökkäsi kimppuuni koulumatkalla, kun huolimaton ja välinpitämätön omistaja ei pitänyt portteja kiinni ja sain siitä aika traumat ja useita tikkejä. Siitä on vuosikymmeniä, mutta pidän yhä koirat kaukana.
En siis ole suunnitellut eläväni koirataloudessa, en todellakaan.
Mutta, mutta. Kohtasimme muutama viikko sitten ihanan pennun kävelyllämme. Pieni söpöläinen oli kultaisennoutajan pentu. Nyt olen huomannut ajattelemani sitä pentua. Ihan järjetöntä. Ensimmäistä kertaa olen ajatellut, että voisin pitää huolta myös koirasta. Rationaaliselle ihmiselle tällainen "koirakuume" on hyvin outo tunne.
Kysymykseni kuuluukin, että meneekö tämä ohitse odottamalla vai vain koiran hankkimalla?
Kommentit (30)
Ajattele aamuista kusetusta säässä kuin säässä ja kiireessä. Eiköhän kuume laske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli koirakuume kaksi vuotta! Sitten päätin ostaa koiranpennun. Nyt jo aikuinen koira. Asun yksin ja koira tuo seuraa. Ihanaa on kun koira aina iloisesti tulee ovelle moikkaamaan ku tulen kotiin. Olen itse aktiivinen niin on kiva että on koira jonka kanssa pääsee pitkille lenkeille.
Koirasta on ollut paljon iloa ja onhan se aivan ihana uskollinen perheenjäsen.
Mutta koiranpennussa on myös todella paljon hoitamista ja huolehtimista. Koiraan täytyy sitoutua kaikki ne vuodet. Jos jaksaa päivittäin viedä koiraa lenkille, jaksaa olla läsnä ja huomioida koiraa sekä on rahaa yllättäviin eläinlääkäri kuluihin niin mikäs siinä.
Koiran omistajana voin sanoa että en ole ikinä katunut koiran hankintaa. Mutta välillä on ollut niitä aikoja kun oikeasti ärsyttää kun täytyy mennä kaatosateeseen tai sinne räntäkeleihin ulkoiluttamaan koiraa.
Koiranpentu on kuin vauva. Ne ovat niin suloisia pieniä palleroita. Mutta hoitamista on myös todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti sitä lemua ja löyhkää mitä siitä tulee asuntoosi vaatteisiisi ja ehkä autoosi jos sellainen löytyy. Vieraasi huomaavat heti sen lemun kun tulevat luoksesi kylään jne. Ellet sitten aio ulkoaitauksessa pitää.
Pieni vinkki koiran hankintaan: Kannattaa alkaa seuraamaan haluamaansa rotua ja käydä seuraamassa näyttelyissä tms., että miten sillä mahdollisella emällä/isällä pääkoppa kestää. Tällä hetkellä on koirapuolella vähän rahastusmeininki (on ollut jo pitkään), minkä vuoksi jalostukseen täysin kelpaamattomia koiria jalostetaan. Ihanasta koirasta tulee myös nopeasti ongelmakoira, jos hermorakenne ja muut seikat eivät ole kunnossa.
Eli ajan kanssa, niin hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä lemua ja löyhkää mitä siitä tulee asuntoosi vaatteisiisi ja ehkä autoosi jos sellainen löytyy. Vieraasi huomaavat heti sen lemun kun tulevat luoksesi kylään jne. Ellet sitten aio ulkoaitauksessa pitää.
Just tämä! Hyi olkoon miltä ne märät rakit haisee.
Mutta jos haluat testata kakaroittes sitoutuneisuutta niin laitappa ne pelkän flexin kanssa 3x päivässä (kuukauden ajan) kävelylle pahimpaan rospuuttoaikaan. Naapuri toteutti tämän ja heillä ei todellakaan ole koiraa.
Miettikää hyvin pitkään onko se räntäsateesta valkoselle sohvalle juossut haiseva karvakasa sen kaiken arvonen. Meilläkin on käyty kaikki mahdolliset keskustelut asiasta ja olemme edelleen koiraton talous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirakuume?Onko se joku koirasta tarttunut sairaus?
