Onko pakko muuttaa yhteen
Olen alle 30v, nähnyt sen omakotitaloelämän puolison ja lapsen kanssa. Ero tuli ja nyt tässä jo vuosia keskenään lapsen kanssa olleena olen miettinyt, että en taida enää haluta miestä saman katon alle.. Seurustella joo joskus, mutta en tarvitse miestä 24/7, saati lisää kotitöitä ja ruokaostoksia jne..
Onko täällä muita samoin ajattelevia tai jopa suhteessa ilman yhteistä osoitetta?
Kommentit (17)
Älä muuta, mies talossa on yhtä helvettiä.
"lisää kotitöitä ja ruokaostoksia jne.."
Ihme käsitys sinulla parisuhteesta.
Olin 30v kun ero tuli, lapsen kanssa muodostui niin hyvä arki, etten tähän kuvioon halua ketään sotkemaan. Lapsi vähintään omilleen ensin ennen kuin alan edes miettimään mitään vakavampaa. Eipä sillä, ei tässä ole kuin yhden vähääkään kiinnostavan miehen tavannut, kohta kulunut jo 10 vuotta siitä erostakin.
Jollain on ollut suunnitelmissa muuttaa saman katon alle jonkun kanssa sitten vanhuksena palvelutaloon, "kotityöt" on siinä vaiheessa jo ihan muiden murhe vaikka ne lisääntyisikin. Voi venyä itselläkin yhteenmuutto tuohon ikään ;)
Ei ap, ei yhteenmuuttoa vaadita Suomen laissa.
Siks toi kysymys on aika turha.
Minä yksin . Muista ihmisistä on vain haittaa ja vaivaa. Se taitaa olla nykyaikaa.
Ei ole pakko muuttaa yhteen. Voi asua omissa, ja ei ole pakkoa edes seurusteluun.
Erosin 46 v pitkästä liitosta. Olin siihen niin tottunut, että oletin että totta kai muuttaisin sitten taas yhteen seuraavan kanssa.
Onneksi löytyi kaveri toiselta paikkakunnalta, eikä yhteen muuttaminen heti onnistunut. Parin vuoden jälkeen kun se olisi onnistunut, kumpikaan meistä ei enää halunnut, kun oli niin mukavaa, kun molemmilla oli oma tupa ja oma lupa.
Voidaan olla yhdessä kuinka paljon tykätään, kumman kotona vaan, mutta ei tarvitse toisen lupaa, jos ostaa sohvan. Ja voi sanoa, että lähden nyt kotiin / lähde nyt kotiin, haluan olla vain rauhassa / nähdä kavereita/ harrastaa.
Olen aina ihaillut tuttava tätiä ja hänen elämäntyyliään. On seurustellut n 50v jo saman ukonturjakkeen kanssa. Mies yh:na kasvattanut omat lapsensa aiemmasta suhteesta Etelä-Suomessa ja tämä täti kasvattanut myöskin yh:na omat lapsensa Pohjois-Suomessa. Viidenkymmenen vuoden ajan tämä iäkäs pariskunta on vieraillut toistensa luona ja on tavallaan osana myös toisen perhettä. Yleensä tapaavat jokatoinen kuukausi ja ovat aina yhtä rakastuneita ja iloisia tavatessaan.
Tuollainen järjestely kuulosta niin luksukselta. Ja ovat aika aikaansa edellä päättäneet elää susiparina.
Hienoa sanon minä. Haluaisin kokea saman itsenäisyyden ja luottamuksen omissa suhteissani.
Siskot! VOIMAANNUTAAN!!!
Toistakaa perässä! MIEHET OVAT RIESA!!! MIEHET OVAT RIESA!
Ihmiset muuttavat liian nopeasti yhteen, tai ovat pakotettuja siihen taloudellisista syistä. Jokaisen kannattaisi asua edes joskus yksin.
Vierailija kirjoitti:
Siskot! VOIMAANNUTAAN!!!
Toistakaa perässä! MIEHET OVAT RIESA!!! MIEHET OVAT RIESA!
No kyllä naisetkin vaikuttavat usein olevan miehille riesa, kun tätä palstaa lukee.
Ihanaa etten ole yksin ajatukseni kanssa! Kyllähän se toimii jos kumpikin niin haluaa. Kokeilin eron jälkeen seurustella ja suhde kaatui siihen kun ei mies ollut kuin yksi lapsi lisää arjessani, vaikka ei täysiaikaisesti minun luona asunutkaan. En käsitä miksi miehistä tulee niin paljon enemmän lisätöitä, kaverini sanovat samaa. Siksi mietin että onko suhde ihan tuhoon tuomittu jos ei edes aio muuttaa yhteen?
Ja kun tässä tosiaan on toimiva arki lapsen kanssa ja ei toisaalta tarvitse lapsen elämää sekoittaa mahdollisella uusioperhekuviolla.
Ap
Yhdessä 10 vuotta, omat asunnot. Mies olisi halukas muuttamaan yhteen, mutta minä en. Rakastan omaa kotiani ja vapauttani, en halua ketään saman katon alle asumaan. En kestä toisen kamoja ja sotkuja ja erilaisia tapoja, likaisia vaatteita ja hajuja. Pari yötä viikossa vietetään yhdessä, se riittää.
Jos on yhteinen ajatus siitä ettei ole niin ei ole.
Itse olen seurustellut mieheni kanssa siitä saakka, kun lapseni oli 3-vuotias ( nyt 19 vuotta). Emme ole katsoneet tarpeelliseksi muuttaa yhteen vaikka meillä yhteiset haaveet loppuelämälle onkin
Jos tästä miehestä ero tulee niin en todellakaan ota miestä enää saman katon alle. Muistellessa sinkkuaikaani en voi muuta sanoi kuin että helpompaa on yksin! Tai jopa lasten kanssa keskenään.
No on se nyt outoa jos ei oman kumppanin kanssa voi yhteen muuttaa?
Eläessäni ne muuta miehen kanssa yhteen kun tästä yhdestä aika lopulta jättää.
Todennöklisesti en ota etäsuhdettakaan vaivoikseni, mutta jos oikein hyvö tulee vastaan niin sen ehkä.