Kannattaa ottaa muutamaksi viikoksi joku kaverin koira hoitoon. Sellainen, joka syö kengät ja sohvat ,kusekdii nurkkiin ja haukkua räjäyttää yötä päivää. Eka viikon kakarat tappelee kuka saa leikkiä koiran kanssa ja ulkoiluttaa sitä. Toisella viikolla ne tappelee kuka joutuu sen koiran hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että ulkoilutus huonossa säässä olisi koiranomistajuuden miinuspuoli, mutta rehellisesti ulkoilu ei ole haitannut kertaakaan vaikka karseitakin kelejä on ollut. Koiran pitää päästä tekemään tarpeensa ja ulkoilutus tuo omaakin elämään selkeän rytmin.
Sen sijaan pahinta on koiran sairastaminen ja vastuu. Koira pitää viedä eläinlääkärille vaikka rahat olisivat finaalissa ja päälle vielä hirveä stressi siitä että on yksin vastuussa toisen olennon hyvinvoinnista. Korona-aikana koira tietenkin sairastui juuri karanteenin alussa eikä auttanut muuta kuun lähteä julkisilla kuskaamaan eläinlääkäriin. Se niistä korona-ajan säästöistä. Mutta seuraa koira kyllä tuo ja suurta iloa arkeen
Tosiaan tuo sairastaminen. Oma koira oli terve sekarotuinen, yhden ekstralääkärireissun muistan tapahtuneen kun se söi venäläisen tikkuaskin ja naama turposi palloksi.
Sitten taas kaverin koira ei muuta tehnytkään kuin poti milloin mitäkin, niin että vakuutusyhtiö ei enää uskonut mahdolliseksi. Eläinlääkärin piti soittaa sinne joka kerta. Oli kallis koira. Se oli allerginenkin kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Oman koirani aikaan ei koirien allergioista edes puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulehduskipulääke auttaa kuumeeseen. Muista myös juoda hyvin. Ehkä varmuuden vuoksi myös koronatesti?
Käy remmin kanssa pihalla tunnin välein. Toinen puoliso voi yllätyssumuttaa vesilätäköitä lattialle, joihin sitten astut ja selvität onko kyseessä vesi vai pissa. Ripulloinnin simulointi on jo vaikeampaa.
Laita herätyskello herättämään aamulla klo 5, myös viikonloppuisin.
No miksipä ette ottaisi koiraa, jos kaikki muut sellaisen haluavat tosissaan ja sullakaan ei ilmeisesti ole enää mitään ehdotonta estettä. On niistä niin paljon iloa!
Vierailija kirjoitti:
Ajattele aamuista kusetusta säässä kuin säässä ja kiireessä. Eiköhän kuume laske.
Ensin ajattelin, että kamalinta koiran omistamisessa on aamulenkit. Nykyään ne ovat parasta elämässäni.
Ap pyydä ihmeessä jonkun tutun koira sulle hoitoon vaikka viikoksi. Siten näet, minkälaista se on.
Pentuaika oli muuten ihan hirveää, vaikka ne pennut niin somia onkin,
Koirakuumeesta pääsee eroon ottamalla koiran.
Erittäin rajoittavaa. Tyhmää, kun koirille ei ole suunniteltu koirnvessaa. Koira omistajalla on jatkuva ajatus koiran pissalla pääsemisestä. Siis esim jo on 8 tuntia töissä, niin ei voi matkalla mennä markettiin, vaan koiraa pissattamaan.
Sitten jos matkustaa, niin täytyy olla mietittynä, mihin koira siksi aikaa. Kun meillä oli koira, se joutui viikoksi aika karuun koirahoitolaan. Itse hoidin naapurin koiraa viikon ajan heidän ulkomaanmatkansa aikana. Onneksi koira oli hyvin helppo. Se siis oli kotonaan ja kävin ruokkimassa ja lenkittämässä.
Sekä, että.
Teini kinui koiraa ja sai sellaisen "koekäyttöön". Viikossa kyllästyi lenkitykseen.